Sunnuntaina pakkasin kameran sekä kiikarit laukkuun ja lähdin kohti Espoon Laajalahtea. En ollut ajatellut sitä kuinka jäässä lahti vielä olisi, joten jätin taktisesti kaukoputken kotiin. Eihän kaukoputki muutenkaan varmaan olisi pysynyt käsissä, jos kannossa kuitenkin olisi jo kiikarit ja kamera. Kauhea aloittelijavirhe, selvä kisavire vielä uupui. Toivottavasti näiltä aivopieruilta vältytään kauden edetessä.
Niin tuttua tietä on tullut pyöräiltyä lukemattomat kerrat. |
Lähdin toki aika rennolla otteella näin kevään ensimmäiselle oikealle linturetkelle. Asenteena lähinnä, että "jos sitä nyt muutaman lajin kartuttaisi". Maarin tornille tallustellessa aurinko paistoi vielä kirkkaasti, mutta lähes heti kun olin päässyt tornille asti, aurinko vetäytyi pilveen. Onneksi aika reippaasta tuulesta huolimatta oli mukavan leppeä ilma. Ilman hanskoja pärjäsi hyvin sen aikaa minkä tornilla vietin.
Otaniemeä kohden. |
Aluksi näytti uhkaavasti siltä, ettei siellä mitään lintuja oikeasti ollutkaan. Samaa kieltä puhui kaksoistornin tyhjyys. Pienen haravoinnin jälkeen alkoi lintujakin napsahdella listalle. Hieman harmittavaa oli kuitenkin se tosiasia, että kaukoputkella olisi kyllä mahdollisesti saanut muutaman lajin lisää. Vaihtoehtoisesti olisi pitänyt vielä jatkaa matkaa Villa Elfvikin tornille, josta olisi nähnyt hieman paremmin sulalle alueelle.
Kaukoputken olemattomuus ei kyllä harmittanut ihan niin paljon kuin olisi luullut, koska sulan kohdilla oli aika pahaa väreilyä. Niimpä jäivät jopa joutsenet määrittämättä. Iloisimmat yllätykset olivat ehdottomasti pajusirkku ja muuttavat maakotkat. Tiklitkin aiheuttavat aina hymistelyä, niiden ääni on vaan niin vinkeä. Ohessa vielä vähän listaa puolen tunnin ornisteluista.
- kanadanhahi
- varis
- töyhtöhyyppä
- mustarastas
- talitiainen
- sinitiainen
- tavi
- merilokki
- harmaalokki
- kottarainen
- pajusirkku k
- sepelkyyhky
- joutsen SP (kyllä siellä varmaan kumpiakin oli)
- tikli
- maakotka (peräkkäin kaksi muuttavaa!)
- harmaahaikara
- tukkasotka
Näillä päästiin vasta 40 pinnaan. Tämähän ei siis ollut mikään kilpailu, mutta pahasti se kilpailuhenkisyys vaan nostaa päätään. Huono homma. Ehkä täytyy ottaa joku tavoite ennen tornien taistoa, vaikka se 100 lajia siihen mennessä. Sen varjolla voikin pönöttää torneilla pitkin kevättä hyvillä mielin ja se homma on ihan kohtuu mielekästä yksinkin, kun ei tuota retkiseuraa saa houkuteltua.
100 hetkeä luonnossa 10/100.