Puolenpäivän aikoihin lämpötila huiteli varmaankin kolmessakymmenessä, tuulta ei ollut juuri nimeksikään eikä pilvistäkään juurikaan ollut apua. Kävin kuitenkin kävelemässä rantapolun päästä päähän. Rannalla minua tuli jo vastaan nuori naurulokkikolmikko ja jo ensimmäisellä altaalla oli sinisorsia odottelemassa leipäateriaa. Antimia minulla ei ollut, mutta sorsat silti lipuivat jonkun matkaa toiveikkaasti perässäni.
Mustakurkku-uikkukin oli joko pesällä lepäilemässä tai toista sukupolvea hautomassa. Niin tarkkaan en ole mukuruihin perehtynyt, jotta tietäisin onko niillä tapana lepäillä pesällä myös haudonta-ajan ulkopuolella. Kuvailin rauhassa ja muutamat lenkkeilijät menivät ohi, aika hiljaista kyllä polulla oli auringon porottaessa. Yritin saada kuviin aikaan bokeeta, mutta totesin, ettei se ihan onnistunut niin hyvin kuin olisin toivonut. Linssini pienin suurennos on myös auttamatta liian suuri lähikuvien yrittämiseen. Sen sain todeta myös karvaasti.
Joku oli selvästi heittänyt veivinsä polulle ja hämmästelin varsin rohkeaa nokikanaa, joka muina lintuina tepasteli suoraan eteeni tielle. Vähän se siirtyi syrjään kun ohi menin, mutta ei kovin pitkälle. Kerrankin siis jopa oman kamerani zoomi riitti hieman lähempään lintukuvaan. En ollut myöskään muistanut yhdessä lammessa olevan niin paljon niitä 'kultakaloja'. Lopulta kun pääsin takaisin uimarannan päähän kamera alkoi olla sen verran kuuma, että melkein sormia poltti, liian lämmintä siis.
 |
| Haapananuoret ja 'kultakalat' |
 |
Tämän kummempaa päivätepastelua en tehnyt hyvistä retkiaikeista huolimatta. Olin iltapäivällä pystyttänyt sisäteltan vanhempieni takapihalle aikeenani yöpyä siellä. Kyllä menin telttaan yrittämään unensaantia, mutta totesin moottoritien pauhun kuuluvan hieman liian hyvin tyynessä kesäyössä. Korvatulpat olisivat tällä kertaa olleet varmasti ratkaisu tähän ongelmaan, tietenkään niitä ei sitten ollut mukana, kun olisi tarvinnut. Päädyin siis kömpimään sisälle sänkyyn nukkumaan.
Kolmenkymmenen asteen helteet eivät tosiaan ole mitään kunnon retkeilysäätä enää - eihän siinä kuumuudessa jaksa edes ajatella. :D Mutta ovatpa pikku haapanat kasvaneet. Kun kesäkuussa kävimme, ne olivat ihan pienenpieniä palleroita, joita ei olisi määrittänyt erkkikään ellei emo olisi ollut paikalla, mutta tässähän ne näyttävät jo tunnistettavilta. :)
VastaaPoistaItsehän hetken jo harkitsin oikeaa retkeilyä rinkan kanssa ja teltassa yöpyen noilla kolmenkympin keleillä. Onneksi tulin järkiini.
PoistaOlivan kyllä muutamassa viikossa kasvaneet hurjasti, joskin enää ei näkynyt kuin kaksi kahden poikasen poikuetta.