Pääsiäisen lintuseikkailut (13 & 14/100)

Pitkäperjantaina meinasi ensimmäinen osa lintuseikkailuista jäädä kokonaan väliin, kun isoveljeni ei meinannut herätä ajoissa ja hieman yllättävä perheen kera ulos syömään ei ollutkaan niitä nopeimpia ruokailuvaihtoehtoja.

Onneksi en itse perunut koko hommaa, vaan tajusin kysyä, että ehtiikö vielä ja sittenhän sitä mentiin. En muista milloin olen viimeksi vieraillut Lohjan Nummella sijaitsevalla Savijärven lintutornilla, josta koko lintuilujupakka alunperin oikeastaan alkoikin vajaa kymmenisen vuotta sitten.

Pysähdyttiin ensin kuikuilemaan hieman lintutornia ennen sijaitsevalle (Lohjan suunnasta) levikkeelle. Nähtiinkin heti kaksi kurkea ja päätin kokeilla ensimmäistä kertaa ikinä ottaa kuvaa kaukoputken läpi. Eihän siitä mikään kaunis tullut, mutta ihan lupaava alku ja tunnistaa ne tirpat kuitenkin. Joella oli myös pari laulujoutsenia sekä maalla rellesti koko joukko korppeja, oli niitä ainakin kymmenkunta. Tuuli oli aika navakkaa ja totesin pipon ihan todella tärkeäksi varustukseksi. Vielä ennen jatkoa lintutornille onnistuttiin näkemään merikotka. Hetken aikaa olin, että varmaan se on se ruskosuo, mutta sen verran oli lähellä, että ei voinut kyllä erehtyä.

Ensikokeilu

Tornille mennessä ihmeteltiin pellolla laiduntavia rastaita. Oletin, että olisivat olleet vain räkättejä, mutta olipa joukossa jokunen punakylkikin. Nähtiin jokunen pikkulintu ja mahdollisesti niittykirvinen (hyvin suuri ehkä). Tornista sitten puolestaan ei näkynyt juuri mitään. Muutama kanukki ja telkkä. Epätoivoisesti yritettiin kuitenkin jotain bongata. Lopulta varmistui, etten ollut kuullut vain omiani vaan jossain ruovikon kätköissä puhalteli hiljakseen pulloonsa kaulushaikara. Viimeisenä saatiin vielä näköpiiriimme koiras ruskosuokin. Kannatti lähteä. Sitten tulikin aika kiiruhtaa kohti seuraavaa tapahtumaa.

Kaikki yllättävähän pitää kuvata, eikö?

En taas tiedä kuka tässä on vinossa

Pienen pitstopin ja eväiden noudon jälkeen, kävin noukkimassa en vain sitä yhtä vaan kolme ystävääni kyytiin. Suunnattiin kohti Inkoon Kopparnäsiä. Aivan alkumatkasta koulun läheisellä pellolla nähtiin kolme metsäkaurista, keskellä kirkasta päivää. Yhdellä oli jopa aika komeat sarvetkin. Sen kummemmitta välikohtauksitta päästiin Kopparnäsin Berguddenille.

Ensimmäisenä tietysti mentiin kallioille tutkailemaan meren antimia ja niitähän oli. Ei nähty pelkästään niitä kolmea (haahka, alli ja merimetso), mitä toivoin näkeväni vaan aika monta muutakin. Uusia lajeja napsahteli listaani ihan kiitettävästi. Yllätyksellisimmät olivat meriharakat ja kaksi mustakurkku-uikkua, jotka löysin ihan vain merta haravoimalla. Olin näkevinäni myös kuikan, mutta ehti mokoma juuri lipua kiven taa, josta ei enää tullutkaan esiin.

Puolen tunnin tuijottelun jälkeen päätimme siirtyä keittokatoksen lämpöön ja suojaan. Tuntuipa mukavalta pistää muutama kalikka lisää pieneen tuleen. Mikäs siinä sitten odotellessa hiillosta. Kokeilin vähän erikoisempia eväitä tällä kertaa, nimittäin ihan vain broilereinespyöryköitä. Niistä tuli aika mukavan rapsakoita ja lämpenivät tasaisesti. Toisena minulla oli broilernakkeja, en tiedä miten päin niitä pitäisi syödä, jotta olisivat edes minkäänlaisia rutkasti sinappia ja ketsuppia sekä jotain salaattia varmaankin.

Syönnin ja savustuksen jälkeen napsittiin vielä muutamat kuvat lisää, kun aurinkokin näyttäytyi ja lähdimme ajelemaan takaisin Lohjallepäin illanviettoon.

Osat 13 ja 14 100-hetkeä luonnossa sarjaan.