Palloteltiin aika pitkään mihin lähdettäisiin syysretkelle. Tietysti vain pidennetty viikonloppu toi oman haasteensa retkipaikan valinnassa. Tottumuksen mukaan pari yötä ulkona ja yksi hotellissa vielä lopuksi on ollut aika hyvä kaava. Pienen hintavertailun jälkeen päädyttiin jälleen varaamaan hotelli Porista. Se jos mikä rajoitti retken suuntaa. Mitään uutta ei uskallettu lähteä kokeilemaan vaan Kauhaneva-Pohjankangas veti jälleen vastuttamattomasti puoleensa. Helppo lähestyttävyys sekä lyhyt matka parkkipaikalta leiripaikalle takasivat sen, että jaksoi lähteä myös (hieman lyhennetyn) työpäivän jälkeen ajelemaan.
 |
| Ihana Kauhaneva |
Hieman harmiteltiin matkalla sitä, että aurinko ehtisi juuri laskea ennen kuin ehdittäisiin perille. Eipä tuota olisi tarvinnut kuin tunnin verran aikaisemmin lähteä matkaan. Matkailuautoja parkissa oli kolmisen kappaletta, mutta varsinaisella parkkipaikalle ei ollut ketään. Saatiin siis jälleen pystytellä teltta tutulle ja turvalliselle paikalle sekä viettää iltaa aivan kaksin. Kurjet huutelivat muutamaan kertaan illan hämyssä, mutta muuten oli kohtuu hiljaista.
Aikaisin tuleva pimeys takasi sen, ettei nukkumaanmenokaan venynyt kauhean pitkälle. Yö osoittautui yllättävän lämpimäksi ja syyskuun lopun yössä kevyempi untuvamakuupussini oli hieman liikaa. Sain silti nukuttua aika mukavasti. Aamulla saatiin todistaa useamman sadan kurjen ylitystä ja hurjaa mekkalaa mitä ne pitivät. Ehdottomasti syksyn ääni, johon ei vain millään kyllästy.
 |
| Mysteerisieni |
 |
| Kuvauskokeilua otsalampun vajossa |
Syötiin aamupalaa kaikessa rauhassa, kun joku ilmeisesti tubevideota tekevä hemmo kurvaili leiripaikan ohitse kameralle höpisten, ehti kuitenkin tervehtiä meitäkin ohimennessään. Aamupalan jälkeen pakkailtiin kamat autoon, jonka jälkeen lähdettiin vielä kiertämään Kauhanevan kierrosta. Sen verran oltiin ajoissa liikkeellä, ettei kovin montaa muuta henkilöä reitillä näkynyt vaan saatiin nautiskella keskenämme luonnon äänistä sekä aamun maagisesta valosta. Vasta kierroksen loppupään kohdalla alkoi tulla jokunen muu kanssaretkeilijä vastaan.
Kauhanevalta olikin lyhyehkö siirtymä Lauhanvuorelle lounastamaan. Matkalla tosin piti pysähtyä pari kertaa, ensin ihmettelemään riekkopoikueen tien ylitystä ja sitten vielä pällistelemään laitumella olleita lehmiä, jotka olivatkin yllättävän kiinnostuneita pysähtyneestä autosta. Lauhanvuorella päätettiin käydä näkötornin juurella tekemässä lounasta ennen suuntaamista hyväksi oletetuille sieniapajille.
 |
| Kiinnostuneet kaverit |
Auto saatiin aivan oletetun hyvän sienipaikan viereen ja eikun vaan sieniveitset tanassa kohti metsää. Kovin pitkälle ei päästy, kun suppilovahverot kutsuivat poistumaan polulta. Ensimmäinen kohta oli jo hyvin lupaava ja siitä kun oltiin otettu muutama askel, niin sieniä näkyi aivan joka puolella. Pian meillä oli kori ja yksi paperikassillinen aivan täynnä. Ilma oli lämmin ja kuuma oli koko ajan. Autolta piti jossain vaiheessa lähteä hakemaan jo lisää paperikassia, johon sieniä saisi kerättyä.
 |
| Lupaava ensimmäinen löytö |
 |
| Saatetaan mennä toistekin |
Lopulta parin tunnin jälkeen oli pakko lopettaa ja palata autolle, koska enempää sieniä ei vaan olisi mahtunut ja seuraavan yön yöpaikkakin oli vielä katsomatta. Harmillisesti jäi tällä kertaa lähteet välistä, koska ei vain päästy niin pitkälle, kun sienet harhauttivat hyvin. Lisäksi vähän harmitti se, kuinka paljon sieniä vielä jäi metsään. Tosin seuraavalla viikolla ei kyllä niin paljoa enää harmittanutkaan, kun tuli useampana iltana perattua, kuivattua ja paistettua sieniä ihan kyllästymiseen asti.
Onneksi siirtymä seuraavalle parkkipaikalle Spitaalijärvelle ei ollut kovin pitkä ja rinkat oli selässä alta aikayksikön. Telttapaikalle lompsiessa meinasi tulla tenkkapoo, kun polulla tulikin vastaan tulva. Onneksi oltiin napattu crocsintapaiset leirikengiksi mukaan, niin ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa kengät toisiin ja kahlailla eteenpäin. Ensimmäisenä oli toki väliaikakodin laitto kuntoon ja vähän oltiin menossa kelloa vastaan, kun illaksi oli luvattu sadetta ja syöminenkin oli vielä jäljellä. Nuotiota saatiin kyhäillä ihan kaikessa rauhassa, mutta vähän ajan päästä saatiin seuraakin siihen. Otettiin myös revanssia letuista, jotka ainakin edelliskesän Päijänteen melontareissulla olivat epäonnistuneet pahasti.
 |
| Harvinainen ruokakuva |
Illanvietto nuotiopiirissä jäikin hieman lyhyeksi, kun luvattu sade yllätti retkeilijät hieman aiemmin kuin oli ennustettu. Onneksi ei lasauttanut koko taivasta kerralla vaan sade alkoi pikkuhiljaa ja voitiin siirtyä kohtuu ripeästi kohti teltan turvaa. Nukkumaan mentiin ajoissa sateen ropistessa rauhoittavasti teltan kattoon.
Aamulla sade oli jo lakannut ja aamutoimet tuli tehtyä ennätysajassa. Autoa kohden oltiin menossa jo ennen yhdeksää. Poria kohden lähdettiin jälleen pienehkön kiertoreitin kautta. Lounasta päädyttiin laittamaan Kristiinankaupunkiin Kanuunalahdelle laavulle. Kesäisen lämpimät säät olivat vaihtuneet jo huomattavasti syksyisempään ja lämpimämpää vaatetta sai laittaa päälleen. Lounaan jälkeen oli aika suunnata hotellille sekä seuraavana aamuna vielä jonkinmoinen ajomatka kotiinkin.
