Pääsiäisenä Porkkalassa

Tämän 'hellejakson' keskellä voisi palata takaisin talveen viilentelemään. Pääsiäisen pitkänä viikonloppuna oli tarkoitus tehdä vaikka minkälaista retkeä, mutta oikealle ulkoiluretkelle pääsin kuitenkin vain yhden kerran. Loppuaika meni geokätköilyn planeettahaastetta toteuttaessa, eli hienoja kätköjä keräten. Toki siinäkin tuli ulkona pyörittyä, mutta pääasiallisesti liikennöinti meni niillä kerroin autossa istuksien.

Kätköretkillä tulikin huomattua kevään edistyminen vauhdilla. Töyhtöhyyppiä lensi suurena parvena Vantaan peltojen yllä, ensimmäiset kiurutkin tuli nähtyä sekä ensimmäiset laulavat peipot kuultua.Vantaankoskikin kuohui komeasti ja näin jälkeenpäin ajateltuna, harmillista etten tajunnut käydä sitä kuvaamassa.

Pääsiäisen ainokainen ulkoiluretki suuntautuikin sitten rannikolle, tällä kertaa Porkkalaan, tutustumaan taas lisää paikkoihin. Tällä kertaa kohteena oli Kirkkonummen kunnan ulkoilualue Nedergård. Lunta oli vielä jonkunkin verran ja tarkoituksena oli alunperin mennä vähän tiirailemaan lintuja kaukoputken kanssa ihan Pamskatanille asti. No autolta lähdimme kuitenkin vain eväsreput mukanamme ja kaukoputki sai jäädä odottelemaan, josko sitä jaksaisi tulla hakemaan.

Alkuperäissuunnitelman torstai oli vaihtunut jossain välissä perjantaiksi ja sehän tiesi, että seurueita olisi enemmänkin liikkeellä. Parkkipaikalle mahtui vielä hyvin meidän Pullero sekaan olihan sen verran kookas alue. Metsän läpi polkua pitkin saatiin tallustella aivan rauhassa, kuunnellen ja tarkkaillen lintuja samalla. Meren lähestyessä alkoi ihmisiäkin tulla vastaan. Keittokatoksen toinen puoli oli aika täynnä sekä rannan auringossa oleva tulipaikka oli käytössä. Paljailla rantakallioillakin oli seurueita nauttimasta harvinaisen leppeästä kevättalven aurinkoisesta päivästä.

Tehtiin tulet keittokatoksen toiselle puolelle, koska kello oli sen verran, että tuskin se tyhjäksi jäisi meidänkään jälkeen. Tietysti sahattiin ja pilkottiin käytettävät puut, vaikka joidenkin edellisten jäljiltä oli valmiitakin. Jäivätpähän odottelemaan jotakuta tarvitsevaa. Nähtiin myös joidenkin lähtevän selvästi yöpymisvarustuksen kanssa poispäin. Hyvän aikaa siinä saatiin hiillosta odotella. Minulla oli jälleen alkupaloina ruokatermokseen tehty nuudeli-kuppikeittoseos, jonka söin enimpään nälkääni. Pian 'meidän' keittokatospuolelle ilmestyi hieman vanhempi pariskunta juttusille ja samoille tulille.

Upean sininen meri! Kyllä täällä kelpaa.

Evästelyjen jälkeen mekin lopulta siirryimme aurinkoisemmalle paikalle rantakallioille. Keittelimme vielä pannukahvit ja totesimme joko purujen annostuksen olleen aivan väärä tai todennäköisemmin menettäneen makunsa vaan pitkän varastoinnin seurauksena. Tiirailin sitten kiikareilla merellä olevia lintuja ainakin alleja näkyi, sekä telkkiä. Muut hävisivät lämpövärinään laineilla. Kaukoputki olisi kyllä tullut tarpeeseen, mutta laiskuus lähiessä tietysti kostautui.

Siellä se nököttää!

Upeita vanhoja puita

Lopulta maltoimme lähteä takaisinpäin, mutta tällä kertaa eri reittiä. Poikkesimme polulta tutkailemaan hyvin yksinäisenä metsässä nököttävää keittokatosta. Kovin kummoisella paikallahan se ei ollut joten ei jääty sen kummemmin ihmettelemään sen autiutta. Sen sijaan ihasteltiin komeita vanhoja puita. Pieni jääratakin löytyi polun loppupuolelta, mutta siitä selvittiin pienellä metsän kautta koukkauksella. Totesimme myös tielle päästyämme ilmeisesti eksyneemme vahingossa Nurmijärven kunnan alueelle. Vielä jo parkkipaikan tuntumassa kuulostelin piippausta puista ja yhytinkin ihan viereisestä puusta puukiipijän matkalla ylöspäin.