Tunnelmallinen Teijon Kalasuntti

Kolmannella ja toistaiseksi viimeisellä lomaviikolla, elokuun alkupuolella, ajateltiin ottaa arkiretkeilystä kaikki irti ja suunnata Teijoon telttaretkelle. Eikä vähiten siksi, että telttailu houkutteli edelleen, kun lopulta vain kaksi yötä oli tullut virallisella kesälomareissulla yövyttyä teltassa.

Lossilla salmen ylitys

 

Toiveissa oli vihdoin päästä yöpymään Kalasuntin saarelle. Tällä kertaa parkkipaikalle kurvatessa paikalla oli vain kaksi autoa, vaikutti hyvältä. Viimeisiä tavaroita rinkkaan pakatessa ei kauaa mennyt ja pian oltiinkin lyhyellä polulla kohti köysilossia. 700 metriä parkkipaikalta rantaan tuntui yllättävän pitkältä, ehkä hiostavan ilman vuoksi. Itikoita ei ollut juuri yhtään.

 

Hieno sää helli tälläkin kerralla

Laavussakin voisi yöpyä joskus

 

Lossi olikin sopivasti oikealla rannalla ja saimme vielä vähän avitusta matkaan vastarannalla olleelta pyöräilijäkaksikolta. Jyrkähkö ylämäki ja pieni pätkä vielä lisää polkua ja olimmekin jo katsastamassa teltalle paikkaa. Muistelisin, että edellisellä kerralla kun kävimme tutkailemassa mahdollista yöpymispaikkaa telttapaikkoja olisi ollut vain kourallinen. Nyt niitä oli reilusti ja kaikki tyhjinä. Saimme siis arpoa sopivaa. En tiedä miksei edes jonkinmoinen järvinäköala kelvannut, mutta niin sitten pystytettiin telttaa lähes keskelle saaren pientä metsikköä.

Uskollinen oranssi, tälle onkin telttaöitä kertynyt

Illan mittaan muutamia muitakin retkiseurueita saapui paikalle. Ei kovin montaa kylläkään, mutta yllättävän paljon arkiviikon illaksi. Illan ratoksi kävimme istuskelemassa kalliolla ja etsimässä saaren geokätkön. Auringonlasku jäi vähän vaisuksi, kun taivaanrantaan oli kerääntynyt pilviä, joihin aurinko katosi. Illan mittaan kuikat huutelivat muutamaan kertaan järvellä. Hämärän laskeuduttua oli hyvä kömpiä telttaan vähän jo pötköttelemään. Tuulikin oli illaksi tyyntynyt. Vielä ennen nukahtamista kuultiin kun lehtopöllö huusi muutaman kerran jossain järven toisella rannalla. Maagista.

 

Auringonlasku jäi hieman vaisuksi

 

Seuraavana aamuna oltiin aikaisin hereillä, kiitos viereisen puun ahkeran naputtelijan. Itse kävin vähän kahlaamassa lämpöisessä vedessä ennen aamupalaa. Aamupalan valmistuksen aikana tinttiparvi pölähti ympäröiviin mäntyihin. Jälleen kuulin hömötiaisen tutun äänen, joiden luokse houkuttelemista ei vain voi vastustaa. Hömötiaisia onkin tuntunut tänä kesänä tulevan vastaan ilahduttavan usein.

Paluumatkalla minä sain nauttia kyydistä

 

Laituria oli taidettu pidentää sitten viime kerran

Kivaa polkua takaisin parkkipaikalle

Nautiskeltiin aamusta kaikessa hiljaisuudessa ja pakkailtiin tavarat rauhassa. Matka autolle ei tuntunut yhtään sen lyhyemmältä kuin edellisen illan taaperrus saarellekaan. Vähiten varmasti syynä ei ollut jo kymmenen aikaan parinkympin huitteissa oleva lämpötila. Olipa kyllä hyvänmielen telttayö jälleen kerran ja jo neljäs Teijon telttapaikoista testattuna tämän jälkeen.