Riisin rääpäsy kesällä

Hieman keskeytyneen kesälomareissun viimeisenä kokonaisena päivänä päästiin vihdoin lähes kunnon retkelle. Riisitunturi kutsui. Edellisen päivän hellelukemat olivat vaihtuneet koleaan pohjoistuuleen sekä noin kymmeneen lämpöasteeseen ja vaatetta saikin pakata huolella mukaan takkia unohtamatta.

Lähdettiin jo aamupäivällä liikkeelle, että mahtuisimme parkkipaikalle. Huoleni oli ollut turha, sillä parkkipaikalla ei vielä meidän saapuessa ollut kuin kymmenkunta muuta autoa. Aika paljonhan enemmän tuonne mahtuisi. Viilentynyt ilma oli selkeästi houkutellut useamman muunkin seurueen retkeilemään.

Meillä oli niin kiire lähteä polulle, ettemme edes ennättäneet tullessa etsiä portin geokätköä. Kaksi vuotta aiemmin syysretkelläni olin havainnut suosituksista huolimatta vastapäivän kiertosuunnan hyväksi en nähnyt syytä tälläkään kertaa kiertää Riisin rääpäsyä toiseen suuntaan. Viuhdottiin alkumatka aika vauhdilla, koska oli aika viileä. Nopeasti kuitenkin lämpeni, kun loiva ylämäki teki tehtävänsä. Itse olin jälleen unohtanut venytellä, joten pohkeet olivat aivan kovat ja tulessa. Yritä siinä sitten pysyä huomattavasti pidemmillä jaloilla varustetun retkiseuralaisen perässä.

Riisin autiotuvalle päästessä oli aika hiljaista. Käytiin kurkkaamassa sisällä hämärässä. Vieraskirjassa ei kyllä ollut tyhjiä kohtia, joten siihen ei saatu terveisiämme kirjailtua. Pari ihmistä pyöri autiotuvan nurkilla, toisella taisi olla telttakin nuotiopaikan lähellä. Tilaa teltoille oli normaaliakin vähemmän, kun uuden keittokatoksen rakennustarpeet veivät aimo lohkon tuvan pihapiiristä. Käytiin etsimässä tuvan geokätkö ja lähdettiin kiipeämään kohti Ikkunalampea ihastellen maisemia niiden avautuessa.

Mitä ylemmäs noustiin sitä enemmän tuuli. Ikkunalammella ihailtiin hetki maisemia ja otettiin useampi kuva, jonka jälkeen lähdettiin jatkamaan huippua kohden. Huipulla tuuli niin jäätävästi, että takki oli pakko kaivaa repusta samoin kuin hanskat ja pipokin. Pidimme lounastaukoa penkillä istuen ja maisemia ihastellen. Kahvinkeiton jätimme suosiolla johonkin muuhun ajankohtaan, sen verran viileä tuli murkinoidessa.

Tunturiin olisi tehnyt jälleen mieli karata pidemmäksikin aikaa

Näitä maisemia kelpaa tuijotella tovi jos toinenkin

Eväshetken jälkeen kävimme vähän ottamassa parempaa maisemapaikkaa Kitkajärvellepäin. Takaisin tullessa saimme jälleen käyttää lehmän hermoja, jotta sopivan rauhallinen hetki huipun geokätkön nappaamiseen löytyisi ihmisvirran keskellä. Lopulta kyllästyttiin odottelemaan ja valittiin hieman hiljaisempi hetki puuhiimme. Laskeutuminen takaisin lähtöportille menikin sitten aika vauhdilla, kun viileä oli päässyt hiipimään ylhäällä tuulessa värjötellessä.

Loppumatka olikin laskettelua takaisin parkkipaikalle

Oli hienoa nähdä Riisitunturin maisemat myös näin kesäasussaan ja oli kyllä mainio lopetus hieman lyhyeksi jääneelle kesälomareissulle. Täytyy suunnitella seuraava kesäloma siten, ettei tarvitse minkään kodin remonttiasian takia lähteä kesken loman takaisin kotiin, niin kuin nyt valitettavasti kävi.