Piipahduksia sinne sun tänne Pohjois-Karjala

Ajattelin koota tähän vähän lyhyempiä pysähdyksiä Pohjois-Karjalan kevään 'talvilomalta' 6.5-11.5. Käytiin useammassa luontokohteessa pikaisina pysähdyksinä ja vaikka oltiin koko reissussa vain viisi päivää ehdittiin tekemään aika paljon ja vielä mökkeilemäänkin jonkun verran. Varoituksena: tämä saattaa olla aika pitkä. Kertoilen muutamilla lauseilla vähän tunnelmia ja paikoista. Lisäksi paikoista sen verran kuvia kuin muistin ottaa. Tuolla reissulla tulikin otettua rapeat 570 kuvaa ja otettuna huomioon, että en todellakaan ollut koko ajan kuvaamassa ja yksi kokonainen päivä meni oikeastaan ajeluun, niin sehän on aika monta.

Ensimmäisenä päivänä kävimme totuttuun tapaan voimalaitoksen ja riippusillan luona iltalenkillä. Tuolla tulee pyrähdettyä oikeastaan aina kun olemme Lieksassa ja usein tosiaan ihan kävellen. Matkaa majapaikasta riippusillalle kertyy noin kilometrin verran riippuen mitä kautta kulkee. Tällä kertaa kävimme ihastelemassa veden juoksutusta runsaiden sulamisvesien ansiosta. Reissun ensimmäiset kunnon lumetkin tulivat vastaan, kun riippusillalta Kissakarille vievä kävelytie oli vielä hiihtoladun jäljiltä luminen ja jäinen. Aivan majapaikan pihassa hoksasimme vielä ensimmäisen vitivalkoisen metsäjäniksenkin. Se päästi aika lähelle kun malttoi hissukseen lähestyä, hymyilytti.

Pankajärvi

Tässä kuvassa on teerikukko, joutsenia ja töyhtöhyyppä :D

Kävimme vielä illan ratoksi ajelemassa Nurmijärven (ei se Etelä-Suomessa oleva) suunnilla ja hakemassa tyhjältä venerannalta yhden kätkön. Lunta löytyi vähän lisää ja nähtiin ensimmäisiä pääskyjä sielläpäin. Takaisin päin tullessa pysähdyttiin katselemaan joutsenia, jotka olivat suurehkon pellon toisella puolella. Pellolla tepasteli myös yksinäinen teerikukko. Läheisestä pusikosta yhytimme vielä lisäksi pensastaskun, olipa mukava nähdä sitäkin muutaman vuoden tauon jälkeen.

Timitraniemi

Seuraavana päivänä tarkoituksenamme oli lähteä vasta iltapäivän puolella Pielisen toiselle puolen. Puolenpäivän jälkeen suuntasimmekin Pappilanluhdan lintutornille. Alkumatkasta puupolulla näimme jo pajusirkun, kivitaskun ja muita pikkulintuja. Kosteikko näytti melko tyhjältä, mutta hyvän tovin silti vietimme nauttien aurinkoisesta päivästä. Malttaminen kannatti, koska näimme sekä sääksen että suopöllön. Suopöllö onkin ainut, jonka olen onnistunut pöllöistä näkemään jo aiemmin. Pikkulokkejakin oli mukavasti.

Loppupäivä menikin Kolille ajellessa maisemareittiä ja täysin peilityyni Pielinen oli mieletön. Kuski ei suostunut pysähtymään, joten todistusaineistoa ei ole. Illalla käytiin Kolin huipuilla, josta kirjoittelin jo aiemmin ja kotiuduttiin mökkiin.

Tiistaina sitten olin varannut aika rauhallista retkeilyä meidän ohjelmaan. Ajeltiin Räsävaaran laavulle parkkiin, joka puolitoista vuotta sitten pakkasen vuoksi oli jäänyt käymättä. Matkalla nähtiin pyy, joka ei ihan itsellä ensimäärittämällä mennyt putkeen. Katsoin ensin, että joku rastas se taisi olla, ennen kuin hälytyskellot alkoi soida ja huomioida, että olihan tuo hieman kookas rastaaksi. Parkkiin kurvauksen jälkeen ensimmäisenä rymyttiin lumikasojen, kaatuneiden puiden ja katkenneiden latvojen lävitse tiemme näkötornille. Uskalsin kiivetä myös aivan ylös asti, vaikka jossain vaiheessa meinasi hieman jännittää.

On sillä kokoa

Latvattomia kuusia

Räsävaaran näkötornista olikin aika huikeat maisemat joka suuntaan. Ei ollut puita tiellä ja ankara talvi näkyi puiden latvojen puuttumisena. Ei ollut montaa kuusta, jolla olisi ollut latva tallessa. Tultiin sitten sitä toista polkua alaspäin, joka ei sekään osoittautunut kovin helpoksi vaan polulta piti poiketa useampaan kertaan.

Laavulla sytyteltiin tulet lounasta varten ja istuttiin nauttimassa auringosta ja ruuasta, kun se valmistui. Lopuksi muistettiin myös etsiä kätkö laavun läheisyydestä ja eikös puolisko sen kaivellut esiin ennen kuin ehdin edes pääsemään liikkeelle.

Keskiviikkona käytiinkin seikkailemassa, mutta en paljasta sen tarkemmin enempää vaan kirjoittelen siitä ihan oman juttunsa. Lähes jokaisena iltana saatiin ihailla upeita auringonlaskuja ja kuikkien laulua järveltä. Kurnutusta kuului kanssa iltamyöhällä ja ajaessa sai olla varovainen, ettei olisi aiheuttanut sammakkojen joukkokuolemaa.

Viimeisen illan ateria rannalla, vielä jäitä.

Viimeisenä päivänä ajeltiin vielä Nurmeksen kautta Lieksaan ja sieltä sitten kotiinpäin. Tällä kertaa minä ajoin Ahvenisen kohdilla ja oli siltikin pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva, vaikkei yhtä hienoa ollutkaan kuin maanantaina Kolillepäin ajellessa.

Viimeisenä aamuna jäät olivat kadonneet aivan kokonaan

Muutamaan kertaan tätä on auringonlaskussa kuvattu