Kahden yön melontaretki, Etelä-Konnevedellä

Juhannuksena suunnattiin jo melkein perinteeksi muodostuneelle muutaman yön melontareissulle. Tällä kertaa kohteena oli Etelä-Konnevesi. Oltiin otettu yksi päivä juhannukseen lisää, joten oltiin jo torstaina liikenteessä hyvissä ajoin. Juhannukselle oli lupailtu hieman epävakaista, niinpä ihan syystä hieman jännitti. Mielessä oli myös viime vuoden melontareissu Linnasaaressa, jossa tuuli ja aallokko vei voiton retkeilijöistä muutamassakin mielessä. Parempaa kokemusta siis oltiin lähdössä hakemaan.

Keittokatoksen suojista pystyi seuraamaan sadetta

 

Lähtö oli jälleen venähtänyt ajatellusta ja muutama mutkakin piti tehdä matkalla Hanhitaipaleen satamaan. Kaikesta huolimatta joskus neljän jälkeen oli kanootti pakattu ja lastattu itsemmekin kyytiin. Sitten vaan suuntailemaan ensin kohti Enonrantaa. Hieman oli avoimemmilla selillä ensimmäiselle päivälle liian suurta aaltoa, joten pysyteltiin mahdollisimman rannan tuntumassa. Sai kuitenkin jonkun verran tehdä töitä, että pysyttiin kurssissa ja oikein päin suhteessa aaltoihin. Enonrannassa pidettiin pieni jaloittelutauko ja katsastettiin paikkoja ennen kuin jatkettiin kohti ensimmäisen yön majoitusta Majaniemen vuokratuvalle.

Melkein juuri kun oltiin päästy rantaan ja kanneltu tavaroita sisälle ja katoksen suojaan alkoikin sataa reippaammin. Siinä sitten asetuttiin taloksi ja alettiin lämmitellä niin saunaa kuin nuotiotakin. Illalliseksi oli perinteiset hodarit, joka taitaakin olla aika retkibravuuri ja luottoruoka. Tyypillisesti ruuasta ei ehtinyt ottaa kuvia ennen kuin se katosi parempiin suihin. Ruuan jälkeen mentiinkin saunan pehmeisiin löylyihin. Siellä viihtyikin hyvän tovin, mutta pesun ajaksi saunan ovi piti jättää auki, ettei tullut liian kuuma. Yöksi saikin laittaa vain makuupussin peitoksi ja nukkua makeasti sopivanlämpöisessä tuvassa.

Sauna ei näyttänyt kummoiselta

Mukavan tunnelmallista

Aamuaskareita

 

Aamulla nautittiin aamiaista ulkosalla katoksen alla ja nautittiin maisemista. Aamupalan jälkeen olikin aika ruveta pakkailemaan sekä siivoamaan paikkoja. Lähtövalmiina taidettiinkin olla kymmenen jälkeen hieman ennen vuokra-ajan päättymistä. Lounaalle melottiin Pieneen Navettasaareen, joka ei kuulu kansallispuistoon, mutta josta löytyy oikein sopiva lounastelulaavu. Nähtin matkalla yksi sääksen pesäkin ja itse asukas myös. Alkumatkasta oli kohtalaisen tyyntä, mutta saarta lähestyessä tuuli yltyi ja aallotkin sen mukaisesti. Pienellä Navettasaarella oli ehkä pari kohtuullista telttapaikkaa ja meidän ollessa lähdössä laituriin ajoikin veneilijöitä, jotka selvästi olivat jäämässä yöksi. Hieman tyynemmällä säällä matkaa olisi voinut jatkaa jopa Iso Pyysaloon.

Pieni jaloittelutauko ennen Pientä Navettasaarta

Aallot yltyivät melkoisiksi

 

Lounaan jälkeen kuitenkin suunnattiin kanootin keula kohti etelää ja kohti Lammassaloa. Lammassalon rannassa pidimme pienen lepotauon, koska sielä löytyi oikein sopiva kallioväli, johon kanootin parkkeerata. Pidimme hyvän tauon vähän napostellen pähkinöitä ja hörppien vettä. Lammassalosta matka jatkui kohti Kaituria ja toisen yön yöpaikkaa. Nähtiin vielä toinenkin sääksenpesä ja asukkaat matkalla. Kaiturissa olikin vain kaksi laveria ja muutoin hieman huonosti telttapaikkoja. Onneksi oltiin kuitenkin sen verran ajoissa, että toinen laveri oli vielä vapaana ja sekös meille sopi hyvin. Eikun vain sisäteltta pystyyn ja pientä rymsteerausta.

Kanootti turvallisesti pienessä välikössä

Maisemapaikalla

Tauolla jossain välissä

Ilta meni hodareiden valmistuksessa, juhannusoluita nauttiessa sekä kuikkaperheen edesottamuksia seuratessa. Juhannus näkyi oletettavasti normaalia vilkkaampana veneliikenteenä. Uni ei oikein meinannut tulla, koska oli niin valoisaa.

Seuraavana aamuna taidettiin olla ensimmäiset ylhäällä ja yritettiin ainakin hipsiä laavulle aamupalan laittoon mahdollisimman hiljaa. Aamu sujui verkkaisesti ja oltiin valmiita suurin piirtein samoihin aikoihin, kun muut alkoivat kömpiä teltoistaan. Siinä sitten pystyikin jo alkaa purkamaan leiriä sekä pakkailemaan viimeistä kertaa tälle reissulle tavarat. Matkalla satamaan nähtiin vielä yksi sääksipari. Aamulla olikin kohtalaisen hiljaista meloskella viimeinen etappi. Tuultakaan ei ollut kovin kummoisesti joten vesi lähinnä laineili. Hanhitaipaleen sataman lahdukassa nähtiin kaksi kuikkaa kohtalaisen lähellä sukeltelemassa. Hieman harmitti, ettei voitu jäädä enää pidemmäksi aikaa liplattelemaan laineille, mutta tämäkin oli hyvä.

Patvinsuon Suomunkierto talviset tunnelmat kevätretkellä ja bonussektori Kolilla

Ensimmäinen kunnollinen hieman pidempi retki tulikin tehtyä vasta toukokuussa. Perinteiseen tyyliin lähdettiin Helatorstaiviikon pidennettyä viikonloppua viettämään luonnon helmaan. Koska tänä vuonna pääsiäinen oli mennyt etelässä, päätettiin yksissä tuumin, että voitaisiin pitkästä aikaa viettää äitienpäivää myös Pohjois-Karjalassa. Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä jo hyvissä ajoin iltapäivällä, koska matka Lieksaan on kohtuu pitkä Helsingistä käsin. Työt kuitenkin venyivät. Onneksi samalle illalle ei ollut tarkoituskaan lähteä enää rinkka selässä paarustamaan vaan jäädä vain Patvinsuon Suomun telttailualueelle.

 

Suomunjärvi vielä pitkälti jäässä

Kohdetta lähestyessä lämpötila vain tippui alaspäin. Onneksi oli tullut vilkuiltua säätiedotteita ennen lähtöä ja mukaan oli pakattu ainakin tarpeeksi lämmintä makuupussia sekä vaatetta. Patvinsuolla oltiinkin vasta joskus lähempänä yhtätoista, kun oli jo lähes pimeää. Pakkastakin oli rapsakat neljä astetta. Pakkailtiin tarpeelliset mukaan ja todettiin, että aamupala- sekä muut eväät voitaisiin tulla kaivelemaan sitten aamulla autolta. Paikalla oli todella hiljaista ja saatiinkin ähkiä ihan rauhassa pimeydessä.

Iltapalaa oltiin syöty jo matkalla, joten teltan pystytyksen ja makuupaikkojen laiton jälkeen ei ollutkaan enää muuta kuin sukeltaa kohti pehmeän makuupussin lämpöä. Kyllä väsyttikin työviikon ja päivän ajorupeaman päälle. Aamulla heräiltiin joskus kahdeksan aikaan upeaan aamuun. Aurinko paistoi eikä pidetty aamutoimien kanssa mitään kiirettä. Käytiin nautiskelemassa hieman vilpakasta aamusta keittokatoksen edustan pöytäryhmällä ja kuunneltiin samalla lintuja. Olin kuulevinani metsästä jopa metson, mutta taisipa tuo oikeasti olla vain käpytikka.

Ihana aurinkoinen aamu

Sulaneet osiot olivat pakkasyön jäljiltä riitteessä

Majavien temmellyskenttä

Pitkospuilla ei onneksi ollut juuri lunta

Rinkat taidettiin nostaa selkään vasta puoli yhdentoista aikaan ja lähteä etenemään Suomunkiertoa vastapäivään. Alkumatkasta oli jo ihmeteltävä majavien tekosia. Polku oli mukavaa ja matka joutui kohtuullisesti. Suomunjärvi olikin hieman yllätykseksi vielä pääosin jäässä. Metsässä oli myös paikoitellen lunta jonkin verran, Suomulta Kurkilahdelle lumi tosin ei juuri haitannut etenemistä. Kurkilahdessa pidettiin taukoa parkkipaikan pöytäryhmällä, koska piskuinen keittokatos olikin jo vallattu ja rannan pöytäryhmälle kävi hieman turhan kylmä tuuli. Kurkilahdessa vietettiinkin lounaan ja kahvin verran aikaa. Kurkilahdesta eteenpäin saatiinkin kulkea hienoa polkua pitkälti aivan rannan tuntumassa. Jossain välissä saatiin ihailla jopa sääksen lentoa järven yllä, jossain siis oli oltava myös avointa vettä.

Vedet olivat hieman korkealla, kuten muuallakin

Välillä oli oikein oivaa polkua..

Välimatka Kurkilahdesta Virtaniemeen tuntui paljon matkaansa pidemmältä, koska noin kolmasosa piti kahlata pehmeässä lumessa, jota oli vielä noin 10-15 cm. Virtaniemen puolelta löytyi myös sulaa vettä sekä kuikka sukeltelemassa sulassa. Virtaniemi oli kaunis ja siellä pidettiin pieni hengähdystauko. Virtaniemen jälkeen meinasi tulla pieni ongelma, kun Virtasalmen yli menevälle sillalle ja sieltä pois päästäkseen täytyi ylittää vesieste. Vesiesteestä selvittiin kuivin jaloin ja matka jatkui kohti Pokkaniemeä.

..kun taas pitkät pätkät sai kahlailla tuolla lumessa

Vesiestettäkin oli tarjolla

Alun perin oli ajatus, että jäätäisiin Pokkaniemeen yöksi ja paikka olisikin ollut oikein hieno ja sopiva, mutta koska sinne oli jo jäämässä toinen vaeltajakaksikko, päätettiin vain syödä ja lähteä eteenpäin. Päätös oli siinäkin mielessä hyvä, että lumessakahlaamista oli vielä päivän viimeiselle etapille aivan riittämiin. Sekä Lapinniemessä saatiin myös olla aivan kahdestaan.

Lapinniemi olikin meille oikein sopiva leiripaikka. Maisemat eivät ehkä olleet aivan niin hienoja kuin Pokka- tai Virtaniemestä, mutta tuulta oli huomattavasti edellä mainittuja vähemmän. Lisäksi näkymä järvelle oli kuitenkin ihan hyvä ja bongattiinkin sulassa sekä uivelo koiras että telkkäpariskunta. Keiteltiin nuotiolla vettä ja paisteltiin iltapalaksi vielä vähän leipäjuustoa hillahillolla höystettynä.

 

Silta ihan vinksin vonksin, mutta ajaa asiansa

Upeat heijastukset..

..ja auringonlasku

Yöllä oli muutama aste pakkasta. Toisena aamuna herätys oli hyvissä ajoin ihan jo luonnonkin puolesta. Läheisissä puissa touhusi käpytikka ja herätyskellokin oli laitettu aikaiseen. Tarkoitus oli ehtiä aamupalalle vielä Lieksan leipomoon. Viimeinen pätkä takaisin Suomulle oli pitkälti myös lumessa tarpomista, mutta myös hienoja maisemia, joista ei ehkä ihan osannut nauttia niiden ansaitsemalla tavalla.

 

Loppumatkasta kuvia ei kauheasti kertynyt

Hienoja heijastuksia

Ajomatkalla Lieksaanpäin olikin vielä aikamoista lintutykitystä. Matkalla näkyi niin teeriä, tilhiä, haukkoja kuin metsojakin. Olipa linturikas aamu. Matkalla Lieksaan tuli selväksi, ettei siellä yöpyminen ja äitienpäivänvietto onnistuisikaan. Käytiin kuitenkin kääntymässä ja viemässä sentään äitienpäiväkukat. Jouduttiin tyytymään siis hotellimajoitukseen Kolin puolella. Käytiin kääntymässä ylähotellin ja luontokeskuksen tasolla ja ihastelemassa tällä kertaa maisemia vain sieltä käsin. 

Kolilla jo toisen kerran vuoden sisään ja jälleen vain puhelinkuvia

 

Olikin kaiken kaikkiaan hieman erikoisempi kevätretki, kun vedet olivat vielä jäässä sekä poluilla huomattavasti oletettua enemmän lunta. Reissu oli kuitenkin jälleen kerran oikein hyvä. Suo-osuus Patvinsuolta jäi odottelemaan seuraavaa kertaa.

Kesäloman -23 tuokiokuvia

Ennen tämän vuoden kesälomaa palaillaan vielä hetkeksi viime vuoden kesälomaan. Lyhyesti summattuna pidemmän kesälomareissun pienemmät piipahdukset. Enemmän kuvia vähemmän sanoja.

Heinäkuisen hellepäivän tunnelmaa

 

Kesälomalla ehdin muutakin kuin vain lyhyelle vaellukselle UKK puistoon. Vajaa viikko tuli vietettyä Saariselällä, jonka aikana ehti palautua hitaasti vaelluksesta pienillä kävelypiipahduksilla sekä jälleen maastopyöräillen. Vaelluksella ei ollut juuri tuntunut rasitus missään, mutta sen jälkeen olikin vähän vaikeampi motivoida itsensä kävelemään mitään kovin ihmeellistä. Kerittiin kuitenkin käydä vähän kokeilemassa Kultapolun sitä osiota, johon ei edellisenä vuonna päästy. Ei tosin tälläkään kertaa kuin vain pari kilometriä, koska ei vain jaksanut ja Urupäänkin lyhyt piipahdus otti jaloille. Käytiin myös Karhunpesäkivellä, joka vaikutti sopivan helpolta palautumisviikon aktiviteetilta.

 

Maisemia Palopäältä Moitakurulle päin

Urupään mariannekarkki

Moitakurun päivätupa oli tunnelmallinen

Luttotuvan viereinen oja oli hieno

Luttotupa

Maastopyöräily sähköavusteisilla pyörillä puolestaan oli mukavaa vaihtelua ja sähköavustusta käytettiinkin surutta hyväksi. Ei juuri annettu reitin loppupuolelle osuneen sateenkaan kauheasti haitata menemistä. Käytiin tällä erää kiertämässä hieman helpompi Moitakurun lenkki käymättä Kaunispäällä. 

Ehdittiin herkutellakin loman aikana

Vikaköngäs

Rokuan Pitkäjärvellä jälleen

Toivepolkutyyppiä: leveys sopiva ei paljon juuria eikä kiviä

Hitaalla matkalla takaisin kohti etelää ehdin tehdä piston kurkkaamaan Vikaköngästä ja Napapiirin retkeilyalueen karttoja. Suunniteltu Syötteen Ahmankierros jätettiin suosiolla välistä, koska lämpötilat edelleenkin huitelivat vähän turhan lämpiminä ja jalat eivät vieläkään olleet oikein ylämäkikävelytuulella. Niinpä tehtiin hieman suunnitelmamuutoksia ja suunnattiin ensin yhdeksi yöksi Rokuan Pitkäjärvelle telttailemaan ja siitä vielä Kolille jo päivää etukäteen. Toinen helteinen telttayö siis vietettiin maisemien ihailun jälkeen Rykiniemen hiekkarannalla aika monen muunkin kanssa. Paikan hienoutta hieman latisti aamulla armottomasti porottava aurinko, joka paahtoi teltan aivan pätsiksi, vaikka oltiin yritetty hieman puiden suojiin teltta pystyttääkin.

Huipuilla oli paljon muitakin ja omaa kuvausvuoroa sai odotella..

..paitsi kun valitsi paikan hieman muualta kuin Ukko-Kolin korkeimmalta huipulta

Rykiniemen rantaa

 

Viimeiset päivät Pohjois-Karjalassa toivatkin sateita aika rankasti ja jostain syystä ei lähdetty kuin tekemään piipahdus Ilomantsissa, jonka aikana käytiin katsastamassa Ala-Koitajoen retkeilyreitistöä muutaman sadan metrin verran Pamilonkoskella sekä toki kuvaamassa alueen karttaa tulevaisuutta varten.

Kolmas lomaviikko menikin sitten jonkinmoista tautia potiessa, itse vähän vähemmän tosin, mutta mitään perinteistä parin päivän seikkailua ei tullut tehtyä.

Tämä oli ilmeisesti täplätupsukas eikä olisi millään halunnut päästää irti teltasta

Pamilonkoski