Teerisaaren maisemaparatiisi ja luonnon ihmeitä

Viime viikonloppuna lähdettiin paremman puolikkaan kanssa aika pikaisella aikataululla päätetylle yhden yön telttaretkelle Teijoon. Todettiin ettei meidän työpäivien pituudella millään ehdittäisi perjantaina järkevään aikaan, joten lauantaina iltapäivästä lähdettiin ajelemaan Saloa kohden. Saattoi siinä syntymäpäivän viettämiselläkin olla jotain tekemistä lauantailähdölle. Bongailtiin ajomatkan aikana paljon närhiä ja korppeja. Syksyisin kumpiakin tuntuu olevan enemmän liikenteessä tai sitten vain muita on vähemmän.

Luontokeskuksen parkkipaikalla olimme viimein vähän neljän jälkeen. Nälkä oli jo aikamoinen siihen mennessä ja vielä muutama kilometri olisi kävelyä edessä ja leirin pystytys ennen kuin ruokaa olisi tiedossa. Autoja oli tien vierellä pitkä letka, mutta viralliselta parkkipaikalta löytyi juuri sopivasti yksi ihan kelvollinen parkkipaikka meidän kulkineelle.

Kyllä se on syksy, vaikkei lämpötilat ihan samaa mieltä olleetkaan.

Pikaisesti vielä viimeiset tavarat rinkkaan ja menoksi. Infotaululla vielä varmistettiin suuntima ja sitten itselle tuttuja polkuja eteenpäin. Pääasiassa yhden puun levyiset pitkospuut tuntuivat hieman kapeilta rinkan kanssa tallustavalle, mutta tippumatta selvittiin kuitenkin. Eipä nuo suo-osuudet kovin märkiä olisi olleetkaan vaikka olisikin harha-askel tullut, mutta muuten olisi voinut käydä köpelösti.

Muutaman kilometrin matka tuntui sopivalta säähän nähden ja aika alkumatkasta täytyi vähentää pitkähihainen pois päältä. Siltikin vaikka kuvaustaukoja tuli pidettyä ahkeraan. Joitakin vastaantulijoita oli, mutta onneksi niissä kohdin sopivat ohituspaikat eivät olleet kaukana. Seuralainen valitti liikenteen melua ja itsekin vähän ihmettelin sitä.

Hieman ennen Teerisaaren telttapaikkaa tipautettiin vielä rinkat selästä ja etsittiin kätkö. Teltalle sopivaa paikkaa pohdittiin hyvän aikaa ja mittailtiin useammassa kohtaa paikkojen kaltevuutta. Lopulta pystytettiin teltta laavusta viistosti etuvasempaan. Ei olisi kyllä kannattanut, mutta se oli oikeastaan ainut vapaa lähes tasainen kohta vaikka muita telttoja ei neljää enempää ollutkaan. Tällä kertaa ei huvittanut hivuttautua useampaan kertaan yön aikana toukkana makuualustaa ylöspäin, niin kuin muutamana edellisenä yöpymiskertana.

Aurinko oli jo painumassa mailleen, kun vihdoin saatiin teltta pystyyn, pedit valmiiksi yötä varten ja tarpeelliset nyssäkät viskottua teltan sisään. Haettiin rannasta sopiva paikka, jossa keiteltiin iltaruoka, ihasteltiin upeaakin upeampaa auringonlaskua sekä keiteltiin pimenevässä illassa risukeittimellä vettä kaakaota varten. Kahdeksan aikaan paineltiinkin telttaan viettämään iltaa ja rauhoittumaan.

Aikamoinen tulitukka, fun fact yhdellä klapilla saa kolme täyttä pesällistä.

Kymmenen aikaan oltaisi itse oltu valmiita nukkumaan, mutta laavupaikalla ilmeisesti jokin vaihto-oppilasporukka oli vasta pääsemässä alkuun. Hieman puhalsin kun kuulin kyseltävän vieläkö sitä rommia on jäljellä ja toivoin etteivät älyttömän myöhään meinanneet valvoa. Joskus yhden aikaan lopettivat joten silloin sai itsekin vihdoin kunnolla nukahdettua. Tuntuu olevan aika usein itsellä näin huono tuuri. Yö meni tuttuun tapaan useampaan kertaan heräillessä ja pyöriessä sekä makuupussin vetoketjua avatessa ja sulkiessa.

Aamulla kuitenkin heräsin kohtuu virkeänä ennen kahdeksaa. Pääsin nauttimaan aamun hiljaisesta tunnelmasta ja hienosta sumusta, joka leijaili järven ja suon päällä siirtyillen välillä. Pikkulinnutkin olivat jo hereillä. Kuvailin hyvän aikaa leiriympäristöä ennen kuin siirryin vielä telttaan vähän lämmittelemään. Paikalla oli kyllä hurjan uteliaita tinttejä, kun tulivat teltan ympärille hyörimään ja jokunen jopa absideihin. Surahtelu vain kävin, kun tintit pyörivän teltan ympäristössä ja lennähtelivät välillä pois ja takaisin.

Oranssi pallero pääsi jälleen ulkoilemaan

Ihmeteltiin hetken aikaa kummallista huminaa ja kun kurkattiin ovesta ulos laulujoutsenet lensivät juuri järven pintaa viistäen ohitse. Humina kuuluikin niiden siivistä kun lensivät, en olekaan ennen tajunnut millaista ääntä ne pitävät. Vajaa yhdeksän kömmittiin ulos teltasta ja aamupalan laittoon. Joutsenet lensivät vielä useampaan kertaan ohitse, tintit pitivät juhliaan, punatulkkuja kuului sieltä täältä ja hömötiaisia järven toiselta puolelta. Bongattiinpa pikkutikkakin nakuttelemassa ensin laavun penkkiä ja sitten puuta.

Aamutunnelmat olivat hyvin seesteisiä

Suurempaa zoomia haikaillen

Sumut hälvenee

Aamupalan jälkeen telttaa kasaan laittaessa äkkäsin suolla tarpovan hirven ja toinen tuli vielä perässä. Aika läheltä menivät, katseltiin suut virneessä niiden menoa hyvän aikaa. Jossain välissä emä loikkasi jonkin yli ja vasa yritti mennä perässä, mutta pulahti johonkin uppeluksiin. Pääsi se sieltä ylös ja pinkoi nopeasti emänsä perään, joka ei juuri jäänyt vartomaan. Paljon voi mahtua hienoja luontoelämyksiä yhteen aamuun. Viimein yhdentoista aikaan päästiin jatkamaan takaisin autollepäin, jossa vielä lounastarpeet odottivat. Ihmisiä riitti sunnuntaipäivällekin aikalailla.

Aika ihmeellisesti kuitenkin saatiin ihan rauhassa kahdestaan lounastaa lähes luontotuvalla sijaitsevalla Kavanderinlahden nuotiopaikalla. Alempana polulla ihmisiä lappasi jatkuvana virtana Matildajärven kierroksen suuntaan. Päätettiin jättää loput päiväretkeilyt seuraavaan kertaan ja lähdettiin ajelemaan kotia ja saunaa kohden. Vastoinkäymisistä huolimatta tämä reissu jätti kyllä levänneet sekä rauhoittuneen olon ja olin todella tyytyväinen, että tuli lähdettyä vaikka aluksi vähän emminkin. Teijo oli edelleen näin kolmannella kerralla oikein mukava, vaikka ihmisiä oli turhan paljon siltikin.

Tähän taisi loppua meidän säästeliäs puunkäyttö, hups.