11. toukokuuta 2018

Arki-illan jaloittelua Sipoonkorvessa

Ehdotin huhtikuun alkupuolella kaveripiirini Helsingin alajaostolle joko retkeä Ikeaan tai sitten Sipoonkorpeen. Vähemmän yllättäen jälkimmäinen valikoitui kohteeksi. Eräänä keskiviikkoiltana töiden jälkeen sitten suunnattiin sinne. Pohjoisemmille parkkialueille vievä hiekkatie oli aika jännässä pehmeässä kunnossa, ihan kuin olisi sohjossa ajanut.

Ensimmäisellä vastaantulleella parkkipaikalla oli muutama auto, toisella jonne mekin olimme jättämässä oli toinen auto meidän auton lisäksi. Alas puroa kohden lähtiessä paljastui hieman erilainen lumitilanne kuin kotipihalla. Luntahan oli koko polun leveydeltä ja se oli osittain tamppautunut hyvin liukkaaksi kerrokseksi. Polun alun jyrkähkö ylämäki siis osoittautui hieman haasteellisemmaksi kuin muistelin.



Lähdimme siis Byabäckenin parkkipaikalta kiertämään Ponun perinnepostia luontopolkua. Aikeena oli käydä vilkaisemassa sitten viime kerran rakennettua laavua. Ängesbölenin tulipaikan ympäristö olikin aika lohduttomannäköinen hyvin laajalta alueelta tallattua ja nuotiopiirissä tuhkaa ympäriinsä hyvänä kerroksena. Illan vähenevä valo ei varmaan ollut yhtään liian armollinen paikalle. Hiljaistakin oli, jotkut tintit sirputtivat puissa ja muutamat sepelkyyhkyt suhistelivat edestakaisin puuston latvuksissa.




Selvästi oli välikausi meneillään eikä ympäröivä luonto ollut oikein edukseen. Viimeksi samalla paikalla edelliskeväänä käydessä oli tunnelma varsin toisenlainen. Evästeltiin silti tulipaikan ympärillä ne eväät, jotka kullakin sattui olemaan mukana. Viileä alkoi vaivaamaan jossain vaiheessa ja pakattiinkin sukkelasti tavarat takaisin reppuihin ja lähdettiin jatkamaan vielä polkua eteenpäin. Totesin, että polku varmasti olisi huomattavasti enemmän edukseen muutaman viikon päästä, kun linnut kunnolla olisivat saapuneet ja viimeisetkin lumet sulaneet.



Jossain loppupuolella oikea polku taisi siirtyä metsän puolelle, mutta ei oltu huomattu vaan talsittiin metsätietä pitkin vain sitkeästi eteenpäin. Oikea polku metsän reunalla olisi kyllä näyttänyt hieman houkuttelevammalta kuin mutainen sekä osittain luminen ja liukas metsätie. Loppuun asti kuitenkin päästiin, tai toisin sanoen takaisin hiekkatielle, jota pitkin sitten kuitenkin päädyimme käpöttelemään takaisin autolle. Tällä kertaa Sipoonkorven kartoitus jäi tähän piipahdukseen eikä jatkettu enää millekään muulle kohteelle tutustumaan. Seuraavalla kerralla taas jotain muuta.

Loppumäki ennen tieosuutta

Kuitenkin mukava kevään retkeilyn aloitus tälläkin porukalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti