23. joulukuuta 2017

Muinaismatka räntäsateessa

Olin jälleen viikko sitten vierailemassa vanhuksieni luona Lohjalla ja pikkuveljenikin oli siellä paikalla. Olimme jo aiemmin viikolla suunnitelleet menevämme viikonloppuna geokätköilemään. Nämä vuodenvaiheen päivät vaan tuppaavat olemaan niin lyhyelti valoisia, että kovin pitkälle ei voinut suunnata ja kaikki lähistön kätkötkin alkavat olla pikkuhiljaa käyty. Piti ihan hetki tuumata ennen kuin sopiva kohde hetken matkan päästä löytyi.

Suuntasimmekin automme Siuntion kotiseutumuseon autiolle pihalle. Taivaalta sateli hyvin märkää lunta, mutta lähdimme silti urheasti viitoitetulle polulle yhden museorakennuksen takanurkalta kohti Krejansbergetiä. Metsä osoittautui heti hyvin komeaksi ja mielenkiintoiseksi. Nousu kalliolle oli paikoin aika rankka. Onneksi olin valinnut saappaat jalkineiksi, niin saattoi hieman vapaammin kulkea märistäkin kohdin. Kalliolla alkoivat maisemat avautua ja hieman horisontissa näkyi auringonvaloksikin kutsuttua valoilmiötä.


Siinä on kyllä joku saanut ahkeroida



Vänkyräinen


Miltähän auringonlasku näyttäisi täältä?

Hautaröykkiökin, jota varsinaisesti olimme tulleet ihmettelemään oli ihan vakuuttava. Otin räntäsateeksi muuttuneesta lumesta huolimatta useita kuvia sillä aikaa kun parempi puoliskoni haahuili fiilistelemässää ja pikkuveljeni hilpaisi kätköä etsimään. Maisema peltojen yli pitkälle metsänreunaan oli kyllä vaivan ja sään arvoinen. Arvelin, että tuolla kalliolla lumen alla piileskelee itsestäni niin mukavaa sammal- ja jäkäläkangasta. Kävimme katsomassa vielä kahta pienempäänkin röykkiötä, jonka jälkeen suuntasimme kohtalaisen märkinä, mutta tyytyväisinä takaisin autollepäin. Harrastin myös valokuvaamisen lomassa jälkitunnistusta ja ainakin hirven, peuran ja ketunjäljet tuli tunnistettua. Jokunen koirakin oli lenkittäjineen maastossa liikkunut.





Vetistä polkua



Yritimme vielä mennä läheiselle lintutornille käymään, ihan vain kätkön takia. Parkkipaikalla kuitenkin totesimme sateen muuttuneen aika rankaksi ja vielä märempään muotoon, niin että jätimme suosiolla toiseen kertaan. Hanskat kun kerran olivat jo kastuneet.

Ajoimme vielä maisemareittiä Siuntion peltojen läpi ja bongasimme vielä yhdeltä pellolta neljä peuraa. Loppumatkan olikin sitten paljon parempi sää. Olisi pitänytkin suunnistaa jo alunperin länttä kohden.

Sunnuntaiaamuna puolestaan teimme pitkän kävelylenkin, ei kyllä ihan metsään asti päästy, mutta metsän vieriä kierrettiin ja kuulosteltiin niitä muutamia harvoja lintuja joita kuului. Lämpötila oli muutaman asteen luokkaa, tuuli jonkin verran ja eilisestä auringostakaan ei ollut juuri tietoakaan. Muutaman koiranulkoiluttajan näimme koko lenkin aikana sekä jokusen auton. Hyvin oli hiljaista ja rauhoittavaa. Pieni humina kuului 25-tieltä.

Tästä kerrytin vielä kaksi hetkeä, joten lukema on 72/100. Aika pitkälle jäädään vaikka vielä tässä pyhien aikana ehtisikin enemmänkin ulos. Ei se mitään ensi vuonna uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti