28. maaliskuuta 2017

Lintuja väijymässä

Sunnuntain mietelause: Miksi kaukoputki on aina kotona tai autossa silloin kun sitä oikeasti tarvitaan?

Sunnuntaina pakkasin kameran sekä kiikarit laukkuun ja lähdin kohti Espoon Laajalahtea. En ollut ajatellut sitä kuinka jäässä lahti vielä olisi, joten jätin taktisesti kaukoputken kotiin. Eihän kaukoputki muutenkaan varmaan olisi pysynyt käsissä, jos kannossa kuitenkin olisi jo kiikarit ja kamera. Kauhea aloittelijavirhe, selvä kisavire vielä uupui. Toivottavasti näiltä aivopieruilta vältytään kauden edetessä.



Niin tuttua tietä on tullut pyöräiltyä lukemattomat kerrat.

Lähdin toki aika rennolla otteella näin kevään ensimmäiselle oikealle linturetkelle. Asenteena lähinnä, että "jos sitä nyt muutaman lajin kartuttaisi". Maarin tornille tallustellessa aurinko paistoi vielä kirkkaasti, mutta lähes heti kun olin päässyt tornille asti, aurinko vetäytyi pilveen. Onneksi aika reippaasta tuulesta huolimatta oli mukavan leppeä ilma. Ilman hanskoja pärjäsi hyvin sen aikaa minkä tornilla vietin.



Otaniemeä kohden.
Iloisena yllätyksenä vanhemman tornin alle oli lisätty katselulava ja sopivasti kohdalta oli myös ruovikkoa harvennettu, niin että lietteille näki. Oletettavasti alataso on hyvin täynnä kun kahlaajalinnut pölähtävät paikalle muutaman viikon kuluttua.

Aluksi näytti uhkaavasti siltä, ettei siellä mitään lintuja oikeasti ollutkaan. Samaa kieltä puhui kaksoistornin tyhjyys. Pienen haravoinnin jälkeen alkoi lintujakin napsahdella listalle. Hieman harmittavaa oli kuitenkin se tosiasia, että kaukoputkella olisi kyllä mahdollisesti saanut muutaman lajin lisää. Vaihtoehtoisesti olisi pitänyt vielä jatkaa matkaa Villa Elfvikin tornille, josta olisi nähnyt hieman paremmin sulalle alueelle.




Kaukoputken olemattomuus ei kyllä harmittanut ihan niin paljon kuin olisi luullut, koska sulan kohdilla oli aika pahaa väreilyä. Niimpä jäivät jopa joutsenet määrittämättä. Iloisimmat yllätykset olivat ehdottomasti pajusirkku ja muuttavat maakotkat. Tiklitkin aiheuttavat aina hymistelyä, niiden ääni on vaan niin vinkeä. Ohessa vielä vähän listaa puolen tunnin ornisteluista.

- kanadanhahi
- varis
- töyhtöhyyppä
- mustarastas
- talitiainen
- sinitiainen
- tavi
- merilokki
- harmaalokki
- kottarainen
- pajusirkku k
- sepelkyyhky
- joutsen SP (kyllä siellä varmaan kumpiakin oli)
- tikli
- maakotka (peräkkäin kaksi muuttavaa!)
- harmaahaikara
- tukkasotka



Näillä päästiin vasta 40 pinnaan. Tämähän ei siis ollut mikään kilpailu, mutta pahasti se kilpailuhenkisyys vaan nostaa päätään. Huono homma. Ehkä täytyy ottaa joku tavoite ennen tornien taistoa, vaikka se 100 lajia siihen mennessä. Sen varjolla voikin pönöttää torneilla pitkin kevättä hyvillä mielin ja se homma on ihan kohtuu mielekästä yksinkin, kun ei tuota retkiseuraa saa houkuteltua.

100 hetkeä luonnossa 10/100.

5 kommenttia:

  1. Vau, maakotka on aika kova! Mulla ei ole sitä vielä, vaikka Kurjenrahkassa retkeillessä olenkin elänyt toivossa, että paikalliset kotkat osuisivat joskus kohdalle... :D Itsekin sain kevään ekat pajusirkut sunnuntaina Paimiosta ja Aneriojärveltä. :) Mutta sanopa muuta siitä kaukoputken puuttumisesta aina kun sitä tarvittaisiin! Se on aina jossain muualla silloin, kun olisi tarvetta, ja aina mukana, kun ei tarvita mihinkään. :D Jossain vaiheessa yritin vahingosta viisastua ja päätin raahata rööriä mukana aina kun mahdollista. Siitä hyvästä usein kannoinkin sitä kilometritolkulla vaikeakulkuisissa metsissä ja ties missä (kerran jopa eksyneenä ryteikköiselle rämeelle) hyötymättä mitenkään. Nykyään yritän vain arpoa, ottaako mukaan vai jättääkö autoon/kotiin. On vaikeaa. Useimmiten menee pieleen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo.. Aneriojärvi. Sinnepä täytyisi mennä joku kerta ajan kanssa. Olen siellä käynyt ehkä kolme kertaa ja joka kerta oli kiire johonkin.
      Täytyisi kehittää joku superhyvä kantosysteemi kaukoputkelle ja jalustalle, niin sitten ne saisi kätevästi mukaan. Mulla on kyllä jo ajatus, mutta se tarkoittaisi uusia varustehankintoja.

      Poista
    2. Mäkään en ole ollut siellä koskaan edes niin pitkään, että olisin kiertänyt koko luontopolun. Aina kun olen käynyt, ollaan oltu ajamassa jonnekin muualle ja pidetty vain nopea lintutornitauko siellä. Tämä on ehkä se huono puoli sitten siinä helpossa sijainnissa 110-tien varressa - helposti tulee pysähdyttyä hetkeksi, mutta ei jäätyä pidemmäksi aikaa.

      Pitäis tehdä semmonen yksinkertanen hihnasysteemi, jolla jalustan sais olkapäältä roikkumaan niin ku olkalaukun. Sais vaihdeltua monipuolisemmin kantoasentoja. Ei tulis käsi niin kipeeks siitä hartialla kiikuttamisesta.

      Poista
  2. Minä minä! Minusta saa seuraa lintutorneille ja pikkuretkille! Sun täytyy houkutella vähän aktiivisemmin, useimmiten luen vaan täältä jälkikäteen että olet käynyt jossain. �� Ei voi sanoa ettei houkuttelu onnistu jos sitä ei edes yritä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, lähinnä viittasiin tuohon tyyppiin, jonka kanssa asun, ettei saa houkuteltua.
      Täytyy yrittää siis houkutella suakin. :D Sitten ei ainakaan kävis niin että on ajatellut lähteä, mutta toteaa ettei viitsikään jos on jo jotain sopinut. :)

      Poista

Kommenttisi on aina tervetullut!