11. toukokuuta 2017

Iltahetki lintutornilla (21/100)

Kevät näyttää tuoneen takaisin arki-iltaisin vähän pidemmällekin lähtemisen. Kärtin pitkin iltaa seuraa lähtemään lintutornille, edes hetkeksi. Piti saada lisää lajeja listaan. Sain vihdoin auringon jo ollessa laskemassa seuralaisen mukaan kun lupasin, ettei tarvitse kauaa olla. Lämmin ilma oli saanut minut ihan hömpsähtämään, enkä tajunnut että siellähän tuulee aikalailla. Joten hieman viileähkö pikavisiitti siitä sitten tulikin. Ilma puolestaan oli mitä mainioin, kuulas ja kirkas.




En ottanut edes kaukoputkea mukaan, mutta eipä sillä kauheasti olisi mitään tehnytkään. Kurvasin autoni parkkiin Otaniemen yliopiston rakennuksen parkkikselle, joka väitti että sinne tarvitaan parkkeerauslupa. Totesin, että tilaa riittää joten tämä on hyvä. Kipaisimme Maarin tornille auringon painuessa hiljaa mailleen. Kovin montaa vastaantulijaa tai ohittajaa emme tavanneet. Lintutornikin oli aivan tyhjä, harvinaista herkkua. Tosin tornin tyhjyys saattoi johtua siitä, että muut tiesivät auringon laskevan, niin että lintujen kunnollinen tunnistaminen vastavaloon olisi aivan toivotonta.




Kiikaroitiin silti parikymmentä minuuttia, otettiin kuvia ja ihasteltiin sekä tunnelmoitiin kaunista auringonlaskua. Sain listalleni kuitenkin jokusen lajin. Tylli kipitteli liejukolla ja valkoviklon havaitsin kahlailemassa rannan tuntumassa. Toinen puolisko havaitsi lähempänä jotain muitakin kahlaajia. Niitä sitten tuijotettiin pitkän aikaa. Lopulta tuloksena oli suokukkoja sekä taivaanvuohi. Ihan hyvä tulos ilman kaukoputkea ja näennäisesti tyhjältä rannalta.


Pian olikin sen verran kylmä ja hämärääkin, että kipitettiin pikaisesti takaisin autolle lämpimään ja kotiin iltapalalle ja nukkumaan. Yksi osio lisää 100 hetkeä luonnossa jatkumoon, 21/100.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti