Mielentyhjennystä Etelä-Pohojanmaan sekä Satakunnan rajamailla, osa I

Olin koko toukokuun hinkunut telttailemaan, mutta seura ei vain ollut innostunut lähtemään mukaan. Niinpä sitten päätin, että kun Helatorstain jälkeinen perjantai oli otettu vapaaksi, niin sittenpähän lähdettäisiin ja vielä pariksi yöksi kerralla. Kerrankin olin ollut ajoissa pakkaamisen ja muiden valmisteluiden osalta, joten rinkat olivatkin pakattuina jo keskiviikkoiltapäivästä. Vähän silti pääsi venähtämään aiottu kolmelta lähtö ja varmaankin vähän jälkeen neljän oli todellisuudessa auton nokka kohti ensimmäistä kohdetta eli Hämeenlinnaa.

Aurinko oli pikkuhiljaa painumassa mailleen meidän saapuessa

 Hämeenlinnassa pidettiin ruokatauko ja matka jatkui. Muutama geokätköilypysähdyskin mahdutettiin vielä aikatauluun. Lopulta olimme melkein perillä ja viimeisiä kilometrejä sai ajella pienehköillä maaseututeillä ja lopulta vielä pienemmällä hiekkatiellä, jolle kääntyessä teerikukko tepasteli arvokkaasti metsän puolelle. Olipahan elämys.

Puoli kymmeneltä illalla taidettiin pysäköidä Kauhaneva-Pohjankankaan Salomaan parkkipaikalle. Olimme paikalla yksin vain verenimijät seuranamme, joita olikin harmillisen paljon kohtuu tyynellä parkkipaikan alueella. Tässä vaiheessa väsytti jo aika tavalla ja keräsimme tavaramme ja lompsimme Salomaan leiripaikalle katselemaan sopivaa yösijaa.

Telttakin heijastaa kivasti auringon viime säteitä

Leiripaikan ympäriltä löytyikin monta todella hyvää telttapaikkaa ja paikalle mahtuisi sopuisasti useampiakin telttakuntia. Salomaahan on ainut paikka, jossa virallisesti saa Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa telttailla. Itse päädyimme lähes suon laitaan. Illan äänimaailma oli vähintäänkin runsas. Käet kukkuivat suon molemmin puolin, kurjet huutelivat jossain kauempana, samoin kuovi myös laulujoutsenia kaarteli töräytellen jossain hieman pidemmällä suolla. Auringonlaskua ei juurikaan näkynyt, mutta illan viime säteet siivilöityivät hienosti suon ylitse mäntykankaalle saaden metsän sekä suon hehkumaan. Mikä mielettömintä, olimme paikalla aivan kaksin ei ketään muuta.

Iltatoimien jälkeen vetäydyimme telttan suojiin hakemaan hiemna lämpimämpää paikkaa. Ilta oli kääntynyt iltapalan aikana kohtalaisen viileäksi ja omat sormeni olivat aika kohmeiset. Olipa mukava pujahtaa pitkästä aikaa makuupussin lämpöön, josta olinkin jo nähnyt jopa unta. Yö menikin tutusti aika katkonaisesti, eikä vähiten lintujen ääniä kuunnellessa. Käki oli hiljentynyt yhtä aikaa auringonlaskun kanssa, mutta aloitti uudelleen joskus puoli kahden aikaan. Siltikin aamu-unet venähtivät hieman ja kömmimme teltasta aamupalalle vasta yhdeksän aikoihin. Aamupalan jälkeen pakkasimme kamppeet ja päätimme käydä hieman kävelemässä pitkospuita. Tuuli oli oikein navakka.

Leiri päivänvalossa

Pienet aamutulet kahvia varten

Ja sitä aamukahvia siis

Juuri kun olimme aika valmiit paikalle saapui ensin vanhempi pariskunta ja sitten aikamoinen joukko ilmeisesti opastetulla luontoretkellä olevia ihmisiä. Olimme perinjuurin hämmentyneitä, koska koko illan ja pitkälle aamuunkin olimme saaneet olla aivan keskenämme. Kävimme kuvailemassa suota ja ihailemassa sitä myös. Harmillisesti koko lenkin kierto saisi jäädä toiseen kertaan, kun aamu oli venähtänyt jo hieman ajateltua pidemmälle.

Hyviä telttapaikkoja olisi ollut useampi

Sorastettu leveä polku johdatti parkkipaikalle

Jännä suo, keidassuo jolla todella selviä kermejä ja kuljuja (ihan googlesta konsultoin)

Veimme rinkat autoon ja kävimme vielä pienen jaloittelun hakemaan kaksi lähintä geokätköä, ennen kuin maltoimme jättää Kauhaneva-Pohjankankaan taaksemme tältä erää. Tänne palataan varmasti vielä, koska lintutornikin jäi kokonaan katsastamatta.

Puhelimen kamera näkee asiat kontrastikkaampana

Eikä taaskaan tarkennus osunut sinne minne aioin. Populaa oli tulossa niin pitkospuilla mönkiminen piti lopettaa.