16. tammikuuta 2023

Pieni talviseikkailu, ensimmäinen talvinen telttayö

Joulukuun alkupuolella sai sopivasti tehtyä pidemmän viikonloppureissun, kun otti itsenäisyyspäivää edeltävän maanantain vapaaksi. Alustavasti varattiin hotelli Vaasasta. Tarkoitus oli joko lähteä jo perjantaina ja yöpyä jossain matkan varrella tai sitten vasta lauantaina ja ajella mahdollisimman monen ns kuntakartalta puuttuvan kunnan kautta. Perjantain työpäivä venyi pitkäksi ja lähtemään taidettiin päästä vasta viiden aikoihin. Ensimmäisenä piti tietysti pysähtyä syömään ja lopulta perillä Kauhanevan Salomaan parkkipaikalla oltiin vähän kymmenen jälkeen.

Kotia kohden Salamajärveltä
 

Siinä sitten kamat kasaan ja kohti telttapaikkaa. Metsä oli pimeä sekä hiljainen ja pieni pakkanen kipristeli nenänpäätä. Tehtiin poikkeus eikä menty samalle telttapaikalle, jossa aiempina kertoina ollaan oltu vaan laitettiin tällä kertaa teltta pystyyn puolikodan viereen. Heivattiin makuualusta sekä makuupussit kuohkeutumaan telttaan ja suunnattiin puolikodan penkeille iltapalalle. Lämmin kaakao lämmitti mukavasti ja pienen istumisen jälkeen olikin aika suunnata kohti unten maita.

Ensimmäisen illan ainut kuva, oli pimeää.

Oltiin kerrankin muistettu myös ottaa lämpötilamittari mukaan, jotta saataisiin yön lämpötilaa hieman tietoon. Oltiin varauduttu myös kahden makuupussin taktiikalla, ettei vilu yllättäisi. Päädyin sukeltamaan ohuempaan pussiin sisään ja heitin paksumman peitoksi päälle. Poikkeuksellisesti jätin myös villasukat kerrankin jalkaan. Yö menikin yllättävän lämpimissä merkeissä ja selvästi hieman viileämmässäkin olisi pärjännyt minun makuupussiyhdestelmälläni. Kasvoja kun paljasti hieman makuupussien uumenista niin huomasi selvästi yön viileyden. Aamulla mittari näytti kylmimmäksi lämpötilaksi -7,4 °C, mittari tosin ei ollut aivan ulkona ollut, vaan sisäteltan ulkopuolella, joten todellinen ulkolämpötila oli saattanut olla hieman vielä enemmänkin.

Hiljainen ja rauhallinen suo


Lämpöä kirpeään pakkasaamuun
 

Puolisokin pärjäsi kohtuu hyvin. Jossain vaiheessa aamuyöstä tosin oli tainnut hieman viileä tulla, eli jotain pitää keksiä, jos meinaa vielä viileämmässä nukkua. Aamu valkeni kuulaana ja muutamat linnutkin ilmoittelivat itsestään. Aamupalalle tehtiin pieni nuotio lämpöä tuomaan. Siinä aamupalaa tehdessä ihmettelin kun aivan kuin olisi joutsenia kuulunut jostain. Pian niitä lensikin aikamoinen aura suon ylitse tööttäillen, maagista. Telttaa ja tavaroita pakkaillessa ehti jo useampikin seurue kulkea meidän ohitsemme. Joku selvästi paikallinen koiransa kanssa kyseli, että oltiinko ihan yötä oltu ja totesi joidenkin olleen myös edellisenä viikonloppuna.

Matkaa taidettiin päästä jatkamaan vasta lähempänä yhtätoista. Siinä sitten ajeltiin hieman kiertoreittiä Vaasaa kohden ja Vaasaan saavuttiinkin sitten jo pimeän laskeuduttua. Ilta oli kipakan kylmä ja tuulinen, kun yritettiin etsiä ruokapaikkaa ja lähes joka ovella meille todettiin, ettei mahdu. Olisi pitänyt siis varailla jotain etukäteen.

Kyllähän joulukuun alun reissulle pitää rantalomaakin saada. Jossain Korsnäsissä

Napuen taistelun muistomerkki

Alajärvi fasaanien luvattu maa
 

Seuraavana aamuna hyvän aamupalan jälkeen lähdettiinkin jälleen ajelemaan seuraavaa kohdetta kohden. Tietysti useamman pysähdyksen taktiikalla. Käytiin muun muassa Napuen taistelun muistomerkillä, mielenkiintoinen kohde. Viimein pitkältä tuntuneen viimeisen pätkän jälkeen ajeltiinkin jo Salamajärvellä Sysilammen vuokratupaa kohden. Tupa oli onneksi edellisten jäljiltä vielä kohtalaisen lämmin, joten sitä ei tarvinnut heti alkaa lämmittämään. Sen sijaan käytiin tutkailemassa saunaa ja mietittiin missä iltaruoka valmistuisi. Saunaan toki kannettiin vedet aivan ensimmäisenä sekä käytiin hakemassa polttopuita. Jälleen pulkka osoitti kelpoisuutensa kaikenmoisessa liikuttelussa ja polttopuut puuvajalta kulkeutuivat jouhevasti saunalle.


Saunaa saikin hyvän tovin lämmitellä. Ehdittiin siinä välissä paistella makkaratkin nuotiolla illan pimeydessä. Sauna antoi pehmoiset löylyt ja siirtymä saunasta pukuhuoneen puolelle meni aika vikkelästi pakkasen ollessa varmaan kymmenen tuntumassa. Saunan ja tuvan väliä käyskennellessä ei edes tarvinnut otsalamppua sen verran lumi ja taivaalla mollottava kuu valaisivat. Illalla tupa alkoikin olla aika viileä, joten sitä sai vielä tovin lämmitellä ennen nukkumaanmenoa. Kerrankin onnistuttiin lämmittämisessä, niin ettei tuvasta tullut pätsiä. Ehkä osa syynsä oli myös siinä, että kaminan tulet sai aika helposti sammumaan, käyttäjävika varmastikin.

Illalla makuupussiin sukeltaessa sain jonkun ihme horkan ja täytyi vielä laittaa toinenkin makuupussi päälle, jotta lämpeni. Jossain vaiheessa yötä sitten heräsin tottakai aivan hikisenä. Samalla makuupussikombolla kun olin nukkunut vähän turhan lämpimästi jo siinä seitsemässä pakkasasteessa, niin jotenkin kummasti tuvan vajaa kymmenen ei ollut aivan optimaalisin.

Sysilammen autio- ja varaustupa

Sysilampea

Sauna oli sympaattinen joskin aika tovin sitä sai lämmittää

Sysilammen pysähtyneessä tunnelmassa olisi viipynyt pidempäänkin

Aamulla oli pakko laittaa hieman tulia vielä kamiinaan, jotta tarkeni paitasillaan tuvassa hääriä ja valmistella aamupalaa sekä pakkailla. Sitten olikin aika siivoilla tupa ja käydä tarkistamassa saunan siisteys sekä lähteä talsimaan takaisin autolle. Tupa taisikin jäädä hieman siistimpään kuntoon kuin tullessa, ainakin sen verran tuli kalasteltua villakoiria nurkista ja sänkyjen alta. Aamu oli kirpakan kylmä ja purevuutta lisäsi vielä jonkinmoinen viima varsinkin suo-osuudella. Onneksi autolle ei ollut pitkä matka ja pian ajeltiinkin useammankin oletettavasti hirvieläinpassissa olevan henkilön ohitse.


Kauniin pehmeät värit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on aina tervetullut!