10. kesäkuuta 2017

Etelänlomalla 1/4: Maistiaisia tulevasta

Pääsin vihdoin muutama viikko takaperin tekemääni Viron reissuun käsiksi. Tänä vuonna teimme hieman isomman porukan voimin lintureissun pääasiassa Matsalun lahden ympäristöön Länsi-Viroon ja myös Virossa viettämämme aika oli venähtänyt kahdesta päivästä neljään. Luvassa lähinnä enemmän kuvia kuin sanoja.

Odotin reissua siinä mielessä hieman jännittyneenä, että onnistuin jostain saamaan itselleni aika sitkeähkön flunssan juuri alkuviikolle. Ensin oli peräti kolme päivää kurkku uskomattoman kipeä, jonka jälkeen alkoikin sitten yskiminen ja nenä oli kaiken aikaa tukossa. En tietenkään voinut pitää töistä vapaata vaan olin urheasti töissä alkuviikon. Keskiviikkona onneksi näytti jo siltä, että pahin olisi ohitse ja uskaltaisin ihan toden teolla torstaina lähteä mukaan matkaan. Tietysti hirveä määrä troppeja mukaan. Torstaiaamuna sitten suuntasimme LindaLinen pikavuorolla rapakon ylitse ja jännittävä retki sai alkaa.

Auto meitä olikin odottamassa jo satamassa, joten saimme pikapuoliin lastauduttua autoon ja suunnittua itsemme kauppaan. Kaupassa kestikin arvioitua kauemmin pienten kommelluksien saattelemana kuulemma. Seuraava ongelma olikin sitten mahduttaa kaikki ostokset jo lähes täyteen autoon. Vihdoin pääsimme pienen jännityksen saattelemana suuntaamaan kohti majoitusta, muutaman mutkan kautta toki. Matkalla havainnointiinkin lintuja ahkerasti ikkunoista tavoitteena saada ainakin muutamat havainnot kattohaikaroista.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli tutulla Kasari luhdalla, jossa aivan ensimmäisenä saimmekin aika rankan sadekuuron päällemme. Olin hädin tuskin saanut kaukoputken valmiuteen, kun taivas repesi. Suuria, märkiä pisaroita onneksi ei kovin kauaa. Pian onneksi seestyi ja todellinen tarkkailu sai alkaa. Luhdan yllä lenteli useampaan kertaan kuoveja kailottaen, jotenkin en osannut odottaa niitä koska omissa mielikuvissani ne kuuluvat erottamattomasti itäsuomen soille.







Näimme myös pikkukiljukotkia, joita en kyllä ikimaailmassa olisi tunnistanut kun olivat niin kaukana. En tosin pystynyt oikein kaukoputkella katsomaan pitkälle ja kirkkaalle taivaalle kun vielä arat silmäni alkoivat vetistelemään. Keskityin lähinnä maantasalle ja toiseen suuntaan. Näimme myös sinisuohaukkoja, nuolihaukan ja keltavästäräkkejä ihan lähellä. Satakieli lauloi jossain joenvarren pusikossa lähes taukoamatta.

Tällä kertaa ehdin tai uskalsin jopa kiivetä näkötornin keskitasanteelle, sitten satuin vilkaisemaan ruosteisia lattialevyjä ja alkoi jännittää hieman liikaa. Totesin, että toisella kertaa sitten ylös asti ja tyydyin kuvaamaan muutaman otoksen tornista käsin.

Toisena aloituspäivän kohteena meillä olikin tuttu Lihula. Kävimme seikkailemassa linnanraunioilla, ihailemassa kirkon ympäristössä majailevaa mustavariskoloniaa sekä vielä hieman täydentämässä evästystämme. Alkuiltapäivän sade olikin ainut joka koko reissullemme sattui viime vuodesta poiketen ja saimme nauttia hienoista sateettomista päivistä. Sen myös näki illalla takaisin majoitukseen palatessa, jos sattui vilkaisemaan peiliin. Neljän päivän aikana nimittäin tuli hankittua aika hyvä päivetys, muutaman päivän aurinkorasvoista huolimatta.








Lihulan museon pihalla olevat tykit olivatkin tainneet saapua viime vierailumme jälkeen. Näyttivät myös vasikään maalatuilta, niin siisti ja virheetön oli maalipinta. Saattoivat olla jopa Suomesta lainassa tai ainakin suomalaista tekoa, kun kaikki kilvet olivat suomeksi.

Pienen harhailun jälkeen päädyimme majapaikkaamme Ullaste Puhkemajalle. Se olikin vielä valtavampi kuin osasimme odottaakaan ja myös uudempi kuin olin kuvista ajatellut. Yhteistilat alakerrassa antoivatkin mukavan lisänsä illanvietoille ja väliaikojen vetelehtimiselle. Majoitushuoneissa ei juuri tullut muuta tehtyä kuin nukuttua ja pyörähdettyä vaihtamassa retkikamppeita. Ensimmäisenä iltana saimme myös ihan mielettömän hienon auringonlaskun osaksemme. Koko paikka kylpi laskevan auringon upeassa punertavassa valossa ja kuvista tuli toinen toistaan maagisempia. En tiedä sainko ikuistettua läheskään sitä kaikkea seesteisyyttä ja rauhaa mikä paikasta huokui.


Ensimmäisenä iltana saimme myös ihan mielettömän hienon auringonlaskun osaksemme. Koko paikka kylpi laskevan auringon upeassa punertavassa valossa ja kuvista tuli toinen toistaan maagisempia. En tiedä sainko ikuistettua läheskään sitä kaikkea seesteisyyttä ja rauhaa mikä paikasta huokui. Niityn vastapuolinen metsäkin syttyi palamaan punertavana kuin ruska-aikaan laskevan auringon valossa. Teimme vielä pienen tutkimusretken majapaikkamme ympäristöön ja otimme itse kukin varmaan kuvia enemmän kuin on sallittua.










2 kommenttia:

Kommenttisi on aina tervetullut!