Joulupäivän koskiseikkailu

Vietimme jälleen vuorojoulua Pohjois-Karjalan Lieksan suunnilla. Tällä kertaa olimme varanneet mökin kolmeksi päiväksi, joten vaikka jouluaatto kuluisikin perinteisesti sukuloidessa olisi muutama päivä aikaa vielä harrastaa sään salliessa myös ulkoilua.
Jo sunnuntain menomatkalla etelästä itään saatiin kokea vaikka minkälaista säätä. Aurinko paistoi Helsingin jäädessä taa ja hyvää säätä jatkui pitkälle. Hieman välillä tuli luntakin. Juvan kohdilla saatiin ihmetellä kummallista haloilmiötä, kun vastaantulevien autojen ja katulamppujen valot nousivat suoraan taivasta kohden samalla, kun pienen pientä pakkaslunta leijaili ilmassa. Pakkanenkin oli kiristynyt -20 asteeseen. Joensuussa puolestaan sateli hiljakseen suuria hiutaleita ja pakkasta oli vain kymmenisen astetta.

Lopulta Lieksan susirajalle päästessä pakkasta oli -16 astetta ja kuu kumotti hienosti lumiseen maisemaan johon ei juuri keinovaloa näkynyt. Viimeisellä pysähdyksellä Ruunaantien varrella Putaansalmen kohdalla, hyppäsin autosta ulos pakkasesta välittämättä, koska kuvia oli pakko saada. Harmillisesti en vain tajunnut napata kunnon kameraa vaan otin vain muutaman(kymmentä) räpsyä puhelimella. Ihan hienoja tunnelmia silläkin toki sai.

Jouluaatto tosiaan kului pitkälti sisätiloissa. Sen verran pistettiin nokkiamme ulos, että kävimme kurkkaamassa auringon viimesäteitä sekä hakemassa lisää maitoa lähisalesta sekä sytyttämässä hautuumaalle kynttilät. Pakkasta oli rapsakkaasti.

Joulupäivänä lähdimmekin lounaalle ulos. Alunperin suunnitelmamme oli ajella Haapavitjan lähimpään parkkiin ja mennä kurkkaamaan sekä Haapavitjan koskea ja siltaa että jollekin läheiselle laavulle lounastamaan. Neitikosken parkkialueelta lähdettiin toiveikkaana ajelemaan eteenpäin, mutta pian selvisi, että lunta oli melkoisesti ja eihän Haapavitjalle asti edes aurattu. Jokunen auto kuitenkin oli ajellut parkkipaikalle asti, mutta itse sinne asti päästessä todettiin, että on itse parempi kääntää vaan auto ympäri ja ajaa takaisin Neitikoskelle. Luntakin tuprutti siihen malliin, että Neitikoskeltakin voisi olla aika jännät paikat päästä pois. Totesimme kuitenkin, että mitään suurta väentungosta ei varmaan lähimmällä nuotiopaikallakaan olisi, joten suuntasimme sinne ruuanlaittoon.

Ruokana meillä oli niinkin vaikeaa kuin pussipastaa joulukinkulla höystettynä. Pieniä ongelmia ilmeni, kun lämpimän kattilan (suoraan repusta) laski lumelle ja lunta jäi kattilan pohjaan kiinni. Kun lunta ei tarpeeksi hyvin putsannut pois, niin se tippui kaasukeittimen päälle sammuttaen noin puolet keittimestä. Yritä siinä sitten toiselta puolelta saada uudelleen syttymään vielä hieman kosteana. Onnistuttiin lopulta saamaan poltin palamaan tasaisesti ja eikun pastat tulille. Pelkäsin aluksi, että vaikka talvikaasua meillä olikin, se olisi tehnyt tenän jossain välissä kymmenen minuutin keittoaikaa, kun pakkasta kuitenkin oli se kahdeksisen astetta. Hyvin toimi ja pastat saatiin kypsiksi. En tiedä oliko toimivuuteen vaikutusta sillä, että kaivoin kaasupatruunalle kuopan lumeen enkä vain putsannut tyhjää kohtaa penkille.

Nautimme tihentyvästä lumisateesta, nuotion tuoksusta ja todella 'erähenkisestä' lounaastamme kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Tavaroiden pakkauksen jälkeen lähdimme vielä katsomaan miltä Neitikoski näytti näin talvella. Kohisi suuresti, mutta odotuksista huolimatta koskikaroja ei näkynyt. Ei haitannut, muutenkin oli kyllä hienoa. Mietettiin myös mahtaako Neitikoski jäätyä koko talven aikana.

Jonkin aikaa ihasteltiin muuten hiljaista luontoa kosken pauhatessa vieressä. Pian oli kuitenkin aika tepastella takaisin autolle yltyvässä lumisateessa. Ajomatka takaisin mökillekin meni ihan mukavasti eikä meinattu jäädä mihinkään kiinni, vaikka lunta hieman yli auton mukavuuskynnyksen olikin. Tämän myötä taitaa ollakin käytynä tuolla Ruunaan alueella kaikkina vuodenaikoina, kauan siihen menikin.