Huonoa onnea ja lintutihrustelua

Kaksi viikkoa sitten tuskailin yllättäen sattunutta kylmää ja unohdin suosiolla sen myötä telttayön. Kevään odotetuin päivätönötys eli kolmas tornien taisto putkeen oli edessä. Osallistuimme jälleen samalla porukalla kuin kahtena aiempana vuonnakin sekä jälleen myös uudessa tornissa.

Olimme saaneet luvan yöpyä edellisen yön ystäväni vanhempien mökillä, josta aamuaikaisella olisi puolen tunnin ajomatka varaamallemme tornille. Perjantain kohtalaisen aikaisesta lähdöstä huolimatta olimme majoituksessa vasta kahdeksan jälkeen. Kevätilta tarjoili parastaan: oli aurinkoista ja kaunista sekä linnut lauloivat iltalaulujaan. Matkalla olimme pysähtyneet pellon reunaan selvittämään, mitä hanhia laidunsi pellolla. Suurin osa tundrahanhia, joita tänä keväänä on tullutkin nähtyä yllättävän paljon. Matkalla havaitsin myös itselleni vuoden ensimmäiset varmat kurjet, näillä olikin hyvä virittäytyä linturetkeilytunnelmaan. Aivan viimeisissä mutkissa näin myös kauriin hyppelevän metsän siimekseen.

Illan mökkitunnelmia

Nukkumaan painuttiin jo kymmenen aikoihin, koska herätys oli tarkoitus olla jo ennen neljää. Puoli neljältä soikin ensimmäinen herätys. Aamutoimilla yritettiin olla mahdollisimman pikaisia. Vettä useampaan termariin keittäessä kyllä vierähti hyvä tovi. Aikalailla aikataulussa noin puoli viisi startattiin autot kohti tornia. Matkalla nähtiin todella paljon kauriita ja rusakoita pelloilla. Pienen viimeisten mutkien empimisen jälkeen löysimme itsemme tornin edestä, kello oli vielä vähän vaille viisi, eli sopivasti jäi aikaa myös havainnoida etukäteen lajeja, jotka toivottavasti kuuluisivat vielä viiden jälkeenkin.

Varhaisaamun tunnelmia Pellilänsuon lintutornista käsin

Aurinkokin alkaa nousta horisontin takaa

Harmiksemme tornin kaiteessa oli lappu, jossa kerrottiin kurkien pesivän aivan tornin edessä ja niitä olisi syytä olla häiritsemättä liikaa. Mennessämme torniin kurkiemo lähtikin hautomasta, mutta palasi kun olimme hissukseen ja poissa näkyvistä jonkun aikaa. Taisto alkoi hienosti ja lajeja kerääntyi tasaiseen tahtiin. Ilma oli kylmääkin kylmempi, pakkasta oli noin neljä astetta, mutta tuntui paljon kylmemmältä. Reilun tunnin kohdalla, omat varpaani olivat niin jäässä, että oli pakko lähteä autolle vaihtamaan lämpimämpiä kenkiä ja sukkia. Kenkävarustutuminen ei ollut ihan kaikilla muillakaan hallussa vaan itseni lisäksi nähtiin mielenkiintoinen nahkarukkasvarpainen otus. Kurkiemo lähti taas kauemmas pesältä, joten palatessa keskustelimme asiasta ja päätimme vaihtaa tornia, jotta kurjet saisivat olla rauhassa ja jotta me saisimme havainnoida rauhassa häiritsemättä. Reilun tunnin aikana lajeja olikin kertynyt jo 29, mikä on aika hyvin.

Päivän työkalut

Pellilänsuon lintutorni sekä joukkoeesta 3/5

Onneksi vaihtoehtoja kartoittaessa oli tullut muutkin tornit lähistöllä ihmeteltyä lävitse. Ajoimme siis parinkymmenen minuutin päähän Lintupajun lintutornille. Paikka olikin mukavempi kuin kartalta katseltuna oltiin osattu odottaa. Paikalla olikin jo joku paikallinen lintusetä. Kapteenimme kävi vähän tekemässä tiedustelua ensimmäisenä ja kyseli eikai tornia oltu varattu taistoon ja jos me voisimme tulla omaa taistoamme jatkamaan. Setä vaikutti oikein mukavalta ja taisi muutaman tunnin meidän seuranamme viihtyä. Toivottavasti emme ihan täysin lintuaamua pilanneet omalla eloisalla jutustelullamme.

Paras aamulaulaja-aika oli mennyt ohitse, joten kovin kummoista tulosta emme enää odotelleet vaan vain mukavaa lintupäivää. Edelleen aamu oli kylmä ja hanskat sai pitää visusti kädessä. Kylmyys tosin ei ollut aivan samaa luokkaa kuin ensimmäisellä tornilla. Mukavasti varatornillakin alkoi lintulajeja kertyä ja tornin takana olevissa kuusissa vuorotellen lauloivat peippo ja keltasirkku sekä huutelemassa kävivät myös punatulkut. Nälkäkin alkoi pian vaivata ja lämmintä mehua kului useampi kuksallinen edelleen viileässä aamussa.

Lintupaju olikin yllättävän idyllinen vaikka tie kulki lintujen ja tornin välissä

Päivä sujui mukavasti ja edellisvuodesta poiketen kovin tylsää ei tuntunut missään välissä tulevan. Jossain aamupäivän aikana ihmettelimme kummallista ääntä metsästä ja pian tornin vierestä tien yli loikkasi kaksi kaurista peräkkäin. Toinen ajoi toista takaa pitkän matkaa pellolla ja lopulta toinen loikkasi jokeen ja ui yli. Takaa-ajaja jäi hölmistyneenä tuijottamaan perään pitkäksi aikaa. Vähän turnausväsymys iski kyllä vähän ennen puolta päivää, mutta viimeinen tunti tsempattiin vielä hienosti ja toisen tornin havaittujen lukemaksi tulikin 49 lajia. Päivän kokonaislajimääräksi tuli siten 61 lajia, mikä olisikin ollut aika hyvä määrä, jos se olisi ollut yhdeltä tornilta. Taiston päätyttyä muutamaa minuuttia yli yhden tornia kohden alkoi vyöryä mieletön määrä hanhia, joita vain tuli ja tuli pitkinä nauhoina. Varovaisesti arvioitunakin muutamia tuhansia hanhia lensi tornin ohitse, aika mieletöntä.

Maisemaa ilmeisestikkin Loimalammille

Salmistonmäen lintutorni olikin aika huteraa sorttia

Taiston jälkeen kävimme vielä seikkailemassa ja tutustumassa hieman Salmistonmäen lintutorniin sekä ympäröivään laidunalueeseen. Tällä kertaa sää pääsi hieman yllättämään lintuilijan. Kun kahtena edellisenä vuonna oli ollut sopivan lämmintä ja telttayöpymisetkin mahdollisia, niin tänä vuonna tuskin edes tuhdein makuupussini olisi riittänyt. Onneksi olin kuitenkin tajunnut ottaa paksuimman talviuntuvatakkini mukaan, joten olotila ei varpaita lukuunottamatta käynyt liian viileäksi. Kiitoksia koko lintupoppoolle jälleen kivasta reissusta ja taistosta!