Poissa mukavuusalueelta: Aika märkää

Hieman yllättäen tornien taisto viikonloppua seuraavana viikonloppunakin oli ohjelmassa: mitäs muuta kuin linturetkeilyä. Tällä kertaa Länsi-Uudenmaan alueella. Säätiedotus ei lupaillut kauhean hyvää, mutta urhoollisesti ja säävarustautuneesti (enemmän tai vähemmän) lähdettiin kuitenkin lauantaina aamuvarhaisella liikenteeseen. Erinäisten mutkien kautta olimme lopulta ensimmäisellä lintutornilla vasta puoli kymmenen sovitun yhdeksän sijaan.

Djupträskin uimaranta

Helsingistä lähtiessä hyvin sankka sumu oli hieman hälvennyt Karjalohjalle ja Kattelukselle päästessä. Itselläni päivän tavoitteena oli saada 100 lintulajia täyteen. Heti autosta noustessa kuulin harmaapäätikaksi luulemaani ääntelyä, onneksi toverit Turusta kaarsivat pian paikalle ja vahvistivat näkemykseni. Järvellä seilasi myös kuikkapariskunta, jotka päästivätkin jossain välissä ennen poistumistaan kailotuksensa ilmoille. Ensin varsin tyhjältä näyttäneestä lintumaisemasta alkoi kuitenkin pikkuhiljaa näkyä ja kuulua useampia lintulajeja. Kaksi taivaanvuohta esitti laululentoaan aivan tornin edessä ja yksi tiirakin lenteli kohtalaisen lähelle tornia mahdollistaen jälleen uuden oppimista ja lajin tarkempaa määritystä.

Tunti kului nopeasti ja pian oli aika lähteä siirtymään seuraavaan paikkaan. Pienen huoltsikkapysähdyksen jälkeen ajelimme hyvin jännittävää ja kuoppaista tietä lähemmäs Läppträsketin lintutornia. Heti autosta ulos astuessamme korviin kantautuivat eri lintujen luritukset. Metsäkirviseksi ainakin yksi tunnustautui, peippoakin oli äänessä. Nopeasti metsän puolelle tullessa metsä muuttui yllättävän lehtoiseksi ja alkoi kuulua montaakin eri sorttia, joita edes seurueemme paras lintutuntija ei ihan varmaksi osannut sanoa. Jäimme muista vähän jälkeen ja yritimme paikallistaa laulelijan. Lopulta saimme laulavan mustapääkertun näkökenttäämme ja totesimme, että voisimme jatkaa loppujen tovereiden perään.

Lintutornille olikin pidempi matka kuin mitä muistelin ja hyvän tovin saikin tallustella ennen kuin lintutorni ilmestyi ruovikon keskeltä näkyviin. Tuppauduimme torniin muutamien muiden kanssa ja aloitimme heti tiiviin järven tutkailun. Härkälintua olikin yllättävän runsaslukuisesti, sekä joutsenia oli paljon. Hyvän tovin jälkeen uskaltauduin kysymään osaisiko joku sanoa mitä ihmettä olin seurannut hetken aikaa putkellani. Linnut osoittautuivat mustalinnuiksi, joita en ikinä aiemmin ollutkaan nähnyt. Todella hyvä havainto. Mustalinnut olivat muutamalle muullekin uusi elämänpinna. Noin tunnin patsastelun jälkeen olikin jälleen aika vaihtaa paikkaa.

Läppträsket

Kello oli jo sen verran, että päätimme suunnata Inkooseen lounastamaan. Ruokapaikaksi valikoitui Inkoon 'kauppakeskuksen' ravinteli. Päivän lounaana oli perunoita, lohta ja kermaista sienikastiketta. Salaattipöytäkin oli yllättävän runsas. Lounas oli oikein maistuva, mutta sienikastike päälle oli todella herkullista!

Ehkä tarvinnee lisää harjoittelua

Lounastelujen jälkeen lähdimmekin ekstempore seikkailulle Djupträskin uimarannalle. Ennen kuin pääsimme perille ajelimme pitkät pätkät mutkikasta ja vaihtelevakuntoista hiekkatietä ja tietysti aika reippaassa vesisateessa. Syy Djupträskiin poikkeukseen olivat allit, joita oli ilmoitettu lammella olevan. Djupträsk olikin oikein viehättävä jopa kohtalaisen suuri lampi jonka toisella rannalla oli hieman soisemman näköistä. Toiselta rannalta kuuluikin palokärjen huutelua ja lammella asusti hyvin uteliaita ja pelottomia mustakurkku-uikkuja, jotka tulivat yllättävän lähellekin tutkailemaan meitä.

Kauaa emme rankaksi yltyneessä sateessa paikalla viihtyneet, mutta mielestäni vierailu siltikin oli kaiken sen ajelun arvoinen. Seuraavaksi ajelimmekin kohti suurelle osalle porukasta tutumpaa Kopparnäsiä. Kävimme katsastamassa ensin Berguddenilta merilintuja, hyvin taukoamattomassa rankkasateessa. Onnistuin itse näkemään vuoden ensimmäisen räyskän ja saamaan oloni aika kurjaksi sateessa kun kädet kastuivat ja syväjäätyivät. Onnistuin myös jättämään eväskassini Berguddenin keittokatokselle, mikä selvisi vasta huomattavasti myöhemmin. Kun olimme tarpeeksi tuijotelleet merelle, niin ajelimme takaisin kohti Långvassfjärdenin lintutornia. Tornin juurella olikin vielä reilusti ruokaa automaateissa joten lähes heti torniin kiivettyä vihervarpuset, viherpeipot ja peipot lehahtivat takaisin ruokailemaan turvastaan. Muutamia tiklejäkin ilmestyi nauttimaan evästä ja onnistuimme kaikki näkemään niitä. Kuulimme myös käenpiian aivan jostain tornin lähettyviltä ja tarkastuskuuntelun jälkeen lintu vielä vastasi meille. Tornilla olisi voinut viipyä jokusen hetken pidempäänkin, mutta kello oli jo paljon ja vielä yksi torni oli käymättä. Kun olimme jo lähtemässä kuulin ensiksi käen kukkuvan kaukaa ja aivan viimeiseksi vielä lehtokurppakin porhalsi ylitse. Mikä lajikirjo!

Långvassfjärden, oli aika maalauksellista

Aivan viimeiseksi kävimme vielä Siuntion kylpylän vierestä löytyvällä Tjusträsketin lintutornilla. Lintutorni on yksi kauneimpia mitä tiedän. Lajikirjo tosin ei yleensä päätä huimaa, mutta hyvänä hetkenä voi myös tulla ihan kivoja lajeja. Oman huonomuistisuuteni vuoksi sain tehdä vielä kunniakierroksen takaisin Kopparnäsiin noutamaan eväskassiani ja pääsin majoitukseeni reilusti myöhemmin kuin mitä alunperin ajattelin.

Seuraavana aamuna lähdimme vielä melkein samalla joukkoeella tutustumaan lähes kaikille uuteen lintutorniin Vihdin Vanjärvelle. Osasin kyllä odottaa paikalta jonkun verran, mutta siltikin tuli yllätyksenä kuinka monipuolinen lintujärvi ja -kosteikko onkaan kyseessä. Matkalla kuikuilimme ihan normaalilajeja ja ennen tornia näimme pelloilla jälleen eri hanhia. Vähän jännitti ajaa tornin eteen ja parkkeerata lähes täyteentupatulle alueelle autonsa vanhempien lintusetien tuijottaessa laavusta. Rohkeasti kuitenkin nousimme autosta ja nappasimme lintuvarusteemme mukaan ja kipusimme torniin. Pian toinenkin seurue löysi paikalle ja pääsimme ihmettelemään lajien monipuolisuutta. Itselleni uusina lajeina tulivat tylli, mustaviklo sekä hienosti lopulta näyttäytynyt heinätavi. Kylmä tuuli ajoi itseni kuitenkin poistumaan tornilta hieman ennen kuin olisi ollut tarpeellista ja toivon ettei minulta mitään hienoa jäänyt vielä näkemättä.

Tämän viikonlopun jälkeen lintulajisaldoni oli hienosti 110 tienoilla eli tavoitteni saada 100 lajia täyteen viikonlopun aikana oli onnitunut oikein loistavasti hieman epäsuotuisasta säästä huolimatta. Kannatti kyllä lähteä ja todeta ettei ehkä sittenkään ole sokerista vaan kohtalaisen säänkestävää sorttia. Loppujen lopuksi viikonlopun sade ei tainnut haitata kuin Kopparnäsin päässä ja sinne onneksi pääsee aika helposti. Retkiseurueen mielialakin tuntui olevan kaikesta sateesta huolimatta hyvin positiivinen.

Ps. Seuraavaksi onkin sitten jotain muuta luvassa kuin näitä iänikuisia lintuhöpinöitä.