8. tammikuuta 2018

Piipahdus Tiilikkajärvellä

Noin puolitoista vuotta sitten heinäkuun lopussa lomailimme puolikkaani kanssa Pohjois-Karjalan ja Kainuun maisemissa. Olin saanut päähäni, että matkalla Lieksasta Sotkamoon ehtisi hyvin käymään piipahtamassa ja tutustumassa Tiilikkajärven kansallispuistoon.

Lieksasta lähtö venyi syystä tai toisesta, mutta halusin silti käydä kääntymässä Tiilikalla. Sinne ajomatkaan menikin hyvän aikaa kauemmin kuin mitä google oli antanut ymmärtää. Matkalla oli tuolle alueelle tyypillisiä pitkiä suoria teitä ihan kiitettävästi, mielenkiintoinen kokemus sekin.

Lopulta pääsimme Pohjoislahden parkkipaikalle. Ilma oli todella kuuma ja hiostava, auton mittari taisi näyttää peräti 26 °C. Päätimme siis puolison toiveesta kävellä vain Kosevan autiotuvalle ja nuotiopaikalle sekä takaisin. Käytiin tutustumassa piskuiseen Kosevan autiotupaan ja sen kätköön sekä ihasteltiin paikalta avautuvia maisemia. Halu olisi ollut mennä pidemmällekin, mutta aika ei vain sillä kertaa riittänyt, koska olimme luvanneet ilmestyä vuokramökillemme tiettyyn aikaan.



Tiilikka teki siinä mielessä vaikutuksen, että vaikka se oli pieni se on sen verran syrjässä, ettei siellä ihmisiä ole ruuhkaksi asti tai ainakaan meidän siellä vieraillessa ei kovin montaa ihmistä tullut vastaan. Harmittamaan jäi, ettei päästy oletettavasti hienoimmille hiekkarantapaikoille. Tosin jäipä jotain kokemista seuraavaankin kertaan. Myös houkuttelevannäköiset kanootti/kajakkilaiturit innostaisivat kokeilemaan lajia enemmänkin.



Lisäksi ihmetyttämään jäivät linnut, joita en varmasti tunnistanut. Poistuessamme ne lensivät meidän edellämme aina vähän matkaa ja pysähtyivät sitten hetkeksi, kunnes meidän saavuttaessa niitä tarpeeksi lensivät ne taas edemmäs. Todennäköisesti ne olivat leppälintuja. Hämmästelin vain lintujen määrää, kun yleensä vastaan on tullut vain yksittäisiä yksilöitä eikä kokonaista parvea.


Tämäkin muistelupätkä on levännyt odottamassa viimeistelyä jo jonkin aikaa. Nyt julkaisen tämän hiljaisemman hetken täytteeksi. Uusia seikkailuja odotellessa.

2 kommenttia:

  1. Jostain kautta juuri tulla tupsahdin blogiisi ja tykästyin kovasti näihin luonnonläheisiin seikkailuihin ja kuviin ♥ Olen itse luontoihminen aivan henkeen ja vereen, suorastan elän luonnosta. Tulee niin kova kesänkaipuu katsellessa tällaisia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukava kuulla ja kiva kun kommentoit! :) Vaikkei kommenttien pitänyt minulle mikään juttu olla, niin aivan liian vähän niitä silti tulee. Tosin olen aivan surkea kommentoija itsekin vaikka paljon luenkin. :) Kyllä se kesä sieltä vielä tulee ja sitä ennen on vielä tätä tällä hetkellä upeaa talvea ja ihana ihana kevät.

      Poista