Ruskaretkellä Virkatien kierros: Lähtövalmisteluja sekä ensimmäinen etappi

Jo kesällä heitettiin ilmoille sellaista ideaa, että oltaisiin taas porukalla lähdetty syksyllä johonkin metsäreissuun. Ainoastaan yksi viikonloppu tuntui käyvän, joten lyötiin se ajoissa lukkoon. Haaveilin itse pääsystä jopa johonkin pidemmälle, mutta Itä-Suomi ja Pohjois-Karjalakin vaihtuivat vielä hieman läheisempään Pirkanmaahan ja Seitsemisen kansallispuistoon. Lopulta näin pienellä kokoonpanolla ja varsinkin lyhyellä reissulla, olisi ehkä ollut vähän turhan aikaavievää ajella mihinkään sen kauemmas. Siltikin Patvinsuo jäi siintelemään mieleen. Toivottavasti siitä vain ei tule uutta Salamajärveä, jonne muuten vieläkään en ole päässyt ahkerasta yrittämisestä huolimatta.

Kun kohde oli päätetty, niin taisi olla aika selvää, että kierrettäisiin kansallispuisto kokonaisuudessaan. Kolme päivää tuntui sopivan leppoisalta tahdilta lyhenevissä syyspäivissä ja siihen päälle yksi yö vuokratuvassa sekä päiväretkeily Soljasilla täydentäisivät koko reissun.

Niinpä syyskuun viimeisenä viikonloppuna oltiin vihdoin lähdössä. Joskaan eihän se mennyt niin kuin Strömsöössä tälläkään kertaa. Lauantaiaamuna oli tarkoitus lähteä jo hyvissä ajoin, mutta perjantaina selvisi, että en ollut ainut joka tulisi tekemään älyttömän pitkän työpäivän. Muutenkin kiirusta oli töissä riittänyt sen verran, että olin onnellinen, kun olin jo useampaa viikkoa aiemmin hahmotellut ruokalistaa. Työpäivä venähti työmaalla normaalipituiseksi ja sen jälkeen vielä piti toimistolla tehdä jotain oikeita töitäkin.

Kuudelta lähdin kotiin, joskin ruuan ja viimeisten retkeilytarvikkeiden täydennysten ostamisen jälkeen piti vielä muutama tunti jatkaa töitä. Työkoneen suljinkin kymmenen aikaan illalla ja aivotoiminta oli niin olematonta, että oli pakko painella nukkumaan pikimmiten. Retkitavarat lojuivat onneksi pitkin olohuonetta, mutta rinkkaan ne eivät päätyneet ennen lauantaiaamun tehopakkausta.

Matkaan mars, leveää baanaa

Lauantaina päästiinkin lähtemään tuntia myöhemmin kuin oli alun perin tarkoitus. Matka-aika Tampereelle tuntui normaalia pidemmältä. Lopulta saavutimme kohtaamispaikkamme, jossa oli tarkoitus nauttia viimeisiä sivistyneen maailman antimia, ennen paluuta. Saattoi pysähdyksellä mennä kauemmin kuin oli tarkoitus, mutta viimein olimme pakanneet sen kolmannenkin rinkan mukaan kyytiin ja olimme matkalla kohti Seitsemisen kansallispuistoa.

Lauantai-iltapäivästä luontokeskuksen parkkipaikalla oli vielä kohtalaisen paljon autoja. Kävimme vielä ihmettelemässä luontokeskuksen näyttelyä ja nauttimassa vesivessan ihanuudesta. Viimein oli pakko nostaa rinkat selkään ja lähteä tallustamaan kohti Koverolampea, jonka läheisyydessä aioimme viettää ensimmäisen yön. Aika tasan neljän aikaan lähdettiin polulle.

Hyvin viitoitetut hiihtoreitit

Muutama ensimmäinen kilometri sujui aika leppoisasti, rinkka kyllä painoi, mutta ei mitenkään älyttömästi. Nopeasti laskeskeltuna rinkalla oli painoa noin 20 kiloa. Pysähdeltiin silloin tällöin odottelemaan kolmatta, joka keräili sieniä minkä kerkesi polun vieriltä. Minä puolestaan kuvasin varmaan jokaiset pitkospuunpätkät, jotka vastaan tuli. Jossain välissä alkoi todenteolla painaa ja varmaan sen ainoan oikean nousun jälkeen kaveri huomasi, että huivi oli tippunut jossain välissä. Jätettiin rinkat sopivasti lepäämään kyltin luokse ja lähdettiin palailemaan polkua pitkin. Onneksi kovin pitkälle ei ollut huivi jäänyt vaan joku sata metriä saatiin kirmailla ilman rinkkoja sinne ja takaisin. Kun leiripaikalle oli enää puolitoista kilometriä niin jalkapohjiin koski kokolailla. Edellisen päivän koko päivän seisominen turvakengissä työmaalla kostautui siis jo ensimmäisenä päivänä. Viimeinen reilu kilometri tuntuikin aika pitkältä ja hämäräkin alkoi uhkaavasti lähestyä.

Lisää pitkoksia

Näyttää pehmeältä ja vetiseltä

Hieman kapeampaakin polkua

 Ensimmäisenä leiripaikalle päästyä laitettiin teltat pystyyn ja pedit kuntoon. Majoitteen pystytyksen jälkeen kerättiin ruokatavarat ja mentiin nuotiolle, jossa olikin jo pariskunta koiran kanssa ja isä poikansa kanssa tulistelemassa. Päästiin siis valmiiseen pöytään. Juteltiin siinä niitä näitä ja muutamat lauseet vaihdettiin myös muiden leiriläisten kanssa. Liian aikaisin alkoi kuitenkin nuotiolla ollessa sataa ja piti vetäytyä teltan suojiin. Koska juuri mitään iltatekemistä en ollut tajunnut napata mukaan oli vain kömmittävä lämmittämään makuupussia jo joskus yhdeksän aikaan.

Rinkat ansaitulla lepotauolla puolenvälin kohdilla

Ruokaa otsalampun ja nuotion loisteessa