Aiemmista vuosista poiketen kevään pitkä retkiviikonloppu suuntautui viime vuonna pääosin Miehikkälän suunnille. Oltiin alunperin ajateltu käydä vaeltamassa Salpapolkua muutaman yön taktiikalla. Pienen perehtymisen jälkeen meillä olikin majoitteeksi vuokrattu kota pariksi yöksi, joten hieman helpommalla päästiin tällä kertaa. Toki olisi ollut oikein mukavaa telttaillakin ja lähes samat lämpötilalukemat taisi olla kodassa sisällä kuin mitä teltassa ulkona olisi ollut.
 |
| Strömforsin ruukkialue |
Niinpä siis oltiin toukokuisena keskiviikkoiltana sopivasti ruuhka-aikaan suuntaamassa kohti itäisempää Suomea. Parin tunnin ajelu tuntui aikaansa pidemmältä. Tie olikin tuttu Kotkaan saakka, josta eteenpäin ei oltukaan taidettu aiemmin ajaa. Oltiin kuitenkin kohtuu hyvissä ajoin majoitukseksi valikoituneella kodalla. Aivan ensiksi kannettiin toki tavarat sisälle ja sitten lähdettiin tutkailemaan ympäristöä. Kuten näihin kevätretkiin yleensä kuuluu, ensimmäiset käet myös kuultiin vielä samana iltana. Viereinen lampi oli kyllä kaunis, mutta läheisen laavun siisteydessä olisi ollut toivomisen varaa. Laavun ympäristössä oli roskaa ja lasinsiruja. Kallion päällä sijainnut näkötornikin jäi hieman mietityttämään, koska ei sieltä oikein mitään maisemia nähnyt eikä se oikein lintutorniksikaan sopinut.
Nukkumaanmeno olikin kohtuu aikaisin, kunhan oltiin ensin saatu kotaa vähän lämmitettyä ja pedit valmiiksi. Toukokuun loppupuolen ilta ja yö olivatkin yllättävän viileitä. Aamuyöstä harmittelin, että oli tullut tehtyä hieman pakkausvirhe, eikä mukana ollut merinokerrastoa eikä lisämakuupussia kylmän yön varalle. Olin kai optimistisesti ajatellut, että kyllähän toukokuun loppupuolella eteläisemmässä suomessa pärjää +5 °C comfortin untuvapussilla.
Yö kuitenkin meni kohtuu hyvin ja oli hiljaista. Mitä nyt iltasella jotkut nuoret kävivät autoilla rälläämässä kodan pihassa. Aamusta sitten oltiin ajoissa hereillä ja lähdettiin kohti Salpamuseota, josta oltiin Salpalinjaretkeilyhengessä vuokrattu aidot armeijamalliset munamankelit. Vaihtoehtona toki olisi ollut ne läskipyörätkin, mikä kyllä hieman harmitti jossain välissä päivää. Keli oli kohtuu viileä ja lähdettiin Salpamuseolta viilettämään Salpalinjaa pitkin. Päivän tarkoituksena oli tehdä jonkunmoinen päiväretki tutustua linjan kohteisiin, kerätä matkalta geokätköt ja viettää mukava päivä kahdestaan rauhallisissa maastoissa.
 |
| Naavaa oli paljon |
 |
| Teeman mukaiset kulkineet alla. |
Päivän aikana ei kyllä kovin montaa henkilöä nähty ajeltiin reittiä pitkin tutkailtiin kohteita sekä otettiin kuvia bunkkereista ja muista. Lounastaukoa päädyttiin pitämään laavulla Jermulan kämpän pihapiirissä. Onneksi oli laavu, koska muutoin keli oli hieman kolea kaiken pyörällä kitkuttamisen jälkeen. Käytiin ihastelemassa myös laiturilta järveä sekä kevään ensimmäistä sisiliskoa.
 |
| Panssariestettä oli monessa kohdassa pitkät pätkät |
 |
| Jermulan kämppä ja kivilouhos |
Välillä kyllä saatiin retuuttaa pyöriä vähän vähemmän arvokkaasti pitkin kapeaa polkua ja kaatuneiden puiden ylitse. Bunkkereissa olevista lepakoista oli varoiteltu, eipä niitä siellä kyllä näkynyt, vettä tosin oli joissakin ihan reippaanlaisesti. Päivän mukavin yllätys kohdattiin yhdellä kätköllä, jossa camosta löytyikin yllättäen pieni lepakko päiväunilta. Hieman arvottiin viitsitäänkö logata koko kätköä, mutta koska siipiveikko ei ollut moksiskaan yöpaikkansa liikuttelusta kirjattiin nopeasti nimemme logikirjaan ja laitettiin kaveri takaisin nukkumaan.
 |
| Suloinen kätkönvartija |
 |
| Hauhian mylly, Pillonkoskella |
Oltaisi kyllä voitu vielä ajan puitteissa pyöräillä hieman pidemmällekin, mutta jaksaminen hieman alkoi arveluttamaan. Takaisinpäin matka sujuikin kohtuu reippaasti leveää hiekkatietä pitkin. Illalla paisteltiin kodalla retkibravuuriksi muodostuneita hodareita ja nautittiin suklaamoussea jälkkäriksi. Pieni kävelykierroskin vielä tehtiin muutamalle lähibunkkerille, kun aika meinasi käydä pitkäksi ja valoisaa riitti pitkään.
Kolmantena päivänä olikin itse Salpamuseon vuoro. Tosin ennen sitä toki pakattiin auto sekä siivottiin ja sanottiin heipat mukavalle parin yön yöpaikalle. Koska oltiin hieman ajoissa liikenteessä käytiin ulkoalueella ennen museon avautumista, jonka jälkeen käytiin ihmettelemässä opastetulla kierroksella ja videosta saatiin nauttia jälleen aivan kahdestaan. Jokunen muukin kyllä museoon oli eksynyt.
 |
| Yksi museoalueen vaikuttavimpia bunkkereita |
 |
| Luonto valtaa juoksuhautoja |
Loppupäivä saatiinkin kulumaan kovin odotetulla retkellä Virolahden lintupaikoille, mutta päivä oli jostain syystä hieman huono lintujen kannalta. Virolahdelta suunnattiin vielä yöksi parempaan majoitukseen Kotkaan.
Viimeisenä aamuna hotellilta lähtiessä käytiin kiertämässä pieni luontopolku Kotkan Santalahdessa ennen kuin suunnattiin puoleksi päiväksi Strömforsin ruukkikylälle lounaalle. Pieni ruukkialue oli myös ehdottomasti käymisen arvoinen ja sopi hyvin happihyppelyksi kotimatkalle.
 |
| Santalahden luontopolun varrelta, aamu oli seesteinen |
