30. marraskuuta 2017

Suomenlinna lokakuisena perjantaina

Lokakuu, ei ehkä perinteisin kuukausi vierailla Suomenlinnassa. Tällä kertaa matkan järjesti työpaikan virkistystoimikunta. Matkaan lähdettiin suoraan työpaikalta ensin junalla ja sitten pienen odottelun jälkeen normaalilla reittiliikennelautalla. Lautalla oli säästä huolimatta jonkin verran turisteja. Perjantai olikin aika hyytävän kylmä, joten olin varmuuden vuoksi kaivanut komerosta esiin kunnon talvitakin, jossa olisi selvinnyt pakkasesta vähän toisellekymmenelle asteelle saakka. Harmikseni en ollut muistanut ajatella housuosaston välikerrosta, joten varustukseni oli hieman toispuoleinen.



Asuukohan täällä hobitteja?

Perille päästyä viiden aikaan oli vielä jokseenkin valoisaa, tai niin valoisaa kuin se lokakuun harmaassa säässä voi olla. Aloitimme opastetulla kierroksella, jolla opas kertoi meille vähän Suomenlinnan historiasta. Erityisesti osassa oli alkupään historia ja painopisteeseen pääsi myös Suomenlinnan oluthistoria siinä samalla rakennustöiden osalta. Kiersimme hämärtyvässä illassa kuunnellen, niin saarien oluthistoriaa, niiden rakentamisvaiheista sekä linnoitustyypistä. Vierailimme pumppuhuoneessa, jonne harvemmin on pääsyä ja samoin kuivatelakalla, jossa normaalista poiketen olikin vettä ja talvelle tyypillisesti puisia purjeveneitä.



Kuivatelakka kuivana, ilman venhoja


Olin jo aamulla harmitellut sitä kuinka olin unohtanut kamerani kotiin. Lunta toki Suomenlinnassa ei juurikaan ollut, mutta muutamia kuvia olisin mielelläni silti ottanut. Kiersimme hieman toista tuntia ja kuuntelimme oppaan tarinoita. Lopulta porukassa alkoi olla niin kylmettyneitä naamoja, että oli pakko palata takaisin satamaan kirkon majakan johdattamina. Iltamme ei toki loppunut siihen vaan pääsimme vielä viinin- ja oluenmaisteluun kukin valintansa mukaan. Itse valitsin oluet. Oluiden maistelun yhteydessä toinen opas kertoi meille Suomenlinnan panimon perustamisesta ja historiasta.



Yksi lempirakennuksistani Suomenlinnassa


Lopuksi pääsimme vielä ruokailemaankin. Ruoka oli maittavaa ja erikoisruokavaliot oli huomioitu hyvin. Rantautuessamme takaisin mantereen puolelle ja kävellessämme takaisin rautatieaseman seutuville kontrasti oli aika suuri. Suomenlinna oli ollut mukavan hiljainen, rauhallinen sekä hämärähkö, jopa idyllinenkin. En ole koskaan vieraillut Suomenlinnassa talvella, mutta pieni idea jäi tämän retken osalta itämään.

Tästä tuli hieman erilainen hetki luonnossa ehkä hieman urbaanimmassa sellaisessa, mutta lasketaan mukaan nyt silti. Osa 67/100 siis. Koska kamera ei tosiaan ollut sattunut mukaan ja puhelimien (omieni) kameroilla ei kannata edes yrittää kuvata, kokosin muutaman kesäisemmän otoksen vuosien varrelta Suomenlinnasta. Ehkä joku tunnistaa joitan paikkoja uusimmasta Tuntemattomasta sotilaastakin.

21. marraskuuta 2017

Uudet nurkat

Muutimme elokuun loppupuolella pari viikonloppua uuteen asuntoon. Sen jälkeen ei oikein olekaan paljoa ollut aikaa ulkoilla oikeen missään muodossaan pidempiä muualle suuntautuneita reissuja lukuunottamatta. Täällä on tullut ehkä kolme pidempää tutustumiskävelyä tehtyä. Vielä on vähän hukassa mistä löytyisi hyvä vakiolenkki. Ilman puhelintakaan tuonne ei oikein uskalla lähteä seikkailemaan, kun eihän sitä varmaan osaisi edes takaisin sen verran tuntematonta seutua tämä on.




Ympäristönä tämä vaikuttaa oikein mukavalta pientaloalueelta ja noita 'takapihahiekkateitäkin' täältä löytyy ihan hyvin. Silti on vielä ikävä vanhoja tuttuja turvallisia iltalenkkimaastoja. Ehkä osansa nihkeään suhtautumiseeni tuo sekin, että täällä ei voi vaan mennä johonkin metsäänpäin vaan ensin pitää ylittää oikeasti kohtuu vilkasliikenteisiä teitä.

Todella sympaattinen norsu, joka oli aidan sisäpuolella. Eipä kai se pakoon lähtisi.


Tietysti tämä pimeä (ja sateinen) aikakaan ei ole parasta tutustumista ajatellen. Ehkä sitten keväämmällä, jos silloin ei tarvitsisi enää niin paljoa keskittyä itse taloonkaan, ehtisi paremmin seikkailuille lähimaastoon. Positiivisena puolena sijainnissa voisi pitää sitä, että lyhimmillään Helsigin keskuspuistoon on alle kilometri matkaa ja Paloheinän huipullekin vähän reilu kilometri. Sekä tietysti täytyy mainita, että löytämättömiä geokätköjä on lähistöllä vielä jonkun verran.

Etana on hieman kärsineen näköinen
Muutamat kuvat vielä oheen lähipolkuseikkailuilta syksyltä.



Lisätään tästä vielä kolme hetkeä luonnossa 66/100 olisi lukema tämän jälkeen.

17. marraskuuta 2017

Pala kesää syksyssä

Syys-lokakuun vaihteessa tein lyhyen reissun Italiaan. Tai oikeastaan pääsin sinne yhdessä työtovereideni kanssa. Suurin osa reissusta meni erilaisilla tehdaskierroksilla sekä illallisilla.







Yhtenä iltana pääsimme illastamaan viinitilalle Padovan lähelle. Olimme niin myöhään liikenteessä, että kaihoisasti katselin bussin ikkunasta laskeutuvaa aurinkoa. Perille päästyämme olikin sitten aikalailla hämärää, joten itse tiluksista en saanut kuvia otettua. Pihasta sen sijaan sain hyvinkin tunnelmallisen kuvan ja kaupungin valotkin näkyivät kukkulalta kaukana.

Viinitilan pihalla tunnelma oli kuin elokuvasta, oli hämärää mutta kaikkialta ympäriltä kuului erilaista siritystä. Mahdollisesti kaskaita ja hepokatteja, ehkäpä vielä jotain muutakin, mutta en osannut määrittää, nautin vain tunnelmasta.



Viimeisenä päivänä oli vapaata ja sen sai viettää missä lystäsi. En viitsinyt lähteä Venetsiaan asti vaan jäin pyörimään Padovan kaupungille. Kävin kuljeskelemassa ja kuvailemassa tunnelmallisia katuja. Kävin myös St. Antonion basilikassa. Olipahan kyllä upea sisältä! Muutaman kuvankin sain huomaamatta napattua, vaikkei siellä kuvia olisi ilmeisesti saanutkaan ottaa (hupsista). Kauemminkin olisi voinut kiertää ja ihailla maalauksia sekä patsaita, nyt kävin vain aika nopealla ympäri ja ulos kierroksella sen verran oli ihmisiä sisällä ja taisipa jokin tilaisuuskin olla meneillään.






Jännä yhdistelmä eläinradan merkkejä sekä kaikki 24 tuntia yhdessä taulussa erikseen







Kävin vielä kuikuilemassa kaihoisasti kasvitieteellistä puutarhaa, mutta se olisi maksanut 10 euroa sekä vaatinut vielä lisää kävelemistä. Jalkani huusivat jo armoa koko aamupäivän ja alkuiltapäivän kävelyjen jäljiltä, joten totesin parhaammaksi vain käppäillä takaisin hotellille. Kasvitieteellisen läheisellä kanaalilla jäin tuijottelemaan kaloja kunnes yht'äkkiä näin kalojen keskellä myös aika suuren kilpikonnan.

Yht'äkkiä kilpikonna!




Koko matkan ajan sain nauttia siitä kesästä, jota Suomessa tuskin olikaan. Tai jonka lämmin osio taisi mennä minulta loppujen lopuksi ohi joko toimistossa istuen tai muuttoviikonloppuina. Lämpöä oli parisenkymmentä astetta ja aurinko paistoi. Kotona huomasin jopa vähän ruskettuneeni. Oli kyllä oiva neljän päivän irtiotto hektisistä töistä, vaikka töihin tämäkin virkistysreissu liittyi.