Ruskaretkellä Virkatien kierros: Kolmas päivä ja vähän vastoinkäymisiäkin

Kuten viime kertomuksessa jäin seesteiseen aamuhetkeen, aamu jatkui rauhalliseen tahtiin. Pistettiin tavarat kasaan ja siirryttiin laavulle aamupalan laittoon. Keiteltiin vettä aamuteetä ja puuroa varten sekä itse termariin päivän keitoksia varten ja tehtiin sotasuunnitelma päivän taakan keventämiseksi.

Aamu venähti taas jotenkin kummasti sinne yhdentoista kieppeille ennen kuin päästiin lähtemään matkaan. Ensimmäinen parisen kilometriä menikin aika vauhdilla ja omatkin jalkani tuntuivat huomattavasti paremmilta. Toiset pari kilometriä taas menivät aika paljon hitaammin, koska saavutimme aika pian optimaalisen suppilovahverometsän, jossa oli polun kumminkin puolin suppilovahveroita niin paljon, että jopa minä onnettomilla sienisilmilläni aloin nähdä niitä minne vain katsoinkin.

Tästä se lähtee, päivän teema matkakyltit

Ilahduttava kapea tasainen polku

Lopulta päädyimme kyltille joka sanoi Pitkäjärvi 1,0km, oma lounaspaikkamme oli hieman ennen tätä, joten päivän hyvä fiilis vain parani entisestään. Loppumatka lounaspaikan risteykseen olikin leveää suoraa baanaa, mitä paahdoimme aika vauhdilla. Honkaniemi osoittautui aika mukavaksi lounaspaikaksi, hieman viileästi tuuli kyllä nuotiopaikalle. Aurinkokin pilkahteli sen verran, että värjäsi vastarannan keltaiset lehtipuut huikaisevan kirkkaiksi. Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta, sille miltä näytti.

Vielä on matkaa

Yllättäen puhelimen räpsyt onnistuivat paremmin

Yllättäen maanantainakin oli liikkujia, joskin matkalla Liesijärveltä Honkaniemeen näimme vain yhden läskipyöräilijän ja pari koiran ulkoiluttajaa (toinen koira tosin oli irti). Kun olimme lopettelemassa lounasta paikalle saapui vanhempi pariskunta, jotka kuitenkin päättivät lähteä jatkamaan johonkin kauemmas.

Nostimme jälleen rinkat selkään ja lähdimme hipsimään kohti Pitkäjärven kämppä. Pitkäjärven kämpän ympäristö ei ollut kovin houkutteleva ja jopa hieman aavemainen. Ei sen kummemmin tutkailtu aluetta vaan kirmattiin parkkipaikalle, jossa ihmeteltiin hetken verran mihin rinkat tuupattaisiin. Oltiin siis päätetty vähän huijata ja keventää päivän matkaa hieman jättämällä rinkat parkkipaikalle ja tulemalla hakemaan niitä autolle päästyä.

Vilkaistiin vielä sääennustetta ennen kuin lähdettiin ja puettiin rinkoille kuitenkin sadesuojat päälle. Sadetakkia en uskonut tarvitsevani, koska aurinko oli alkanut paistaa oikein komeasti. Pikku tauolle kuitenkin varasin vielä fleecetakin ja vähän evästä sekä juomapullon mukaan. Heti alkuun oli pikkupätkä mukavaa suota, jonka jälkeen tallusteltiin jokunen tovi hiekkatietä ennen kuin tupsahdettiin sorastetulle polulle. Polkua olikin mukava kiitää eteenpäin ilman rinkkaa ja ihastella kaunista ilmaa.

Suo suo suo <3

 2,6 kilometriä taittuikin yllättävän sukkelaan ja pian oltiin Iso Kivijärven tulipaikalla. Pidettiin siinä kengätön tauko ja vielä viimeiset evästelyt. Olisi ollut muutenkin aika tunnelmallinen paikka vaikkapa tulistella. Jostain syystä minulla vaan ei ole paikasta yhtään kuvia. Tauon loppupuolella alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että saataisiin vielä vettä päälle. Tulihan vettä kanssa oikein reippaasti, kun oltiin jo lähdetty tallustamaan viimeistä pätkää. Aika alkumatkasta taisi ensin kaveri nyrjäyttää nilkkaansa ja aika pian minä perään, kun jäin syystä tai toisesta tuijottelemaan kansallispuistomerkkiä. Ensin tuntui terävä vihlaisu ja sen jälkeen nilkkaa kyllä särki, mutta eteenpäin kyllä pääsi.

Ainut maisema Iso Kivijärveltä. Saattaa siellä jonkun sukatkin näkyä. :D

Viimeinen pari kilometriä menikin aika surkeissa tunnelmissa, kunhan tämä nyt päättyisi jalkaklenkkaisina ja märkinä. Taisi siinä aika upeanvihreää metsää olla ja joku kiva järvimaisemakin sekä vähän vaativampaa maastoa nilkkavammaisille. Runopolulle päästyä hieman valoa elämään toi se seikka, että matkaa olisi noin kilometri enää jäljellä. Lopulta rahjustettiin viimeinen mäkikin ylös takaisin autolle luontokeskuksen parkkipaikalle.

Enää ihan vähän

Autolla oli vuorossa hieman kuivien vaatteiden vaihtoa ja minulla myös kenkien vaihto, ennen kuin lähdimme noutamaan Pitkäjärvelle jättämiämme rinkkoja. Kapeahko hiekkatie ja kylkiä viistävät oksat saivat laittamaan autolta korvat luimuun. Siitäkös auto otti nokkiinsa ja alkoi valittaa jälleen bms häiriötä, mikä yleensä tulee silloin, kun kaksi autoa ohittaa eri puolilta. Ei mennyt häiriö sillä erää pois päältä vaikka korvat aukaisikin.

Harmaantuneessa puussa vain on sitä jotain

Illaksi ja yöksi oltiin vielä varattu sisämajoitus Kortesalon leirikeskukselta. Upeahan tuo rakennus oli ulkoa, mutta sisälle mennessä selvisi, että jotkut edelliset olivat joko jättäneet siivoamatta tai tehneet hyvin hyvin pintapuolisen sipaisun, tämän lisäksi sisällä taisi olla jopa kylmempi kuin ulkona. Takka syttyi onneksi vaivatta, mutta keittiön hellaa emme saaneet millään syttymään. Tai siis kaikki kunnia toiselle toverilleni, joka osoitti tietävänsä konstin, jos toisenkin hellan sytyttämiseen liittyen. Minulta sen puoleen olisi konstit loppuneet jo paljon ennen, meidän kotitakka kun syttyy lähes poikkeuksetta ensimmäisellä yrityksellä vaikkei sitä olisi käytetty pitkään aikaan. Saatiin vaan hella savuttamaan reilusti sisälle, joten tyydyttiin hyvin kylmään keittiöön, aika harmillista.