Pikapiipahdus järvellä ja suolla

Elo-syyskuussa tuli tehtyä useampikin akkujenlatausretki lähikohteisiin ja ei aina ihan niin lähellekään. Olin jo pidemmän aikaa hinkunut suolle ja pitihän sellainen retki sitten saada aikaiseksi. Mikäs sen parempi kohde siihen kuin Torronsuo.

Kutsuva portti

Aamulla Helsingistä lähtö hieman venähti aiotusta, kuten viikonloppuisin vähän tuppaa tekemään. Sää ei näyttänyt kovin kummoiselta, mutta luotettiin siihen, että perillä vastassa olisi vain hyvää säätä. Matkalla satoikin paikka paikoin aika rankastikin, mutta sade oli loppunut kuitenkin ennen Liesjärveä.

Siihen se on vaan kasvanut

Päätimme käydä vilkaisemassa Korteniemen perinnetilan. Lampaita olikin vielä aitauksessa ja kukkoherra kolmen kanansa kanssa pyöri pihassa. Lampaat tulivatkin juuri parahiksi rapsuteltaviksi ja niistä sai muutaman ihan kivan kuvankin. Perinnetilan lähin tulipaikka olikin aika täynnä, joten emme tuppautuneet enää seuraan vaan vaihdoimme vaihtoehto B:hen ja siirryimme auton kanssa Kopinlahden parkkipaikalle Kyynäräharjun toiseen päähän.

Tepastelimme kaikessa rauhassa lyhyintä reittiä Savilahden tulipaikalle ja matkalla tulikin useampi seurue meitä vastaan. Tulipaikalla olikin vain pari herrashenkilöä, joten mahduimme kivasti ja liikoja juttelematta itsekin tulistelemaan. Muutamia telttoja oli vähän syrjemmällä ja jonkinmoinen hippileiriksi ristimämme joukkio, en tiedä mikä oli oikea meininki. Keittelimme ja paistelimme ruokamme siinä rauhallista tahtia ilman mitään kiirettä mihinkään. Nautimme vain kohtalaisen hiljaisesta ympäristöstä ja leppoisasta säästä.

Metsän hämärää

Muistin muutaman kuvankin napata ennen kuin lähdimme jatkamaan takaisin autolle ja päivän pääkohteeseen Torronsuolle. Torronsuollakaan ei tosiaan ollut retkeilijöistä pulaa. Autoja oli vaikka millä mitalla. Päätimme kiertää vain pienen polun ja vähän käydä ihmettelemässä keskemmällä suota. Olisin mielinyt pidemmällekin, mutta runsas väkimäärä pisti vähän epäilyttämään. Kävimme vain pienen piston pitkospuita suollepäin ja lopuksi vielä lintutornin kautta takaisin autolle.

Yritimme etsiä lintutornilla olevaa geokätköäkin, mutta se pahalainen pysyi piilossa meiltä. Ei nyt kovin tehokkaasti tullut etsittyäkään, kun miltein koko ajan tornissa oli joku. Mukava pikku piipahdus hieman pidemmälle ja muistettiin vielä käydä Forssan kautta kotimatkalla napsaisemassa yksi kätkökin päivälle.

Kovin jo syksyinen kävelytie