Kaarelanpuiston kierros

Perjantain kunniaksi otettiin suunta pois normaaleilta kävelyreiteiltä ja suunnattiin Hämeenlinnaväylän toiselle puolelle kohti Kannelmäkeä. Arvelin sillä puolella aurinkoa riittävän hieman pidempään, kun oli sen verran avonaisempaa maastoa.

Lunta vielä varjopuolella.

Suuntasimme kohti Mätäjokea ja Kaarelanpuistoa. Toiveena minulla oli kartuttaa hieman lintulajilistaa ja jos vaikka olisi paikallisen kanahaukan nähnyt. Kanahaukka ei valitettavasti ollut vakiotähystyspaikoillaan vaan harakat olivat vallanneet sen sähköpylvään. Enkä kyllä nähnyt tai kuullut muutenkaan juuri mitään lintuja. Pajunkissoja sen sijaan oli valtavasti ja niistä sai kyllä ilonaihetta riittämiin.

Kissoja!

Mätäjoen vartta tepasteltiin jonkin aikaa, ylitettiin joki ja suunnattiin ratsutallia kohden. Vilpakka tuuli piti vauhdin aika reippaana ja keväisen leppeistä ilmoista ei silloin ainakaan ollut tietoakaan.
Ohitettiin hyvin potentiaalinen metsäkaistale, johon täytyisi joskus tehdä tutkimusretki. Jollain mokomalla taisi olla tulet siellä sen verran palavan puun tuoksua ja savua leijaili ilmassa. Toivottavasti tulet kuitenkin olivat risukeittimessä. Hienot kahvinnauttimiskalliot siellä kyllä olisi ollut.

Jonkin toisen seikkailun kohde?

Ennen lenkkiä minulla oli hetki aikaa odotella pihalla, joten käytin ajan hyödykseni ja tutkailin hieman kukkapenkkiä. Jotain sieltä kyllä puskee jo kovasti. Paljon on piippoja. Saas nähdä tuleeko tänä vuonna enää yhtään tulppaaneita piipoista huolimatta. Krookuksia ainakin tulee.

100 hetkeä luonnossa osa 9/100.