Suuruudenhulluuksissamme ajattelimme kiertää Kaakkurinkierroksen hieman lyhennellen yhden yön taktiikalla. Ja yöpymispaikaksi puolestaan valikoitui Määkijän lämmitettävä kota, joten luonnollisestikin lähtö oli Saarijärven parkkipaikalla. Ei ehkä tarvinne mainita, mutta kukaan meistä ei juurikaan ollut vaeltanut pahemmin tai säännöllisesti ennen tätä reissua. Muutama hieman pidempi päiväretki oltiin taidettu tehdä yhdessä ja yksi oli käynyt kiertämässä Karhunkierroksen joku vuosi aiemmin.
Itselläni myös varusteet olivat sitä luokkaa, että 'voi luoja'. Rinkka oli aivan uusi ja suoraan netistä sovittamatta ostettu, makuualusta myös itselleni varta vasten reissua ajatellen ostettu muumiomallinen ja makuupussi joku jättimäisen kokoinen, jonka comfort arvosta ei ollut harmainta aavistusta. Näistä lähtökohdistahan on hyvä lähteä.
Aamulla aikaisin lähdettiin Lohjalta ajelemaan kohti Repovettä. Parkkipaikalla oltiin puolen päivän aikoihin ja lähtö kohti polkuja tapahtui noin puoli tuntia myöhemmin. Säätila ja lämpötila olivat kuvista päätellen jotain viileähköä.
Rohkeasti lähdimme etenemään ensin kohti Sukeltajanniemeä, siitä Valkjärvelle ja Valkjärveltä Olhavalle ja ensimmäistä kunnon nousua kohden. Ensimmäinen nousu saikin sitten lämmöt ja puuskutukset pintaan. Saavutettiin Olhava kuitenkin ja kuljettiin hyvän matkaa ihastellen, valokuvaten ja ihmetellen, että eikö tämä lopu ollenkaan.
Vähän kuitenkin alkoi jo nälkä painaa tässä kohtaa, koska Olhavalta laskeuduttua kipaistiin vuoren juurelle nuotiopaikalle evästämään. Nuotiolle tuli muitakin ja muutama sananen siinä vaihdettiin. Olhavalta matka jatkui kohti Kuutinkanavaa.
Onnistuttiin jotenkin eksymään tai siis ei löydetty 90 astetta kääntyvän polun merkkiä ja käveltiin vaan suoraan ohi. Jossain vaiheessa todettiin menneemme ohitse ja pienen neuvonpidon ja kartan tutkailun jälkeen päätettiin jatkaa suoraan tielle, jota myöden päästäisiin kyllä oikeaan suuntaan. Kuutinkanavalla mutterikodassa olikin sopivasti lämmittelyä varten vielä tulia ja istuttiin hetkeksi keräämään voimia ja evästelemään jotain pientä.
Tauosta virkistyneinä lähdettiin jatkamaan Lapinsalmelle päin. Saatiinkin laittaa hieman vauhtia matkaan kun alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että hämärä ehtisi ennen kuin oltaisiin perillä. Viimeiset muutaman kilometriä mentiinkin sitten jostain varastosta löytyneillä energioilla aika vauhdikkaasti riippusillan ylitse, Ketunlossille ja heittämällä ylitse. Voi että oli kyllä onnellinen joukkio, kun päästiin kodalle ja ruvettiin lämmittämään sekä laittamaan tulia pihanuotioon.
Innostuttiin lämmittämään kotaa hieman liikaa, koska lämpötila taisi lopulta olla jossain reilussa 25 asteessa. Tyypillinen aloittelijavirhe siis. Yöllä ei sitten oikein uni tullutkaan, kun oli niin kuuma ja makuualusta liian kapoinen. Tyynykään ei ollut hyvä. En kyllä edes muista millainen tyyny minulla oli sillä kerralla mukana. Huono joka tapauksessa.
Aamulla tunnelmat olivat hieman hiljaiset. Aamupalan ja kodan siivoamisen jälkeen jatkettiin kaivon kautta matkaa eteenpäin. Suunta kohti Tervajärveä. Talaksen nuotiopaikka olikin vallan ihastuttava. Sen oli todennut myös jokunen telttakunta. Ohitettiin Tervajärvi ja pian edessä olikin aika hurjalta näyttävä nousu ja muutama kaatuneen puun ylitys ja alitus. Huh, kuolema meinasi tulla tässä ylämäessä joka oli sekä jyrkkä että korkea. Juuri ja juuri hengissä selvisin rinkkani kansaa ylös asti haukkomaan happea ja vähän hieromaan pohkeita. Pian alkoikin kaunis sammalmetsä.
Raahustettiin eteenpäin kohti Sulkusalmea, jossa pidettiin ruokataukoa. Sulkusalmelle kävi todella kylmä tuuli joka tunkeutui luihin ja ytimiin. Nuotiolla ei pasta lämmennytkään ihan niin mukavasti kuin kodan kamiinan päällä.
Sulkusalmelta alkoikin piiiitkä ja piinallinen nousu Hauklammenvuorelle, mutta perille päästyä maisemat kyllä olivat näkemisen arvoiset. Lisäksi alas kirnuhuokoon johtavat rappuset olivat aika hurjat. Vielä viimeinen tauko pidettiin Kirnukankaalla. Laavu sijaitsi oikein kauniin suolammen rannalla. Jostain syystä valittiin se 100 metriä lyhyempi reitti, joka vei ensin ylös ylös ja sitten hurja jyrkkää mäkeä alas. Ja vielä viimeiset pinnistykset ja se oli siinä. Oli kyllä aika voittajafiilis.
Sen verran voisi vielä, todeta tähän loppuun varustuksesta, että rinkka oli oikein hyvä, mitä nyt jokusen kilon liian painava kun oli kaikkea varmuuden vuoksi. Makuualusta lähti vaihtoon hieman leveämpään ja makuupussi hieman pienempään tilaan meneväksi ja kevyemmäksi, sekä sellaiseksi josta tietää comfort arvonkin. Taisi se retkeilyinto päästä puraisemaan loppujen lopuksi sitten kunnolla. Tämä reissu tehtiin muutama vuosi takaperin lokakuussa 2014.
Kilometrejä kertyi ensimmäisenä päivänä 12,5 ja toisena 9,5. Ei siis hullummin keltanokilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on aina tervetullut!