26. heinäkuuta 2017

Seikkailua sekä tuttua ja turvallista (46-48/100)

Heinäkuun alussa suuntasin itseni Lohjalle viikonlopun viettoon. Lauantain pääkohteina olivat Tammiston arboretum Karjalohjalla sekä Torholan luola Karkalissa. Päivän toki kruunasi illanvietto vielä ystävien kanssa.

Ensimmäinen kohteemme Tammiston arboretum sijaitsee niemellä vastapäätä Karkalinniemeä. Olin katsonut vain summittaisen ajo-ohjeen sinne, joten kävimme kunniakierroksella lähes niemen päässä, kun oletimme, että parkkipaikkana käytettävä kohta olisi jotenkin merkattu, eipä ollut. Seuraava suunnistustehtävä olikin sitten etsiä arboretumiin johtava polku. Löysimme sinnekin ihastellen jo tien vierellä kasvavia komeita puita.





Puulajipuisto olikin hieman sekava ja jonkinmoinen kartta siellä olisi ollut aika hyvä. Lisäksi keskikesän visiitillä muut kasvit olivat jo vallanneet polkuja samoin kuin hyttysiä riitti ihan tarpeeksi kiusaksi. Kiersimme vähän sekavassa järjestyksessä puistoa ja ihmettelimme monenmoisia puita. Tänne voisi ehkä tulla syksyllä tai sitten keväämmällä niin saisi enemmän puistosta irti. Puistosta löytyi kuitenkin hienojakin juttuja kuten jättiläismäntyjä, joilla oli aivan valtavankokoiset kävyt. Niitä olikin puun alustoilla koko joukko.



Kaikenmoisia muhkuja


En tiedä mitä tässä tapahtui, mutta tuli jännä.







Hieman parempi kierros auttaisi ehkä hahmottamaan puistoa paremmin. Löysimme myös sen arboretum kyltin takaisin autolle mennessä. Siellähän se oli aika hyvin puskassa piilossa.

Matka jatkui kovasti odotetulle Torholan luolalle. Olin aivan varma kotoa lähtiessä siitä, että olin unohtanut jotain. Selvisihän se minulle sitten ennen kuin ihan perille olin päässyt. Mokoma otsalamppu oli jäänyt kotiin, juuri kun siitä oikeasti olisi ollut jotain hyötyäkin. Pääsin kuitenkin luolailulle tovereiden suopeasti näyttäen valoa luolaan laskeutumisen ajan. Kaikki kolme muuta myös kävivät ihan Torholan kellarissa asti, sillä aikaa kun itse istuskelin pimeässä luolassa yksinäni. Eipä siinä, jäipähän jotain seuraavaan kertaankin.




Luolan jälkeen kävimme vielä kierroksen rannan kautta ja kiertoreittiä takaisin autolle. Pitihän se yksi geokätkökin poimia matkan varrelta, kun sen aivan ilmeinen kätköpaikka suorastaan pomppasi silmiin. Tästä jatkoimmekin vanhempieni talolle illanviettoon, joka venähtikin yllättävän pitkäksi. Toverini toki kävivät muualla ennen saapumistaan, joten minulla oli hyvää aikaa pystyttää teltta sillä aikaa takapihalle, lintujen naapuriin omenapuun ja kukkapenkin väliin. Äidillä olikin oikein upeita pioneja, joten tähän niitä.





Yöllä olikin sitten kiva kömpiä valmiiseen telttaan nukkumaan. Pitää käyttää tällaiset tilaisuudet hyväkseen, kun kerrankin on mahdollisuus helppoon telttayöhön. Eipä noita telttaöitä tälle vuodelle ollutkaan vielä kertynyt liiaksi asti hyvistä suunnitelmista huolimatta. Tämä olikin sitten vasta neljäs yö ulkona tänä vuonna. Yöllä tulikin nukuttua jopa yllättävän hyvin, liekö syynä tuttu ja turvallinen ympäristö, vähät äänet vai luksustyyny siitä en tiedä, vai kaikkien kolmen yhdistelmä.

Yön majapaikka.


Aina yhtä ihania tiikerililjoja

Tästä tulikin yhteensä kolme lukua lisää 100 hetkeä luonnossa haasteeseen, joten puoltaväliä lähestytään, joskin vuosi tosin on jo pitkälti yli puolivälissä. 52 retkeä vuodessa tämä olisi ihan selvästi kohta 4. Retki luontokohteeseen, jossa on luola. Ja jostain syystä minulla on jäänyt laajakulma kameraan päälle, joten kuvat eivät tee oikeutta kohteilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti