27. tammikuuta 2017

Kerran yöllä metsässä

Tapahtui 6.-7.5.2016

Keväällä päätettiin paremman puoliskon kanssa lähteä sopivan tilaisuuden tullen metsään teltan kanssa. Epäilen tuon puoliskon viimeksi yöpyneen teltassa hyvinkin yli kymmenen vuotta sitten palveluksen aikana ja silloinkin on ollut kyseessä kamiinallinen puolijoukkue malli.


Eräänä perjantai-iltana sitten otettiin ja pakattiin evästä sekä yöpymiskamppeet ja teltta rinkkoihin ja autoon. Huristeltiin Nuuksion Haukkalammelle. Näytti olevan muitakin aika paljon hienona toukokuun alun päivänä saanut saman idean. Oltiin jo aiemmin päätetty, että ei ainakaan merkattujen reittien luo jäädä. Meidän edellä kulkikin jonkun aikaa miespuolisista henkilöistä koostuva joukko. Näytti siinä olevan jonkun verran nesteytystäkin mukana. Onneksi kääntyivät toiseen suuntaan lopulta.

Maisemaa iltasella maantasosta.

Minun päähän ei vaan mahdu se, että miksi sinne luontoon pitää lähteä ryyppäämään ja reuhoamaan saatika soittamaan musiikkia kovaa. Luulisin, että useimmat haluaisivat mennä sinne kuitenkin virkistäytymään ja nauttimaan luonnon äänistä. Ei nimittäin ole yksi kerta, kun on moinen käyttäytyminen häirinnyt ja se on aika suuri prosentti tällä vähäisellä yöpymismäärällä, mitä minullakin on. Se siitä, ehkä se täällä etelämmässä on yleisempää, kun on porukkaa enemmän niin kaikenmoisia mahtuu joukkoon.


Päädyttiin Iso-Holmalle, joka ollaan todettu aika mukavaksi paikaksi. Saatiin mukavan tasainen paikka teltallekin hieman liian lähelle kyllä toista telttaa minun mielestä. Jäi siihen väliä toki joku kymmenisen metriä. Ei kyllä kovin montaa paikkaa olisi meidän Akka kolmoselle tainnutkaan olla. Monessa kohdassa olivat puut liian lähellä toisiaan ja muualla oli liian märkää. Hieman oli ollut kostea paikka meilläkin tosin, mutta tämä ei juuri haitannut ja huomattiinkin vasta aamulla. Eri puolilla niemekettä taisi olla puolenkymmentä muutakin telttaa pystyssä.


Ilta ja yö sujuivat aika leppoisasti. Olivat tainneet muutkin telttakunnat tulla nauttimaan vaan oleellisesta eli luonnosta. Yöllä kyllä tuli heräiltyä muutamaan kertaan, milloin kiskomaan vetoketjua ylemmäs, milloin kuuntelemaan etäistä moottoritien huminaa ja vielä yksi miellyttävimmistä herätyksistä oli tietysti elämöivät kaakkurit, jollain toisella lammella. Harjoitusta siis selvästi tarvitaan tähän teltassa nukkumiseen.

Aamulla oli ilma mitä mainioin

Yöllä oli tainnut ihan kohtuu viileää olla, aamusella herätessä kun oli noin kuutisen astetta absidin puolella. Kylmä ei kyllä ollut tullut missään välissä, eikä niin lämpimässä pussissa kuuluisikaan. Aamulla keiteltiin kahvit ja syötiin aamupala ihan kaikessa rauhassa ennen kuin pakattiin kamat kasaan ja lähdettiin paarustamaan lämpenevässä ilmassa autolle päin. Mukava pikkuretki kaikenkaikkiaan.

Ei se mikään untuvapussi ainakaan ole. Alempana teltta.

6 kommenttia:

  1. Kävin Iso-Holmassa ekaa kertaa viime vuonna ja minusta se oli vähän pettymys. Kova kulutus näkyi maapohjassa ja tosiaan moottoritien ääni häiritsi, kaikille Nuuksion leiripaikoillehan se ei kuulu.

    Minäkään en ymmärrä miksi metsään pitää lähteä häiritsemään muita. Mulle on ihan sama kuinka paljon ryyppää kunhan vie tölkit pois ja antaa muille rauhan. Kirjoitinkin samasta aiheesta tuossa syksyllä: http://muurahaistenpoluilla.blogspot.fi/2016/08/ei-enaa-ikina-nuuksioon.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, mutta kyllä Nuuksiossa se kulutus näkyy kaikilla laillisilla leiripaikoilla, joilla on nuotiomahdollisuus. Niillä kahdella muulla en ole käynyt vielä. Aiemmilla kerroilla tosin kun olen tuolla Iso-Holmassa käynyt, päiväseltään lähinnä, niin silloin on ilmeisesti ollut älyttömän hyvä tuuri. Muutamaan kertaan ollaan saatu olla lähes yksiksemme.

      Nojuu, samaa mieltä myöskin tuosta ryyppäämisestä. Tosin aika harvoin se taitaa onnistua suurissa määrin toisia häiritsemättä, valitettavasti. Niin ne roskat ja tölkit, mur. Luinkin tuon postauksen jo syksyllä, todella harmi. Olenkin sitä mieltä, että kesällä ei parane Nuuksioon merkatuille paikoille juuri lähteä, ei päiväseltään eikä yöksi, jos rauhassa haluaa olla. Joskin siellä poluttomilla osilla on aika rauhaisaa ainakin syksyllä.

      Poista
  2. Leiripaikoilla örveltäjät mainittu. Tuli välittömästi flashback sinne parin vuoden taakse Pinkjärvelle! :D (Olen yhä hieman pahoillani siitä, etten voinut ajatellakaan yöksi sen bileporukan läheisyyteen jäämistä, ja jouduimme lähtemään iltahämärässä vaihtamaan leiripaikkaa. Onneksi siellä toisella laavulla pystyikin sitten majoittumaan ihan siedettävästi.)

    Suositut luontokohteet (etenkin isojen asutuskeskusten lähellä - mutta näemmä joskus myös ihan hornassakin) vetävät aina puoleensa monenlaista porukkaa. Valitettavasti. Niin paljon kuin sitä haluaisikin suoda kaikille yhtälaisen oikeuden nauttia oleskelusta näissä paikoissa, niin joskus vain menee ihan totaalisesti hermot tietynlaisiin ihmisiin. :(

    Mielestäni se metsässä bilettäminenkään ei varsinaisesti ole mitenkään väärin - vaan se, ettei oteta muita ihmisiä, eikä varsinkaan metsän asukkeja ollenkaan huomioon, vaan ollaan kuin mitkäkin Euroopan omistajat. (Jotkut tuntuvat ajattelevan, että kun ollaan poistuttu "ihmisten ilmoilta", vallitsevat viidakon lait. Että silloin ei tarvitse enää käyttätyä mitenkään tai huomioida muita enää ollenkaan.)

    Itsekin menen aika usein luontoon tulistelupaikoille juhlimaan kavereitten kanssa (monesti myös juomat mukana), mutta en ikinä jättäisi mitään roskia jälkeeni, ja jos joku toinen selkeästi haluaa lähettyvillä nauttia luonnon rauhasta, pyrin antamaan hälle siihen mahdollisuuden, enkä muutenkaan harrastaisi läpi yön mesoamista saati musiikin soittamista. Sehän olisi ihan törkeää ja epäkunnioittavaa koko paikkaa kohtaan.

    Kuuleman mukaan talvisaikaan Nuuksiossakin on ihan rauhallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistit hyvin sen mitä tuolla omalla yhtälölläni yritin sanoa juurikin tuosta muiden huomioimisesta. Ehkä muotoilin asiani itse väärin, kun mulle ryyppääminen sanana on yhtä kun itsensä kaatokänniin juomista, jolloin ei todellakaan pysty enää kontrolloimaan itseään eikä ottamaan muita huomioon. Ei mulla muuten mitään juhlimista ja juomista vastaan ole, kukin tyylillään.

      Ainakin tuossa marraskuussa sai olla yhdellä Haukkalammen lähimmistä tulistelupaikoista ihan keskenään. Tänään en päässyt tammikuun saldoa keräämään. Ja yöpyä varmaan saisi ihan kaikessa rauhassa. Nyt ehkä olisikin sopiva hetki mennä testailemaan makuupussin comfort arvoja.

      Poista
    2. Ah. Pinkjärvi.

      Poista

Kommenttisi on aina tervetullut!