Kevään pakollinen: linturetki rannikolle

Huhtikuun puolella ystäväni ehdotti ennen illanviettoa lintuilua. Minähän otan miltein aina tällaiset tarjoukset lähes riemusta pomppien vastaan, yksin kun tulee niin huonosti lähdettyä mihinkään. Lopulta meitä lähti matkaan kolme. Toivoin, että voitaisiin mennä rannikolle, kun edellisellä Porkkalan retkelläni olin ollut niin laiska, enkä jaksanutkaan kantaa kaukoputkea rantaan saakka, joten suurin osa vesillä kelluvista linnuista jäi arvoituksen asteelle.
Paikaksi valikoitui tuttuakin tutumpi ja Lohjalta helposti saavutettavissa oleva Kopparnäs. Matka-aika on noin puolisen tuntia aika idyllisen Siuntion maaseudun läpi Inkoon puolelle. Tutulla aivan Siuntiontien varressa olevalla lammella oli jo kovin tutuksi käynyt laulujoutsen pariskunta. Ajeltiin Berguddenille, koska siitä on helppo kulkea rantaan keskittymään olennaiseen, eli lintuihin. Hyvän aikaa tiirailtiin ympärille ja vaikka ensisilmäyksellä näytti siltä, että laineilla liplatteli vain pelkkiä haahkoja sekä alleja, alkoi muitakin lajeja pikkuhiljaa löytyä.

Kuikkia oli pieni parvi, yllättäen jälleen mustakurkku-uikkujakin oli jokunen sekä aina ilahduttavat meriharakat piristivät kivasti. Tiiramaisesti lentävä, mutta perustiiraksi aivan liian iso tyyppi todettiin rääkäisyn perusteella yksimielisesti räyskäksi. Lopulta muutaman siirtymän jälkeen listalla alkoi olla jo parisenkymmentä lintua.

Esteettömät näkymät

Takaisin tullessa kävimme vielä Siuntion kylpylän pihapiirissä sijaitsevalla Tjusträsketin tornilla. Siellä sijaitsee ehkä kaunein lintutorni, jonka koskaan olen nähnyt. Siitä saa aina mukavia kuvia ja niitähän on pakko aina ottaa pari tai kymmenen. Kävellessä paikoitusalueelta tornille, ehdittiin havaita varmaan kymmenkunta lajia, kun ruohikolla laidunsi niin räkätti kuin laulurastaita sekä kottaraisia. Läheisessä pusikossa mekkalaa pitivät puolestaan tiklit ja peippo. Torniin kiivetessä ensin vaikutti siltä, että järvi olisi ollut aivan tyhjä. Kuitenkin päivän saldolista täydentyi lopulta taveilla, isokoskeloilla, tukkasotkilla ja vielä uiveloillakin. Kaulushaikarakin puhalteli pulloonsa jossain ruovikon uumenissa.

Yksi 'kotitorneista'

En tiedä mitä 'isäs oli..' Nyt vasta huomasin

Mukavan ja kiireettömän, mutta tuulisen linturetken päätteeksi olikin hyvä siirtyä sisätiloihin viettämään iltaa.