18. tammikuuta 2020

Menneen vuoden summaus ja mitä sitten

Jälleen yksi vuosi on alkanut ja on tullut aika vähän summata jo mennyttä vuotta. Koko vuosi oli työrintamalla aivan käsittämättömän kiireinen sekä vaativa ja plussatunteja kertyi välillä aivan luvattoman paljon. Vapaa-aikaa ei myöskään lisännyt töiden ohessa opiskelemani jatkotutkinto. Onneksi tässä vaiheessa tuota koulua on enää jokunen hassu lähiopetuskerta alkuvuodesta, muutama tentti sekä puolet tutkinnon laajudesta käsittävä lopputyö, jonka aiheesta ei tosin ole vasta kuin aavistus.

Keväinen Kauhaneva
Jos nyt kuitenkin keskityttäisiin täällä olennaiseen eli retkeilyyn. Viime vuoden tavoitteiksi olin helmikuussa asettanut kaksi uutta retkeilypaikkaa, tornien taiston ja aktiivisemman lintuilun, mahdollisesti pidemmän vaelluksen, yöpymisille ei tavoitteita, muuta kuin enemmän, mitä se sitten lieneekin sekä kaksi retkeä kuukaudessa. Mitenkä tämä sitten onnistui?

Zürichin Uetliberg

Sumun seassa Alpit
Lyhyesti vastaus edelliseen on aika hyvin. Kahden uuden retkipaikan sijasta kävin peräti neljässä uudessa paikassa: Lauhanvuoren, Kauhaneva-Pohjankankaan ja Isojärven kansallispuistoissa sekä Lieksassa Änäkäisen virkistysmetsässä. Vuoden aikana kävin peräti 13 kansallispuistossa, mikä on aika huikea määrä. Hämmentävää kyllä en tainnut kertaakaan käydä Nuuksiossa, joka tällä hetkellä on asuinpaikkaani toiseksi lähin kansallispuisto. Kauhaneva-Pohjankangas jätti keväällä niin hyvän mielen, että syksyllä palasimme sinne vielä toiseksikin yöksi.

Keväällä Kopparnäsissä oli paljon käärmeitä. Toinen kyy ja yksi rantakäärme nähtiin tällä reissulla.

Kiutaköngäs
Lintuilun osalta tavoitteet onnistuivat kohtalaisesti, osallistuin kyllä tornien taistoon ja toukokuussa retket olivat pääasiassa linturetkiä. Toukokuun jälkeen puolestaan, en saanut itseäni lintupaikoille. Lopputuloksena vuoden lintulajilistaan kertyi varmoiksi lajeiksi vain 135 lajia. Enemmän linturetkeilemällä syksynkin puolella olisin varmasti päässyt kohtalaisen hyvään noin 140 lajiin.

Ihanan ihana Reposuo.

Lieksan pian muistoihin jäävä kaarisilta ja Lieksanjoki
Edelleen pidempi vaellus jäi odottamaan toteutumistaan, mutta pääsin jälleen syksyn minivaellukselle tällä kertaa tutustumaan Isojärveen kavereiden kanssa. Teltassa vietettyjä öitä oli 9 kappaletta ja lisäksi kaksi tupayötä.

Auringonlaskun värit Rukalla
Viimeisenä vielä kaksi retkeä kuukaudessa. Kuten viime helmikuussa jo totesin tammikuun osalta tavoite ei todellakaan toteutunut, helmikuussakin tuli retkeiltyä vain yhtenä kertana ja hämmentävästi marraskuussakaan en päässyt metsään asti. Muina kuukausina kaksi tai yli retkeä onnistui oikein mukavasti.

Keväällä Haltialan maisemissa, matkalla Ruutinkoskelle

Kesälomareissuihin kuului paljon poroja
Viime vuoden mieleenpainuvimmat retket olivat eittämättä lopputalven Repoveden retki pöllöhavaintoineen, kevään Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhanvuoren yhdistetyt retkipäivät, tornien taisto sekä kevään sateinen linturetkipäivä Länsi-Uudellamaalla, alkukesän UKK:n maastopyöräretki, kesäinen Riisitunturin valloitus, syksyinen Isojärven minivaellus ja vielä alkutalven sumuinen Koli.

Iltakuvaa Valtavaaralle päin
Tälle vuodelle jatkan edelleen kahta retkeä kuukaudessa, ulkonanukkumisia voisin yrittää lisätä kahteentoista yöhön, parissa uudessa retkikohteessa voisin edelleen käydä sekä tehdä kolmen neljän yön lyhytvaelluksen. Lintuja pyrin edelleen havainnoimaan aktiivisemmin ja asetan tavoitteen lajimäärällisesti 150-160 lajiin. Kyseinen tavoite taitaa vaatii uuden opetteluakin, ainakin lintujen äänten muodossa. Hieman haastetta pitkästä aikaa lintuharrastukseenkin.

Jossain Kiilopään ja Rumakurun välillä
Kesälomankin suunnittelu on käymistilassa. Kesälomalla on tarkoitus lähteä pitkään haaveillulle Norjan reissulle ja samalla kiertää myös pohjoista Suomea. Useampaa lyhyempää reissuakin olen jo kaavaillut, mutta saas nähdä mitä tästäkin tulee.

5 kommenttia:

  1. Hei Metsähiippari! Ei hassumpi vuosi takana. Mitä mahtaa tuota mukanaan vuosi 2020?
    t. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tiina, kiitos kommentista. Eipä ollenkaan hassumpi totta tosiaan. Vaikka kesälomalla turhan kuumaa olikin ja sieltä piti palata aivan liian aikaisin kotiin. Suunnitelmien mukaan eeppisiä reissuja jälleen, sinne ja tänne ympäri Suomea, mutta jää nähtäväksi mitä kaikkea toteutuu. :)

      Poista
  2. Vuoden summaus on aina mielenkiintoista tehdä - siinä huomaa, miten paljon on itse asiassa tullut tehtyä asioita, esim. käytyä eri kansallispuistoissa. Mulla on vielä kooste tekemättä, mutta josko pian saisi kasattua jotain.

    Hieno kuva käärmeestä! En tainnut viime vuonna nähdä yhtään kyytä. Joku rantakäärme taisi livahtaa kivikkoon jossain. Ei noita joka vuosi edes näe, vaikka paljon maastoissa liikkuukin. Ja kuitenkin on paljon niitä ihmisiä, jotka ei uskalla mennä metsään, koska siellä on käärmeitä! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ja huomaa miten unohtaakin joitain reissuja ihan tyystin.

      Kiitos, noita kärmeksiä tuli tuolla reissua tosiaan nähtyä ja oli ihan odotettavissakin. Rantakäärmeet ikävästi kyllä karkaa liian vikkelään, vaikka niitä useammin tulee nähtyä. Olen järkeillyt itselleni käärmekammon sillä pois, että en mene enää mihinkään ns pikkukengissä, jos on oletettavaa, että vastaan voi tulla käärmeitä.

      Poista
    2. Totta. Meillekin muuten lapsuudessa opetettiin, että pitkävartiset kumisaappaat ja paksut farkut suojaavat ihan hyvin käärmeiltä - joten ehkäpä siksi en koskaan pahemmin alkanut pelätä niitä, kun useimmiten oli hyvin varustautunut, kun matelija tuli vastaan. Ajatus kyyn lähelle saapumisesta pikkukengillä on nimittäin aika kuumottava, verrattuna jos on vähän järeämmät jalkineet. :D

      Poista

Kommenttisi on aina tervetullut!