4. heinäkuuta 2020

Kahden kansallispuiston taktiikka, Leivonmäen kansallispuisto

Pidennetyn helatorstai viikonlopun reissun toinen osa.

Rauhallista
Jyväskylässä vietetyn yön jälkeen olikin aika suuntailla jälleen kotiinpäin. Kävimme hakemassa epänormaalin hotelliaamiaisen take-away pussissa kahvin kera, mutustimme osan ennen lähtöä ja loput pakkasimme mukaan lounaalle. Aivan suoraan kotiin emme kuitenkaan ajelleet vaan jo muutaman kerran suunnitelmissa ollut Leivonmäen kansallispuiston vierailu olisi vihdoin toteutumassa. Ajelimme pienen pätkän nelostietä eteläänpäin ja opasteiden kohdalla poikkesimme kohti Leivonmäkeä. Karttaa parkkipaikoista olin tainnut vilkaista vähän suurpiirteisesti, koska pysähdyin ensin uimarannan parkkipaikalle. Parkkiksen kartasta kuitenkin huomattiin pian, ettei ihan oltu siellä missä piti ja jatkettiin vielä pieni pätkä eteenpäin kohti Kirveslammen parkkipaikkaa.

Lauantai aamupäivästä pienehkö parkkipaikka oli jo melkein täysi. Selvästi erona etelämmän retkeilypaikkojen parkkipaikoista, joihin yleensä ennen puolta päivää saa autonsa vaivatta. Onneksi sopiva paikka kuitenkin löytyi meidänkin kulkineelle ja pienen tavaroiden haalimisen sekä karttakonsultaation jälkeen lähdettiin kiertämään Kirveslammen kierrosta.



Kierrettiin kierros vastapäivään. Alkumatkasta polku oli sopivan leveää ja pehmeää kulkea. Polku laski ensin alas ja kääntyi takaisin ylöspäin, jonka jälkeen se tasoittuikin ja maisema Kirveslammelle avautui mäntyjen välistä. Päivän lämpötila oli saanut myös kuivan kangasmetsän tuoksumaan huumaavasti kesäiseltä. Nopeasti oltiinkin suon laidassa ja päästiin pitkospuubaanalle. Suokin tuoksui ihanalta ja jossain pidemmällä käki kukkui sekä kuovi huusi, äänimaailma joka saa väistämättä kaipaamaan Pohjois-Karjalan soille.

Alkuun oli lyhyt, mutta jyrkähkö nousu


Ah, auvoa. Suo
Pian saavutettiinkin mitä kuvauksellisin pieni suolampi, jonka ainoa näkyvä asukas oli telkkänaaras. Lammen rannalla kohosi myös lintutorni. Koska emme tienneet minkälaisessa ympäristössä kierros ja lintutorni olivat olimme ottaneet toiveikkaana kaukoputken mukaan. Eipä sillä juuri mitään tehnyt, kovin montaa näköhavaintoa ei ainakaan linnuista saatu ja ehkä saman verran myös kuulohaivaintoja. Kierros oli kuitenkin sopivan leppoinen, ilma oli lämpimämpi kuin paria päivää aiemmin, mutta hyvin tuulinen. Jonkun aikaa huokaistiin lintutornissa, mutta kun seuraava retkue tuli kohdalle laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin jatkamaan kierros loppuun.

Säikytettiin telkkä toiselle puolen lampea

Kiva lintutorni, joskin havainnot vähäisiä
Käveltiin vielä Harjujärven kodan lähelle rantaan lounastamaan. Koska emme tarvinneet tulia jätimme nuotiopaikan suosiolla muille. Lounaan ja kahvittelujen jälkeen kävimme vielä kävelemässä polkua hieman eteenpäin etsimässä sitä telttailupaikkaa. Emme oikeastaan löytäneet, yksi teltta oli ollut mäenpäällä ja toinen rannassa sekä muutama paikka kodan lähellä, mutta juuri muita paikkoja en ainakaan sivusilmällä huomannut.

Harjujärvi

Leveää pehmeää polkua
Tämän pysähdyksen jälkeen olikin hyvä lähteä jatkamaan matkaa virkistyneenä kotiinpäin. Normaalista poiketen ajoin itse koko päivän matkan. Yleensä kuitenkin pyritään jakamaan ajot tasaisesti kummallekin, niin on aikaa myös lepuuttaa silmiä maisemassa ja tehdä hyviä luontohavaintoja myös autosta käsin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on aina tervetullut!