Helteinen melontaretki Päijänteellä

Toukokuun telttaretkeä suunnitellessa ajatus lensi jo juhannukseen. Ollaan nyt muutamana juhannuksena käyty jossain määrin retkeilemässä ja telttailemassa, joten siitä alkaa jo muodostua perinne. Melonta kuulosti jännittävältä ja samalla voisi käydä itselle uudessa kansallispuistossa sekä jopa yöpyä siellä. Kolovesi olisi ollut itselleni ykkösvaihtoehto, mutta koska sinne kuitenkin Helsingistä on aika pitkä ajomatka päädyimme tutkailemaan hieman lähempiä vaihtoehtoja. Päijänteen kansallispuisto vaikutti otolliselta. Tutkailun jälkeen löysimmekin, että Padasjoen latu vuokraa kanootteja sekä kajakkeja aivan kansallispuiston kupeella. Eikun soittoa ja kyselyä vieläkö juhannukseksi olisi mahdollista vuokrata jotain vesilläliikkumiskalustoa ja onnistuihan se.

Iso Lammassaaren rannassa

 

Vähän kyllä jännitti miten yhteispeli tulisi toimimaan, kun ei aiemmin yhdessä oltu kanoottia melottu. Ennen h-hetkeä oli tullut kyllä mittailtua kartalta matkoja ja arvottu minkämoisia matkoja sitä mahtaisi jaksaa meloa. Lisäksi vähän mietitytti, että kuinka paljon kanoottiin saisi hyvin lastattua. Retkiruokien ei ainakaan tarvinnut olla välttämättä kevyimmästä päästä. Kaikeksi onneksi sääjumalat olivat meille suotuisia eikä saatu ainakaan sateita.

Lähtölaiturilla

Ei se aallokko tässä niin pahalta näytä

Rantasipit lentelivat jatkuvasti edestakaisin

 

Juhannusaaton aattona oltiinkin suuntaamassa monien muiden tavoin nelostielle ja kohti Lahtea sekä siitä vielä eteenpäin. Oltiin luvattu olla aivan viimeistään kuudelta noutamassa varusteita ja taidettiinkin olla noin viittä minuuttia ennen paikalla. Saatiin varusteet ja muutama ohjeistus, sitten päästiin pakkaamaan kaikki tavarat kanoottiin ja hyvin mahtui, jäi oikeastaan tilaakin. Muutaman sadepisaran ripsautti pakkaamisen aikana, mutta muuten koko reissulla ei satanut yhtään.

Lähdettiin päättäväisesti (ja hieman mutkitellen) melomaan kohti Isoa Lammassaarta. Aallokko olikin yllättävän jännä viimeisellä pätkällä ennen Lammassaarta, mutta hyvin päästiin. Hieman odottamatta matkassa ei ollut kestänyt kuin vähän reilu tunti. Aika hyvin meidän kokemuksella. Saaressa olikin jo toinen pariskunta ja telttapaikkoja aika vähänlaisesti. Laitettiin lopulta teltta pystyyn niin sanotusti toiselle rannalle. Laavu olisi houkuttanut, mutta hyttysiä oli sen verran, että teltan suoja kuulosti paljon paremmalta. Vietettiin leppoisa loppuilta ja syötiin hyvä iltapala kaakaon ja jugurtin kera.

Lämpöä piisasi hyvin ja kesämakuupussitkin olivat ehkä vähän turhan paljon, paitsi myöhemmin yöllä. Väsytti kyllä, mutta uni ei meinannut millään tulla. Kuuntelin aaltojen pauhua rantaan ja rantasipien jatkuvaa piipitystä. Nukuin jälleen vähän ensimmäiselle telttayölle tyypillisesti hyvin katkonaisesti ja neljän aikaan olisin ollut jo sitä mieltä, että on aamu ja aika herätä. Neljän aikaan joku päätti myös joko alkaa laulaa karaokea tai muuten vaan laittaa musiikin kauhean kovalle. Aamuyöstä tosin tuli sen verran viileämpää, että makuupussin sai vetää peitoksi ja uni tuli lopulta paremmin.

Kerrankin tuuletusnaru mukana

Puut oli jostain syystä pääosin vajan ulkopuolella

Juhannusaatto valkeni kirkkaana ja aurinkoisena sekä kovin tyynenä. Hoidettiin aamutoimet hissukseen ja nautittiin järvimaisemista ja rauhasta. Päivän suunnitelmana oli meloa lähimmälle niemekkeelle, jossa olisi laavu syödä siellä hyvä lounas ja jatkaa Kelventeelle yöpaikan metsästykseen. Eihän se ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Järvi oli upea ja aallot huomattavasti pienemmät kuin edellisenä päivänä. Moottoriveneitä tosin oli jonkun verran, onneksi tosin vielä tässä vaiheessa sen verran kaukana, ettei niistä ollut muuksi kuin äänihäiriöksi. Nähtiin noin kymmenenpäinen kuikkalintuparvi uiskentelemassa järvellä ja kiikarit eivät tietenkään olleet siinä hetkessä käden ulottuvilla.

Luvatun laavuniemekkeen löytäminen ei sitten ollutkaan niin helppoa. Kyseistä laavua ei ilmeisesti enää ylläpidetä eikä sitä löydy kansallispuiston esitteestäkään. Meidän melontakartassa se toki oli. Ilmeisesti laituri, jonka kautta maihin olisi voinut nousta oli kohdannut onnettomuuden eikä päästy sitä kautta maihin. Kiukutti ja nälätti jo siinä vaiheessa. Pohdittiin mitä tehtäisiin, kun oltiin jo käyty melomassa vähän turhaa edestakaisin rantautumispaikkaa etsien. Päätettiin viimein meloa vain Kelventeelle ja lähimpään rantaan. Vähän vahingossa tupsahdettiin aivan upealle, tunnelmalliselle ja vielä siinä vaiheessa autiolle hiekkarannalle. Hieman epäselvyyttä aiheutti oliko alueelle kiellettyä maihinnousta, mutta se vahinko oli tapahtunut ja ruokaakin oli jo siinä vaiheessa pakko saada. Pian järveltä saapuikin vene, joka ajoi aivan rantaan ja porukka rupesi kokoamaan telttasaunaa rannalle, vaikutti vähän siltä, ettei ollut ensimmäinen kerta tällä paikalla.

Jonkun lahdelman varjossa pienellä paussilla

 

Vilvoittelutauko

Ruokatauon jälkeen tuupattiin jälleen kanootti vesille ja lähdettiin seurailemaan Kelventeen rantaviivaa. Onnistuttiin melomaan todella lähelle härkälintupariskuntaa ja päästiin todistamaan niiden jälleennäkemistä. Ensimmäinen rantapaikka näytti vähän turhan venekansoitetulta, niin ei edes käyty tutkailemassa sitä. Aika isoja aaltoja tuli moottoriveneistä ja vähän jännitti. Kaikki kuitenkin meni oikein mallikkaasti. Oltiin kartalta katsottu sopivaa poukamaa yöpaikaksi, jossain saaren keskivaiheilla. Muutama tulipaikka taidettiin vesiltä ohittaa niitä näkemättä. Vihdoin saavuttiin Nimettömän tulipaikan rantaan. Poukamassa oli useampiakin veneitä, mutta tähdättiin vähän rauhallisemmalle kohdin, josta rantauduttiin.

Ei hullummat maisemat

Illan mittaan laitettiin ruokaa pidemmän kaavan kautta. Pihvit olivat säilyneet hyvin kylmälaukussa kun ne oli pakastanut ensin. Paistuivat myös yllättävän hyvin retkikeittimellä ja pannulla. Keiteltiin toki myös uusia perunoita juhannuksen kunniaksi. Käytiin välillä pulahtamassa tai minä lähinnä kastautumassa ja kahlaamassa aivan upean kirkkaassa vedessä. Illalla iltapalan yhteydessä paisteltiin vielä lettuja, taino lähinnä yritettiin. Tavallinen maitojauheellinen valmislettutaikina oli ollut kaupasta loppu, niin oltiin oltu uskaliaita ja hankittu kaurajauhoista vastiketta. Letut eivät millään meinanneet valmistua ja murenivat aivan käsittämättömästi. Kokeiltiin vielä kotonakin lopputaikinasta, ei se paljoa paremmin kotioloissakaan mennyt. Tiedetäänpähän olla ostamatta sellaista seuraavalla kerralla.

Hyttysystäviä alkoi lopulta olla niin paljon, että täytyi hipsiä ajoissa jo telttaan. Itse nukuin toisen yön vielä huonommin kuin edellisen. Patja oli jäänyt liian täydeksi ja käsivarret puutuivat, joten koko ajan sai vaihtaa kylkeä eikä parinkympin tietämissä pysynyt lämpökään auttanut asiaan. Aikainen ylösnouseminen tosin palkittiin. Oltiin jo hyvissä ajoin vesillä aamusta. Ensimmäinen pätkä saatiin meloa lähes rasvatyyntä järvenselkää, eikä veneitäkään juuri näkynyt. Matka eteni oikein joutuisasti, kun ei ollut oikein tuultakaan haittaamassa. Lietsaari näytti oikein oivalliselta retkipaikalta, niin valitettavan monen muunkin mielestä ja ohitettiin saari pysähtymättä. Lietsaareen olisi kyllä mielinyt jonain hieman rauhallisempana ajankohtana.

Lähes rasvatyyni järven pinta sekä vain melojen loiskahtelu

 

Jatkettiin melomista Lietsaaren viertä kohti Vähä-Haukkasaloa. Ihasteltiin upean kirkasta vettä ja mahdottoman suuria kivenmurikoita pohjalla. Sekä väisteltiin muutamaa vähän turhan pinnassa ollutta. Saari ei tuntunut lähestyvän ollenkaan ja aivan loppumatkasta alkoi tuulla vastaan sen verran, että sai tosissaan, väsyneenä ja nälkäisenä tehdä töitä eteenpäin pääsemiseksi. Hurautettiin sopivaan rakoseen maihin ja etsiydyttiin kalliolle, jossa keiteltiin superhelppo tomaatti-pesto-cashew pasta reilulla annoksella parmesania tietysti. Yksinkertaista ja hyvää. Viimeisen päivän kunniaksi oli vielä mehuakin jäljellä ja sen sai tehdä kylmäkalleina toimineeseen sulaneeseen viileään veteen, ah auvoa.

Vähä-Haukkasalon kirkas laguuni

 

Ruuan jälkeen olikin aika suoriutua viimeiselle etapille takaisin melontakeskukselle. Onneksi tuuli oli jo asettunut, joten saatiin vähän rauhallisempaan tahtiin meloa loppumatka. Voimat vaan meinasivat ehtyä viimeisellä pätkällä, taivaalta kuumasti paistanut aurinko ja lähes kolmessakympissä huidellut lämpötilakaan ei varmaan juuri auttanut asiaa. Niin vaan päästiin rantaan asti. Reissu oli ihan tarpeeksi meille. Kohtuu lähellä rantaa bongattiin vielä toinenkin härkälintupari, joilla oli vieläpä kaksi poikastakin. Hyvä retki, Päijänteen kansallispuisto raksittu kummaltakin osin omalta listaltani tämän reissun myötä. Eikä melominen varmaan jäänyt tähän yhteen kertaan, oli se kuitenkin aika mukavaa. Vähän ehkä on jo tulevalle kesälomareissulle melontaa harkinnassa vielä lisääkin.