Patvinsuon Suomunkierto talviset tunnelmat kevätretkellä ja bonussektori Kolilla

Ensimmäinen kunnollinen hieman pidempi retki tulikin tehtyä vasta toukokuussa. Perinteiseen tyyliin lähdettiin Helatorstaiviikon pidennettyä viikonloppua viettämään luonnon helmaan. Koska tänä vuonna pääsiäinen oli mennyt etelässä, päätettiin yksissä tuumin, että voitaisiin pitkästä aikaa viettää äitienpäivää myös Pohjois-Karjalassa. Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä jo hyvissä ajoin iltapäivällä, koska matka Lieksaan on kohtuu pitkä Helsingistä käsin. Työt kuitenkin venyivät. Onneksi samalle illalle ei ollut tarkoituskaan lähteä enää rinkka selässä paarustamaan vaan jäädä vain Patvinsuon Suomun telttailualueelle.

 

Suomunjärvi vielä pitkälti jäässä

Kohdetta lähestyessä lämpötila vain tippui alaspäin. Onneksi oli tullut vilkuiltua säätiedotteita ennen lähtöä ja mukaan oli pakattu ainakin tarpeeksi lämmintä makuupussia sekä vaatetta. Patvinsuolla oltiinkin vasta joskus lähempänä yhtätoista, kun oli jo lähes pimeää. Pakkastakin oli rapsakat neljä astetta. Pakkailtiin tarpeelliset mukaan ja todettiin, että aamupala- sekä muut eväät voitaisiin tulla kaivelemaan sitten aamulla autolta. Paikalla oli todella hiljaista ja saatiinkin ähkiä ihan rauhassa pimeydessä.

Iltapalaa oltiin syöty jo matkalla, joten teltan pystytyksen ja makuupaikkojen laiton jälkeen ei ollutkaan enää muuta kuin sukeltaa kohti pehmeän makuupussin lämpöä. Kyllä väsyttikin työviikon ja päivän ajorupeaman päälle. Aamulla heräiltiin joskus kahdeksan aikaan upeaan aamuun. Aurinko paistoi eikä pidetty aamutoimien kanssa mitään kiirettä. Käytiin nautiskelemassa hieman vilpakasta aamusta keittokatoksen edustan pöytäryhmällä ja kuunneltiin samalla lintuja. Olin kuulevinani metsästä jopa metson, mutta taisipa tuo oikeasti olla vain käpytikka.

Ihana aurinkoinen aamu

Sulaneet osiot olivat pakkasyön jäljiltä riitteessä

Majavien temmellyskenttä

Pitkospuilla ei onneksi ollut juuri lunta

Rinkat taidettiin nostaa selkään vasta puoli yhdentoista aikaan ja lähteä etenemään Suomunkiertoa vastapäivään. Alkumatkasta oli jo ihmeteltävä majavien tekosia. Polku oli mukavaa ja matka joutui kohtuullisesti. Suomunjärvi olikin hieman yllätykseksi vielä pääosin jäässä. Metsässä oli myös paikoitellen lunta jonkin verran, Suomulta Kurkilahdelle lumi tosin ei juuri haitannut etenemistä. Kurkilahdessa pidettiin taukoa parkkipaikan pöytäryhmällä, koska piskuinen keittokatos olikin jo vallattu ja rannan pöytäryhmälle kävi hieman turhan kylmä tuuli. Kurkilahdessa vietettiinkin lounaan ja kahvin verran aikaa. Kurkilahdesta eteenpäin saatiinkin kulkea hienoa polkua pitkälti aivan rannan tuntumassa. Jossain välissä saatiin ihailla jopa sääksen lentoa järven yllä, jossain siis oli oltava myös avointa vettä.

Vedet olivat hieman korkealla, kuten muuallakin

Välillä oli oikein oivaa polkua..

Välimatka Kurkilahdesta Virtaniemeen tuntui paljon matkaansa pidemmältä, koska noin kolmasosa piti kahlata pehmeässä lumessa, jota oli vielä noin 10-15 cm. Virtaniemen puolelta löytyi myös sulaa vettä sekä kuikka sukeltelemassa sulassa. Virtaniemi oli kaunis ja siellä pidettiin pieni hengähdystauko. Virtaniemen jälkeen meinasi tulla pieni ongelma, kun Virtasalmen yli menevälle sillalle ja sieltä pois päästäkseen täytyi ylittää vesieste. Vesiesteestä selvittiin kuivin jaloin ja matka jatkui kohti Pokkaniemeä.

..kun taas pitkät pätkät sai kahlailla tuolla lumessa

Vesiestettäkin oli tarjolla

Alun perin oli ajatus, että jäätäisiin Pokkaniemeen yöksi ja paikka olisikin ollut oikein hieno ja sopiva, mutta koska sinne oli jo jäämässä toinen vaeltajakaksikko, päätettiin vain syödä ja lähteä eteenpäin. Päätös oli siinäkin mielessä hyvä, että lumessakahlaamista oli vielä päivän viimeiselle etapille aivan riittämiin. Sekä Lapinniemessä saatiin myös olla aivan kahdestaan.

Lapinniemi olikin meille oikein sopiva leiripaikka. Maisemat eivät ehkä olleet aivan niin hienoja kuin Pokka- tai Virtaniemestä, mutta tuulta oli huomattavasti edellä mainittuja vähemmän. Lisäksi näkymä järvelle oli kuitenkin ihan hyvä ja bongattiinkin sulassa sekä uivelo koiras että telkkäpariskunta. Keiteltiin nuotiolla vettä ja paisteltiin iltapalaksi vielä vähän leipäjuustoa hillahillolla höystettynä.

 

Silta ihan vinksin vonksin, mutta ajaa asiansa

Upeat heijastukset..

..ja auringonlasku

Yöllä oli muutama aste pakkasta. Toisena aamuna herätys oli hyvissä ajoin ihan jo luonnonkin puolesta. Läheisissä puissa touhusi käpytikka ja herätyskellokin oli laitettu aikaiseen. Tarkoitus oli ehtiä aamupalalle vielä Lieksan leipomoon. Viimeinen pätkä takaisin Suomulle oli pitkälti myös lumessa tarpomista, mutta myös hienoja maisemia, joista ei ehkä ihan osannut nauttia niiden ansaitsemalla tavalla.

 

Loppumatkasta kuvia ei kauheasti kertynyt

Hienoja heijastuksia

Ajomatkalla Lieksaanpäin olikin vielä aikamoista lintutykitystä. Matkalla näkyi niin teeriä, tilhiä, haukkoja kuin metsojakin. Olipa linturikas aamu. Matkalla Lieksaan tuli selväksi, ettei siellä yöpyminen ja äitienpäivänvietto onnistuisikaan. Käytiin kuitenkin kääntymässä ja viemässä sentään äitienpäiväkukat. Jouduttiin tyytymään siis hotellimajoitukseen Kolin puolella. Käytiin kääntymässä ylähotellin ja luontokeskuksen tasolla ja ihastelemassa tällä kertaa maisemia vain sieltä käsin. 

Kolilla jo toisen kerran vuoden sisään ja jälleen vain puhelinkuvia

 

Olikin kaiken kaikkiaan hieman erikoisempi kevätretki, kun vedet olivat vielä jäässä sekä poluilla huomattavasti oletettua enemmän lunta. Reissu oli kuitenkin jälleen kerran oikein hyvä. Suo-osuus Patvinsuolta jäi odottelemaan seuraavaa kertaa.