17. toukokuuta 2018

Kansallismaisema oli yksin meidän

Pidin talvilomaviikkoni viime viikolla. Suuntasin oikein onnistuneen tornientaisto retkiviikonlopun lopuksi paremman puolikkaani kanssa lomailemaan Pohjois-Karjalan vaaramaisemiin. Ensimmäinen päivä, ilta ja yö meni ajellessa upeassa säässä ja Pielisjärven toisella puolen Lieksan keskustan puolella. Oli tullut kevät nopeasti metsäjäniksillekin, koska nähtiin useampia vielä valkoisia yksilöitä reissun aikana.

Seuraavana päivänä ajelimme sitten maisemareittiä Ahvenisen kautta Pielisen rantoja pitkin Kolille päin mökkeilemään. Ilma oli jälleen niin hieno, että mökille asetuttuamme en malttanut jäädä vain sisälle vaan ehdotin vielä samalle illalle menoa Ukko-Kolille maisemia ja mahdollista auringonlaskua ihailemaan. Hieman sain suostutella, mutta lähdimme kuitenkin.



Koska kello oli jo kahdeksan pintaan otimme kyydin ylös eli kipusimme maisemahissiin ja ihailimme hieman maisemia etukäteen. Aivan kolmen huipun kierroksen alussa meinasimme jo lannistua. Lunta ei juurikaan ollut näkynyt enää missään, mutta polun alku oli tamppautunut tiiviiksi eikä aurinkokaan ollut päässyt siihen paistamaan, joten lunta oli vielä hyvinkin 20-30 senttiä. Kokeilimme kuitenkin ja koska polku kantoi jatkoimme matkaa.

Jossain oli jonkun verran lunta


Oli tainnut olla aika hurja tykkytalvi, kun miltein kaikki puut olivat 'tiputtaneet' latvansa
Jossain ei lunta juurikaan

Kiersimme vastapäivään aloittaen Akka-Kolilla käymisellä ensin. Ihailimme maisemia, otimme kuvia emmekä pitäneet kiirettä. Saimme myös kierrellä kohtia, joissa oli lunta vielä puolisen metriä. Jossain vaiheessa alkoi tuulla ja kerääntyä pilviäkin, joten kunnon auringonlasku jäi sillä kertaa haaveeksi.





Kävimme tietysti Paha-Kolilla ja saapuessamme viimein Ukko-Kolille alkoi jo näyttää hieman uhkaavalta. Olimme myös jo aika väsyneitä sekä minulla oli kengät ja sukat läpimärkiä muutaman humpsahduksen seurauksena. Ei ehkä ihan siinä ohjeellisessa puolessa tunnissa olisi tuota reittiä kiertänyt. Päätettiin vielä loppuhuipennukseksi laskeutua rappuset luontokeskus Ukon pihaan.


Ja jossain lunta sitten vielä reilummalti






Rappujen ylätasanteella meitä vastaan tuli ensimmäiset ihmiset koko reitin aikana. Kansallismaisema oli siis todellakin ollut meidän. Aivan viime metreillä alkoi myös vihdoin sataa, onneksi ei kovin rankasti. Näimme myös aika läheltä vaaran yli soidintavan lehtokurpan, aika huikeaa.



Siellä sataa

Sinne vaan, tässä upotti




Se siitä auringonlaskusta

Tunnelmavalaistus rapuissa parkkialueelta luontokeskukselle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti