Onnea epäonnesta Teijo

Elokuun loppupuolella suuntailtiin Teijoon yhden yön taktiikalla. Olin katsonut paikan, jossa ei vielä oltu yövytty. Joltain retkeilyvideolta olin saanut sen kuvan, että paikalle mahtuisi usempikin telttakunta, jos vaikka paikalla sattuisi joku olemaankin. Kurvailtiin itselleni uudelle parkkipaikalle ja heitettiin rinkat selkään. Päivän aikana oli sadellut useampaan kertaan ja vähän sadetta tuli vielä juuri autoa parkkeeratessakin.

Muutoin säätila oli hämmentävän kuumankostea. Onneksi sentään itikoita oli aika vähän liikkeellä pian sateen jälkeen. Mentiin lyhintä reittiä kohti Hamarijärven taukopaikkaa vain todetaksemme perillä, että ei paikalle mahtunut kuin pari telttaa ja paikat oli varattu jo. Muutama muu kohtalainen telttapaikka olisi ollut, mutta todettiin niiden olevan hieman pusikossa, niin että täytyi lähteä kokeilemaan jotain muuta.

 

Ehdittiin leiripaikalle juuri parahiksi seuraamaan auringonlaskua

Hieman pettyneenä marssittiin kuumissamme takaisin autolle ja suunnattiin kohti Matildajärven parkkipaikkaa. Parkkipaikalla oli yllättävän vähän autoja lämpimästä elokuisesta perjantai-illasta huolimatta. Todettiin, että yritetään lähimmälle telttapaikalle, koska aurinko olisi pian jo laskemassa. Roosinniemessä olikin vain muutama muu telttakunta meidän lisäksemme ja saatiin aika rauhakseen viettää iltaa.

 

Rasvatyyni Matildajärvi ja auringon viimeinen kajo

Oltiin kuitenkin sen verran ajoissa ehditty paikalle, että saatiin seurata jälleen mitä upeinta auringonlaskua iltapalan lomassa. Auringon viimeiset värit heijastuivat peilityynestä Matildajärvestä auringon laskiessa metsän taa. Siinä kyllä pieni harmistus vaihtui jälleen tyytyväisyyteen siitä kuinka aina kannattaa lähteä ulos. Oltiin otettu myös telttavalot mukaan, joten pimeähkö ilta ei haitannut läheskään niin paljoa kuin otsalampun valossa huitoessa olisi voinut. Pattereilla toimiva koristevalosarja tuo juuri sopivasti sekä tasaisesti valoa telttaan ja telttakin näyttää kovin kutsuvalta pimeyden keskellä.

Värit muuttuivat aina vaan upeammiksi

 

Aamulla oltiin kohtalaisen ajoissa liikenteessä ja ehdittiin tuuletella makuupusseja sekä tehdä lähtövalmistelut rauhakseen. Puoleksi päiväksi suunnattiin pikkuteitä Lohjalle lounaalle.

Vuoden viimeinen telttaretki

Joulupäivän kääntyessä iltaan pakattiin itsemme joulunviettopaikassa autoon ja suunnattiin pakastuvassa ja pimeässä kohti tuttua ja turvallista Kopparnäsiä. Tarkoituksena oli aloittaa jälleen yksi vuoden jakso, jolloin yrittäisin yöpyä joka kuukausi vähintään yhden yön ulkona.

 

Upeat talviaamun usvat

Ei ehkä oltu ihan otettu huomioon sitä, että kylmässä kaikkeen menee huomattavasti kauemmin aikaa. Tarkoituksena oli pystyttää leiri, tulistella vähän ja nauttia iltapalaa pikkupakkasessa sekä kömpiä makuupussin uumeniin hyvissä ajoin. Ensimmäinen vastoinkäyminen oli tietysti se, ettei meillä ollut lapiota tai mitään millä telttapaikan olisi tampannut tai kaivanut tasaiseksi, koska lapio luonnollisestikin on vain toisessa autossa. Oltiin kuitenkin edellisestä talvikerrasta viisastuttu sen verran, että oltiin käyty hankkimassa tarpeeksi leveä rulla solumuovia koko teltan pohjan peitoksi. Ihan mahdottomia monttuja ei siis onneksi teltan pohjalle tullut, pehmeästä lumesta huolimatta. Telttakiilatkin saatiin jäiseen maahan hakattua. Ehkä täytyy myös niiden osalta tehdä jotain askarteluja ennen seuraavaa kertaa.

Valoa pimeydessä

Olin jo lähtiessä vähän uumoillut, olisiko ollut syytä ottaa vähän kuivia sytykkeitä sekä muutama kuiva puuklapi mukaan. Nuotion sytytys olikin ihan oma hommansa, kun märät puut eivät millään meinanneet pysyä palamassa, leyhyttelyistä huolimatta. Aluksi teltan kanssa ährätessä ja sitten epätoivoisesti nuotiota viuhtoessa ja iltapalaa syödessä menikin yllättävän pitkälle ja telttaan taidettiinkin kömpiä vasta yhdentoista jälkeen. Pakkasta ei onneksi ollut noin viittä astetta enempää, joten muutaman yökuvakokeilunkin onnistuin puhelimella illan aikana tekemään.

Talviyönä ei ollutkaan niin pimeä mitä ajateltiin.

 

Alkuyöstä meinasi totutusti olla hieman kylmä ennen kuin teltta ja makuupussi lämpesi kunnolla. Jossain vaiheessa peittona ollut toinen makuupussi tuntui olevan puolestaan liikaa ja meinasi olla melkein hiki. Olin ehkä varautunut hieman liikaa. Kaikenkaikkiaan nukuin melko hyvin, mitä nyt pipo meinasi karata useamman kerran ja selkä alkoi aamuyöstä tuntua aika ikävältä, tosin se nyt on viime aikoina vihoitellut jo muutenkin. Kurkkukin meni kipeäksi kylmän ilman hengittämisestä. Täytyy siihenkin jokin konsti keksiä, niin olisi mukavampaa myös seuraavana päivänä.

Kiire oli aamupalalle, niin ei malttanut jäädä kuvailemaan enempää.

 

Aamulla herätessä pakkanen tuntui kiristyvän ja oltiin vähän sitä mieltä, että voisi vain suunnata kotiin. Aamupalalla toki käytiin vasta matkalla vaikka oltiin uumoiltu, että huoltsikka avautuisi liian myöhään. Myöhäinen nukkumaanmeno olikin johtanut siihen, että makuupusseissa tuhistiin tyytyväisenä herätyksen ohitse. Ensimmäinen ihminenkin nähtiin vasta, kun oltiin kurvaamassa pois parkkipaikalta.