Retkeilyn viikonloppumaraton

Syksyn retkeilyn viikonloppumaraton hyvässä seurassa, tukikohtana Humppilan lomaparatiisi, ajankohtana 8.-11.9.2016.

Olimme tyttöporukalla päättäneet, että johonkin olisi mukava päästä muutamaksi päiväksi retkeilemään syksyn ratoksi. Mitään superhyviä vaihtoehtoja ei oikein löytynyt, kun piti ensinnäkin yrittää sovittaa viiden ihmisen aikataulut ja samalla vielä pitää autoiltava matka kohtuullisena.

Saimme jälleen pitää Humppilan Lomaparatiisia tukikohtanamme pidennetyn viikonlopun. Kiitos vain suuresti omistajille! Suuntasimmekin mökille kolmen ihmisen voimin jo torstai-iltana. Sinä iltana keskityimme ihastelemaan muutoksia, joita mökille oli tapahtunut ja 'hieman' lämmittämään mökkiä.

Perjantaiaamuna olikin sitten vuorossa aamiaista omaan tahtiin ja eväiden tekemistä. Olimme päättäneet käydä jossain jo perjantaina kolmistaan, ennen kuin viimeisetkin saapuisivat. Suuntasimme Saaren kansanpuistoon ja kiersimme siellä verkkaisesti pienen lenkin. Hieman myös ylimääräistä tuli koukattua, kun lähdimme yhdessä risteyksessä hieman väärään suuntaan. Lounasta söimme laavulla, jonka saimme vallata aivan keskenämme. Siellä törmäsimme jo tämän reissun vitsaukseen, hyvin täysiin kuivakäymälöihin.

Kierroksen jälkeen kävimme vielä pienen mutkan näkötornilla, joka harmiksemme oli kiinni ja olisi vieläpä vaatinut pääsymaksunkin. Hienot näkymät olivat kyllä tornin juureltakin, mutta itse tornista olisi todennäköisesti ollut vieläkin hienommat maisemat ympäröiviin vesistöihin.

Ei uskoisi syyskuuksi.

Paluumatkalla suuntasimme vielä tutustumaan Hämeen luontokeskuksen näyttelyyn ja koestamaan vähän ehkä nuoremmille suunnatun tehtävän. Mahtoi henkilökunnalla olla hauskaa, kun kolme hyvin aikuisikäistä lapsosta metsästi lattianrajaan ja nurkkiin piilotettuja sienikuvia.

Kaupan jälkeen suuntasimme takaisin mökille odottelemaan muita. Ilta kului leppoisasti saunaa lämmittäessä, saunoessa, syödessä ja illan pimetessä nuotiolla rannan tuntumassa vaahtokarkkeja paistaessa. Syyskuun pimenevässä illassa näkyi myös lepakoita.

Tunnelmointia kesäyö.. syysillassa

Lauantaina taas koko konkkaronkka heräili kuka milloinkin ja aikaisimmat yrittivät olla herättämättä pidempään nukkuvia. Päivän kohteeksi olimme valinneet Liesjärven ja sieltä pienen tai oikeastaan hieman pidemmänkin kierroksen. Jätimme auton Pirttilahdelle parkkiin ja tallustimme ensin sumuisessa aamupäivässä Kyynäräharjua eteenpäin. Poikkesimme Savilahteen nuotiolle sekä lounaalle. Siellä olikin jokunen teltta, mutta nuotiopaikka oli silti ihan vapaana. Takaisin Kyynäräharjulle kiersimme vielä Soukonkorven kautta. Siinä menikin sitten hetki poikineen, kun muutama "eksyi" metsään, josta hyvän tovin myöhemmin putkahtivat kassi täynnä sieniä.

Sopivanlevyistä polkua

Matkalla takaisin majoitukseen poikkesimme vielä Torronsuolla kiertämässä pienen luontopolun, nauttimassa suosta ja kiipeämässä mahtavankokoiseen lintutorniin. Kävimme vielä täydentämässä muonitusta ja suuntasimme takaisin saunan lämmitykseen ja illanviettoon.

Tälläkin jonkunverran tuota kokoa

Illan soutellureissulta

Sunnuntaina poistui yksi joukostamme jo aamupäivällä. Lähdimme siis nelistään etsiytymään Melkuttimia kohden. Minulla meinasi jo usko loppua, kun ei sitä parkkipaikkaa meinannut näkyä eikä kuulua. Päättäväisesti silti ajoin edelleen eteenpäin oikeaa tietä kunnes parkkipaikka vihdoin löytyi. Googlen tienumero todellakin on hyvin summittainen, koska olin katsonut muka oikean kohdan ja syöttänyt sen gepsiin ja gepsin ilmoitettua saapuvamme kohteeseen ajoin ainakin vielä kolmisen kilometriä.

Melkuttimien reissu olikin oikein mukava, mitä nyt tuntui viikonloppu jo painavan ja huidottiin hirmuista vauhtia menemään, joten kuvia ei juuri tallentunut muistikortille. Kaiken lisäksi laavu oli ihan täynnä porukkaa. Saimme myös todistaa sammakkomiehiä ja -naisia tositoimissa. Itse en voinut uskoa kuinka kirkkasta vettä järvessä olikaan ja laavulla piti vähän käydä jopa uittamassa varpaita.

 
Oikein rentouttava ja hyvä retkeilyviikonloppu.

Toinen lintuseikkailu Porissa

Porin linturetkeilyn saaga jatkuu. Porin lintuseikkailu sai jatkoa heti seuraavana vuonna ja tällä kertaa oltiin otettu vielä yksi iltakin lisäksi seikkailulle. Tämän kertomuksen seikkailut tapahtuivat 1.-3.5.2015.
Toisella kerralla retken suunnitteluun oli käytetty hieman enemmän aikaa kuin ensimmäisellä kerralla. Olin valmiiksi etsinyt lintutornien osoitteita ja kartoittanut sopivaa yöpymispaikkaa. Niin kuin tavallisesti, kohteita oli hieman liikaa retken pituuteen nähden.

Ensimmäisenä iltana siirryimme Humppilan Lomaparatiisiin ja vietimme iltaa kuten Vappuna kuuluu eli suurten grillikestien merkeissä. Kaikki söivät itsensä varmasti ähkyyn asti ja nautimme rauhallisesta ympäristöstä sekä järvimaisemasta. Porukkana meitä oli se sama nelikko kuin edellisenäkin vuonna.

Humppilan lomaparatiisi tarjoili parastaan

Seuraavana aamuna lähdimme sitten kohtuu aikaisin liikenteeseen kohti Porin lintutorneja. Ihan ensimmäisenä suuntasimme Kalafornian kohdille, jossa kattohaikara oli nähty jo muutaman päivän verran. Suureksi riemuksemme saimmekin tien reunasta seurata kattohaikaran liitelyä taivaalla. Seuraavaksi siirryimme aivan uudelle tuttavuudelle Teemuluodon lintutornille. Lintutornille ei ollut aivan selvää opastusta niimpä päädyimme kulkemaan kokonaisen pitkospuupolun toiseen päähän ennen kuin suostuimme palaamaan ja valitsemaan sen toisen polun. Sieltähän se torni viimein löytyi.

Teemuluodon tornilta palatessamme kävimme viime retkeltä tutulla Enäjärven lintulavalla, jossa osa onnistui näkemään jopa heinätavin ja härkälinnun. Enäjärveltä lähtiessä alkoi olla jo puolipäivä joten päätimme lähteä ostoksille ja syömään. Olisihan sitä hyvä muonittaa ja tankata itsensä niin sanotusti huonoimpaan lintuaikaan. Myös hieman kolea sää antoi aihetta hetken pidempään sisällä oleskeluun.

Ostostelun ja syöpöttelyn jälkeen olikin aika palata tutulle Hilskansaaren lintutornille. Vietimme tornilla hyvän tovin joskin lintulista taisi jäädä aika vaatimattomaksi. Lisälajeja kyllä tuli jokunen muun muassa räyskä, pikkulokki ja haahka.

Hilskansaaren tornilta

Ainoita Porin kuvia, kamera ei laulanut taaskaan.

Vielä viimeiseksi suunnistimme tai lähinnä yritimme Yyterin lietteiden suuntaan. Päädyimme lopulta Huhtalan lintutornille. Saimmepa sieltäkin muutaman lajin lisää. Ristisorsat olivat ehdottomasti minun retkeni kohokohtia. Lopulta oli aika pidemmälle siirtymälle kohti tuntematonta.

Tiemme vei Koskeljärvelle, jossa vietimme yömme. Teltat saatiin näppärästi pystyyn tasaiselle aika rantaan. Sen jälkeen vietettiin vielä tovin verran aikaa nuotion äärellä, joka kyllä enemmän savutti kuin lämmitti. Olin yrittänyt tutkailla säätiedotuksia parhaani mukaan ja punninnut kumman makuupussin otan mukaan viileämmän vai lämpimämmän. Eihän se valinta sitten nappiin mennyt, kun olin sen köykäisemmän ottanut mukaan.

Kun oli aika siirtyä nukkumaan, niin ensin pussiin mennessä oli aivan liian kuuma ja sammakotkin kurnuttivat loppumatonta konserttiaan. Jossain vaiheessa muutaman tunnin torkahduksen jälkeen heräsin siihen kun tärisin kylmästä. Järvestä oli noussut kosteutta joka tunki kaiken läpi. Laitoin kaikki loputkin vaatteet päälle ja yritin vielä torkkua. Ei siitä mitään tullut päätin jättää kääntyilyn ja kömpiä viettämään yötä ulos.

Kakkua synttärisankarille! Oli muuten hyvää.

Onneksi en ollut ainoa huonouninen sinä yönä. Viriteltiin sitten laavulle nuotiota, mutta eihän se mitään lämmittänyt. Oli unettomassa yössä yksi hyväkin puoli, tuli aika kivoja kuvia auringonnoususta ja aamusumuista. Kun oikea aamu saapui aamupalat oli syöty ja leiri laitettu kasaan. Ennen lähtöä vietettiin vielä hetki lintulavalla kuikuilemassa Koskeljärven linnustoa. Aloitimme paluumatkan takaisin Humppilan Lomaparatiisia tutulla kohteella Puurijärvi-Isosuon Mutilahden tornilta.

Ei yö ihan hukkaan mennyt.

Kovin kauaa ei Mutilahdella viihdytty. Sen sijaan suunnattiin vielä Kärjenkallion parkkipaikalle, josta minä itse ja toveri M suuntasimme itse tornille asti. Sinne olikin lyhyehkö matka ja huh minkä kokoinen itse torni olikaan. Tovin sai kyllä kiivetä ylöspäin ja hieman otti mahanpohjasta kun erehtyi vilkaisemaan alaspäin. Minulla on siitä hieman hassu korkeanpaikan kammo, että varsinaisesti korkeat paikat ei pelota, mutta jos jalkojen alla on vaikka ritilätasoa eli siitä näkee läpi, niin ei tule mitään.

Muhkeita pilviä.

Siellä se jättiläinen odottaa.

Lopulta oli aika kurvailla takaisin Humppilaan hakemaan toisen seurueen auto ja mökille jätettyjä tavaroita. Matka takaisin kotiin kyllä tuntui elämäni pisimmältä ja varmaan torkahtelin hieman rattiinkin, ei hyvä. Onneksi en sentään löytänyt itseäni aivan vastaantulevien kaistalta missään välissä.

Aaton aaton suoretki

Edellisen joulun vietimme Lieksa-Joensuu akselilla, vuorovuosi tapaamme. Aaton aattona meillä ei ollut kummempia suunnitelmia, joten päätimme lähteä katsomaan talvista suomaisemaa. Ihan kauhean talvista toki ei edes Pohjois-Karjalassa tuolloin ollut, koska se vähäkin lumi mitä oli ollut oli sulanut sopivasti ennen joulua.

Päiväksi oli luvattu ihan kunnon lumimyräkkää, mutta kun ei se kovin siltä näyttänyt päätimme silti uskaltaa pienelle piipahdukselle suon keskelle. Reposuo on Ruunaan ohella toinen lempiluontokohteitamme Lieksassa ja kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Koko suon kiertää 12 kilometrin mittainen polku Ketunlenkki, jonka voi aloittaa yhdeltä kolmesta parkkipaikasta. Tällä kertaa aloitimme Ulkkajoen parkkipaikalta emmekä kiertäneet koko suota. Kävimme lintutornin luona etsimässä geokätkön, joskaan emme tällä kertaa kiivenneet torniin. Sieltä tosin olisi voinut saada aika mainioita kuvia kuuraisesta ja hieman lumisesta suosta.

Käpöstelimme pitkospuita pitkin noin kilometrin päässä sijaitsevalle Kaiskunniemen tulipaikalle. Sillä aikaa kun seuralaiseni kävi pilkkomassa puita ja asetteli niitä nuotiokehään, minä kävin tutkailemassa olinko osunut oikeaan päättelyissäni. Siellähän se purnukka olikin turvassa. Kun nuotio oli saatu jotenkin syttymään käytiin vielä pienen matkan päässä hakemassa yksi kätkö ja se olikin varsin sympaattisesti piilotettu.

Parin asteen pakkanen olikin sitten liikaa minun varustukselleni ja aikasta kylmä siinä tuli hiillosta odotellessa ja makkaroita paistellessa. Jotenkin ei vain kotona pakatessa taas osannut ajatella, että kuinka paljon viileämpi siellä idässä nyt oikein onkaan tai sitä minkälaista varustusta retkelle oikeasti tarvitsee.

Kahvien keitto jätettiin suosiolla toiseen kohteeseen. Hieman sai siinä autossa matkalla lämmiteltyä, kun kurvailtiin jo hämärtyvässä iltapäivässä Valkealammelle. Todettiin siinä kaasupolttimen kanssa ähertäessä, että oli muuten vääränkokoinen kahvipannu sille tuulisuojalle mukana. Eipä se kaasukaan palanut viileässä ilmassa aivan optimaalisesti, mutta saatiin kahvivedet kyllä keitettyä. Hörpittiin kahvit sitten auton lämpimässä ja ajeltiin parin Kontiovaarantien kätkön kautta takaisin majapaikalle.

Kyllä se lumisadekin sitten saapui aivan lopuksi ja saatiin kuin saatiinkin valkea joulu sillekin vuodelle. Viimeiset kolme kuvaa eivät ole minun ottamiani.