Mennyttä aikaa muistelemassa: Repovesi osa 2

15.-17.5.2015

Tervajärven lähtö

Repovedelle päätettiin lähteä uudelleen keväällä, koska yksi halukas jäi syksyllä reissusta pois ja näin ollen kaikki Repoveden nähtävyydet jäi näkemättä. Meinasi jälleen käydä hassusti saman kaverin suhteen, mutta onneksi kuitenkin päästiin koko nelikon voimin matkaan.

Tällä kertaa majoitus varattiin Mustavuoren kodalta ja jopa kahdeksi yöksi. Lähtö oli viime kerrasta poiketen Tervajärven parkkipaikalta, jotta tappomäki voitaisiin selättää heti tuoreilla jaloilla ja voimilla. Ei se vieläkään minulta onnistunut, vaikka kunnon piti olla paljon parempi kuin syksyllä. Perää pitelin taas. Ei se mitään, pääsin ylös silti. Vähän ennen Lojukoskea meidät yllätti aika rankka sadekuuro. Onneksi oltiin niin lähellä, että päästiin pitelemään sadetta puukatoksen ja huussin suojiin. Hyvä tovi odoteltiin ja päätettiin vetää sadekamppeita niskaan sekä rinkkojen suojaksi. Eihän se tietenkään ripsinyt enää kuin hetken ja aurinko näyttäytyi pian, mutta tulipahan suojauduttua.

Oli taas jokunen runko ylitettävänä..

..alitettavana ja kierrettävänä

Lähdettiin jatkamaan kohti Kuutinkanavaa. Itse hermoilin, kun kodan pin-koodia ei ollut kuulunut puhelimeen ja kummassakaan puhelimessa ei juuri ollut kenttää. Kuutinkanavalla otettiin sopivan mittainen huili ja evästelytauko. Yritin sillä välin saada puhelimeen kenttää ja pin-koodia. Onnistui se lopulta, onneksi, tekstiviestien avulla. Sitten uskalsikin jo lähteä tarpomaan viimeistä etappia kotaa kohden.

Oli vesi hieman korkeammalla kuin syksyllä

Sinne se kuuro meni

Päästiin sitten kokemaan se 'Kuutinvuori', josta oltiin jääty paitsi viimeksi. Ensin kivikkoista jyrkkää polkua ylös, maiseman ihastelua ja varovaista etenemistä sateen jälkeen liukkailla kallioilla ja viimeksi aika jyrkkä pudotus kohdalle, jossa viimeksi oltiin eksytty. Siitä olikin sitten enää lyhyt matka itse kodalle.

'Sateen jälkeen on poutasää'

Seuraavana päivänä olikin sitten kevyemmällä varustuksella kierros nähtävyyksien kautta. Ensin Mustalamminvuoren näköalatornille, siitä Olhavalle alas ja ylös, Valkjärven kautta kokeilemaan Kirnukankaalle menoa, ensin hieman vaativampaa reittiä, mutta todettiin vähän helpompi paremmaksi kuitenkin. Jossain välissä ripsi vettä välillä enemmän välillä vähemmän. Polutkin/metsäautotiet olivat aika kosteita, joten sain ainakin itse litsutella märillä kengillä loppupäivän.

Joidenkin aikaisempien jättämät roskat. :/

Kirnukankaalla oli jo porukkaa, mutta päätettiin jäädä sinne kuitenkin syömään. Seurattiin hyvä tovi yhden sedän hieman epätoivoista nuotionsytytystä. Saatiin kuitenkin hiillosta, niin että päästiin itsekin jotain lämmittelemään. Kosteasta säästä johtuen Olhavan jälkeiseltä ajalta ei ole yhtään kuviakaan. Kirnukankaalta lompsittiin sitten vielä Olhavan kaivolle vedentäyttöpuuhiin ja ansaitulle illanvietolle kodalle.

Alhaalla ei juurikaan maisemia ihastella

Kolmantenä päivänä olikin kodan siivous, kamojen pakkaus taas rinkkoihin ja paluu autolle. Toki piti vielä käydä loput nähtävyydetkin kiertämässä, eli Lapinsalmen riippusilta ja Ketunsalmen lossi. Viimeisenä päivänä ei onneksi satanut, mutta muuten oli vähän hiljaista. Aika vauhdikkaasti mentiin, kun tuntui vähän olevan kiirus itse kullakin ja kuvat jäi oikeastaan ottamatta.

Mustalamminvuoren näkötornista on hyvät näkymät

Kaikenkaikkiaan hyvä reissu. Vähän sateli, mutta olisi voinut pahemminkin. Korvasieniä löytyi vaikka millä mitalla mukaankin otettaviksi, tarina ei kerro mitä niille lopulta kävi. Kilometrejä kertyi aika maltillisesti, mutta eihän niitä varsinaisesti lasketakaan. Paitsi minä, eli päiväsaldoiksi kertyi 6,7km, 10,7km ja 8,7km. Lopputoteamana oli, että ehkä ensi kerralla jo johonkin muualle.

Lukkoja tälläkin sillalla