5. kesäkuuta 2019

Poissa mukavuusalueelta: Aika märkää

Hieman yllättäen tornien taisto viikonloppua seuraavana viikonloppunakin oli ohjelmassa: mitäs muuta kuin linturetkeilyä. Tällä kertaa Länsi-Uudenmaan alueella. Säätiedotus ei lupaillut kauhean hyvää, mutta urhoollisesti ja säävarustautuneesti (enemmän tai vähemmän) lähdettiin kuitenkin lauantaina aamuvarhaisella liikenteeseen. Erinäisten mutkien kautta olimme lopulta ensimmäisellä lintutornilla vasta puoli kymmenen sovitun yhdeksän sijaan.

Djupträskin uimaranta
Helsingistä lähtiessä hyvin sankka sumu oli hieman hälvennyt Karjalohjalle ja Kattelukselle päästessä. Itselläni päivän tavoitteena oli saada 100 lintulajia täyteen. Heti autosta noustessa kuulin harmaapäätikaksi luulemaani ääntelyä, onneksi toverit Turusta kaarsivat pian paikalle ja vahvistivat näkemykseni. Järvellä seilasi myös kuikkapariskunta, jotka päästivätkin jossain välissä ennen poistumistaan kailotuksensa ilmoille. Ensin varsin tyhjältä näyttäneestä lintumaisemasta alkoi kuitenkin pikkuhiljaa näkyä ja kuulua useampia lintulajeja. Kaksi taivaanvuohta esitti laululentoaan aivan tornin edessä ja yksi tiirakin lenteli kohtalaisen lähelle tornia mahdollistaen jälleen uuden oppimista ja lajin tarkempaa määritystä.

Tunti kului nopeasti ja pian oli aika lähteä siirtymään seuraavaan paikkaan. Pienen huoltsikkapysähdyksen jälkeen ajelimme hyvin jännittävää ja kuoppaista tietä lähemmäs Läppträsketin lintutornia. Heti autosta ulos astuessamme korviin kantautuivat eri lintujen luritukset. Metsäkirviseksi ainakin yksi tunnustautui, peippoakin oli äänessä. Nopeasti metsän puolelle tullessa metsä muuttui yllättävän lehtoiseksi ja alkoi kuulua montaakin eri sorttia, joita edes seurueemme paras lintutuntija ei ihan varmaksi osannut sanoa. Jäimme muista vähän jälkeen ja yritimme paikallistaa laulelijan. Lopulta saimme laulavan mustapääkertun näkökenttäämme ja totesimme, että voisimme jatkaa loppujen tovereiden perään.



Lintutornille olikin pidempi matka kuin mitä muistelin ja hyvän tovin saikin tallustella ennen kuin lintutorni ilmestyi ruovikon keskeltä näkyviin. Tuppauduimme torniin muutamien muiden kanssa ja aloitimme heti tiiviin järven tutkailun. Härkälintua olikin yllättävän runsaslukuisesti, sekä joutsenia oli paljon. Hyvän tovin jälkeen uskaltauduin kysymään osaisiko joku sanoa mitä ihmettä olin seurannut hetken aikaa putkellani. Linnut osoittautuivat mustalinnuiksi, joita en ikinä aiemmin ollutkaan nähnyt. Todella hyvä havainto. Mustalinnut olivat muutamalle muullekin uusi elämänpinna. Noin tunnin patsastelun jälkeen olikin jälleen aika vaihtaa paikkaa.


Läppträsket
Kello oli jo sen verran, että päätimme suunnata Inkooseen lounastamaan. Ruokapaikaksi valikoitui Inkoon 'kauppakeskuksen' ravinteli. Päivän lounaana oli perunoita, lohta ja kermaista sienikastiketta. Salaattipöytäkin oli yllättävän runsas. Lounas oli oikein maistuva, mutta sienikastike päälle oli todella herkullista!

Ehkä tarvinnee lisää harjoittelua


Lounastelujen jälkeen lähdimmekin ekstempore seikkailulle Djupträskin uimarannalle. Ennen kuin pääsimme perille ajelimme pitkät pätkät mutkikasta ja vaihtelevakuntoista hiekkatietä ja tietysti aika reippaassa vesisateessa. Syy Djupträskiin poikkeukseen olivat allit, joita oli ilmoitettu lammella olevan. Djupträsk olikin oikein viehättävä jopa kohtalaisen suuri lampi jonka toisella rannalla oli hieman soisemman näköistä. Toiselta rannalta kuuluikin palokärjen huutelua ja lammella asusti hyvin uteliaita ja pelottomia mustakurkku-uikkuja, jotka tulivat yllättävän lähellekin tutkailemaan meitä.

Kauaa emme rankaksi yltyneessä sateessa paikalla viihtyneet, mutta mielestäni vierailu siltikin oli kaiken sen ajelun arvoinen. Seuraavaksi ajelimmekin kohti suurelle osalle porukasta tutumpaa Kopparnäsiä. Kävimme katsastamassa ensin Berguddenilta merilintuja, hyvin taukoamattomassa rankkasateessa. Onnistuin itse näkemään vuoden ensimmäisen räyskän ja saamaan oloni aika kurjaksi sateessa kun kädet kastuivat ja syväjäätyivät. Onnistuin myös jättämään eväskassini Berguddenin keittokatokselle, mikä selvisi vasta huomattavasti myöhemmin. Kun olimme tarpeeksi tuijotelleet merelle, niin ajelimme takaisin kohti Långvassfjärdenin lintutornia. Tornin juurella olikin vielä reilusti ruokaa automaateissa joten lähes heti torniin kiivettyä vihervarpuset, viherpeipot ja peipot lehahtivat takaisin ruokailemaan turvastaan. Muutamia tiklejäkin ilmestyi nauttimaan evästä ja onnistuimme kaikki näkemään niitä. Kuulimme myös käenpiian aivan jostain tornin lähettyviltä ja tarkastuskuuntelun jälkeen lintu vielä vastasi meille. Tornilla olisi voinut viipyä jokusen hetken pidempäänkin, mutta kello oli jo paljon ja vielä yksi torni oli käymättä. Kun olimme jo lähtemässä kuulin ensiksi käen kukkuvan kaukaa ja aivan viimeiseksi vielä lehtokurppakin porhalsi ylitse. Mikä lajikirjo!

Långvassfjärden, oli aika maalauksellista


Aivan viimeiseksi kävimme vielä Siuntion kylpylän vierestä löytyvällä Tjusträsketin lintutornilla. Lintutorni on yksi kauneimpia mitä tiedän. Lajikirjo tosin ei yleensä päätä huimaa, mutta hyvänä hetkenä voi myös tulla ihan kivoja lajeja. Oman huonomuistisuuteni vuoksi sain tehdä vielä kunniakierroksen takaisin Kopparnäsiin noutamaan eväskassiani ja pääsin majoitukseeni reilusti myöhemmin kuin mitä alunperin ajattelin.

Seuraavana aamuna lähdimme vielä melkein samalla joukkoeella tutustumaan lähes kaikille uuteen lintutorniin Vihdin Vanjärvelle. Osasin kyllä odottaa paikalta jonkun verran, mutta siltikin tuli yllätyksenä kuinka monipuolinen lintujärvi ja -kosteikko onkaan kyseessä. Matkalla kuikuilimme ihan normaalilajeja ja ennen tornia näimme pelloilla jälleen eri hanhia. Vähän jännitti ajaa tornin eteen ja parkkeerata lähes täyteentupatulle alueelle autonsa vanhempien lintusetien tuijottaessa laavusta. Rohkeasti kuitenkin nousimme autosta ja nappasimme lintuvarusteemme mukaan ja kipusimme torniin. Pian toinenkin seurue löysi paikalle ja pääsimme ihmettelemään lajien monipuolisuutta. Itselleni uusina lajeina tulivat tylli, mustaviklo sekä hienosti lopulta näyttäytynyt heinätavi. Kylmä tuuli ajoi itseni kuitenkin poistumaan tornilta hieman ennen kuin olisi ollut tarpeellista ja toivon ettei minulta mitään hienoa jäänyt vielä näkemättä.

Tämän viikonlopun jälkeen lintulajisaldoni oli hienosti 110 tienoilla eli tavoitteni saada 100 lajia täyteen viikonlopun aikana oli onnitunut oikein loistavasti hieman epäsuotuisasta säästä huolimatta. Kannatti kyllä lähteä ja todeta ettei ehkä sittenkään ole sokerista vaan kohtalaisen säänkestävää sorttia. Loppujen lopuksi viikonlopun sade ei tainnut haitata kuin Kopparnäsin päässä ja sinne onneksi pääsee aika helposti. Retkiseurueen mielialakin tuntui olevan kaikesta sateesta huolimatta hyvin positiivinen.

Ps. Seuraavaksi onkin sitten jotain muuta luvassa kuin näitä iänikuisia lintuhöpinöitä.

24. toukokuuta 2019

Hetki mennyttä: Repovesi vielä kerran

Muutama vuosi sitten kävimme juhlistamassa puolison kanssa yhteistä 10-vuotistaivaltamme jälleen Repoveden maisemissa. Olimme vuokranneet talviretkeltä tutun Kuutinkämpän tukikohdaksi pariksi yöksi. Harmiksemme vain flunssa kaatoi toisen osanottajan, joten ihan niin pitkää päiväretkeä emme päässeet tekemään kuin mistä itse olin haaveillut. Silti saimme viettää rauhallisen ja kiireettömän toukokuun pidennetyn viikonlopun.

Tällä kertaa minimoimme kävelymatkan ja lähdimme Saarijärven parkkialueelta ja talsimme mahdollisimman lyhyen kautta mökille, koska meillä oli helposti huonoksi meneviä asioita syötäväksi ja osittain siksi koska kaikki ruokatarpeet eivät kaikki mahtuneetkaan rinkkoihin vaan ne piti kantaa käsissä.



Ensimmäisenä iltana paisteltiinkin nuotiolla oikein maistuvat pihvit, sipulin, paprikan ja minitomaattien kera. Että voikin yksinkertaiset ainekset maistua niin hyvältä!

Harvemmin näitä oikeasti kohtuu edustavia ruokakuvia tulee otettua

Vielä riittää hiillosta pihvien paistoon


Seuraavana päivänä lähdimme vähän retkeilemään mökin ympäristöön. Kiipesimme ensin Mustalamminvuoren näkötornille ihailemaan maisemia ja kuuntelemaan sotilasalueelta kuuluvaa pauketta. Sitten yritimme löytää järkevimmän reitin vuorelta alas ja kohti Karhulahtea. Karhulahden kodalla olikin suurehko porukka jonkun lukion kurssilaisia, mikä selvisi kun jutustelimme kurssia vetävän opettajan kanssa hetken verran nuotiopaikalla. Olivat onneksi jo jättämässä tulipaikan taakseen, joten pääsimme sopivasti lisäämään puita nuotioon ja tekemään omaa lounastamme.


Mustalamminvuorelle olikin aika kiipeäminen

Mutta maisemat palkitsivat sekä maankamaralta

että tornista katsottuna

Taisimme sillä reissulla kokeilla ensimmäistä kertaa hot dogeja nuotiolla tehtynä. Taisiis sämpylät ja bratwurstit vain kävivät lämmittelemässä. Toki sipulihakkelus, kurkkusalaatti, ketsuppi ja sinappi lisättiin ihan ulkoilmalämpöisinä. Olipa tämäkin herkullista ja jopa sairastelevalle osapuolelle maistui oikein mainiosti.

Mustalamminvuoren näkötorni

Repoveden kuvatuimpia maisemia Olhavanvuori



Mahat täynnä olikin hyvä tallustella takaisin majoitukseen viettämään leppoista loppupäivää. Illan kruunasi tietysti kämpän sauna, terassi ja kaakkurin huutelut jostain kauempaa.

19. toukokuuta 2019

Huonoa onnea ja lintutihrustelua

Kaksi viikkoa sitten tuskailin yllättäen sattunutta kylmää ja unohdin suosiolla sen myötä telttayön. Kevään odotetuin päivätönötys eli kolmas tornien taisto putkeen oli edessä. Osallistuimme jälleen samalla porukalla kuin kahtena aiempana vuonnakin sekä jälleen myös uudessa tornissa.

Olimme saaneet luvan yöpyä edellisen yön ystäväni vanhempien mökillä, josta aamuaikaisella olisi puolen tunnin ajomatka varaamallemme tornille. Perjantain kohtalaisen aikaisesta lähdöstä huolimatta olimme majoituksessa vasta kahdeksan jälkeen. Kevätilta tarjoili parastaan: oli aurinkoista ja kaunista sekä linnut lauloivat iltalaulujaan. Matkalla olimme pysähtyneet pellon reunaan selvittämään, mitä hanhia laidunsi pellolla. Suurin osa tundrahanhia, joita tänä keväänä on tullutkin nähtyä yllättävän paljon. Matkalla havaitsin myös itselleni vuoden ensimmäiset varmat kurjet, näillä olikin hyvä virittäytyä linturetkeilytunnelmaan. Aivan viimeisissä mutkissa näin myös kauriin hyppelevän metsän siimekseen.

Illan mökkitunnelmia


Nukkumaan painuttiin jo kymmenen aikoihin, koska herätys oli tarkoitus olla jo ennen neljää. Puoli neljältä soikin ensimmäinen herätys. Aamutoimilla yritettiin olla mahdollisimman pikaisia. Vettä useampaan termariin keittäessä kyllä vierähti hyvä tovi. Aikalailla aikataulussa noin puoli viisi startattiin autot kohti tornia. Matkalla nähtiin todella paljon kauriita ja rusakoita pelloilla. Pienen viimeisten mutkien empimisen jälkeen löysimme itsemme tornin edestä, kello oli vielä vähän vaille viisi, eli sopivasti jäi aikaa myös havainnoida etukäteen lajeja, jotka toivottavasti kuuluisivat vielä viiden jälkeenkin.

Varhaisaamun tunnelmia Pellilänsuon lintutornista käsin

Aurinkokin alkaa nousta horisontin takaa

Harmiksemme tornin kaiteessa oli lappu, jossa kerrottiin kurkien pesivän aivan tornin edessä ja niitä olisi syytä olla häiritsemättä liikaa. Mennessämme torniin kurkiemo lähtikin hautomasta, mutta palasi kun olimme hissukseen ja poissa näkyvistä jonkun aikaa. Taisto alkoi hienosti ja lajeja kerääntyi tasaiseen tahtiin. Ilma oli kylmääkin kylmempi, pakkasta oli noin neljä astetta, mutta tuntui paljon kylmemmältä. Reilun tunnin kohdalla, omat varpaani olivat niin jäässä, että oli pakko lähteä autolle vaihtamaan lämpimämpiä kenkiä ja sukkia. Kenkävarustutuminen ei ollut ihan kaikilla muillakaan hallussa vaan itseni lisäksi nähtiin mielenkiintoinen nahkarukkasvarpainen otus. Kurkiemo lähti taas kauemmas pesältä, joten palatessa keskustelimme asiasta ja päätimme vaihtaa tornia, jotta kurjet saisivat olla rauhassa ja jotta me saisimme havainnoida rauhassa häiritsemättä. Reilun tunnin aikana lajeja olikin kertynyt jo 29, mikä on aika hyvin.

Päivän työkalut

Pellilänsuon lintutorni sekä joukkoeesta 3/5
Onneksi vaihtoehtoja kartoittaessa oli tullut muutkin tornit lähistöllä ihmeteltyä lävitse. Ajoimme siis parinkymmenen minuutin päähän Lintupajun lintutornille. Paikka olikin mukavempi kuin kartalta katseltuna oltiin osattu odottaa. Paikalla olikin jo joku paikallinen lintusetä. Kapteenimme kävi vähän tekemässä tiedustelua ensimmäisenä ja kyseli eikai tornia oltu varattu taistoon ja jos me voisimme tulla omaa taistoamme jatkamaan. Setä vaikutti oikein mukavalta ja taisi muutaman tunnin meidän seuranamme viihtyä. Toivottavasti emme ihan täysin lintuaamua pilanneet omalla eloisalla jutustelullamme.

Paras aamulaulaja-aika oli mennyt ohitse, joten kovin kummoista tulosta emme enää odotelleet vaan vain mukavaa lintupäivää. Edelleen aamu oli kylmä ja hanskat sai pitää visusti kädessä. Kylmyys tosin ei ollut aivan samaa luokkaa kuin ensimmäisellä tornilla. Mukavasti varatornillakin alkoi lintulajeja kertyä ja tornin takana olevissa kuusissa vuorotellen lauloivat peippo ja keltasirkku sekä huutelemassa kävivät myös punatulkut. Nälkäkin alkoi pian vaivata ja lämmintä mehua kului useampi kuksallinen edelleen viileässä aamussa.


Lintupaju olikin yllättävän idyllinen vaikka tie kulki lintujen ja tornin välissä
Päivä sujui mukavasti ja edellisvuodesta poiketen kovin tylsää ei tuntunut missään välissä tulevan. Jossain aamupäivän aikana ihmettelimme kummallista ääntä metsästä ja pian tornin vierestä tien yli loikkasi kaksi kaurista peräkkäin. Toinen ajoi toista takaa pitkän matkaa pellolla ja lopulta toinen loikkasi jokeen ja ui yli. Takaa-ajaja jäi hölmistyneenä tuijottamaan perään pitkäksi aikaa. Vähän turnausväsymys iski kyllä vähän ennen puolta päivää, mutta viimeinen tunti tsempattiin vielä hienosti ja toisen tornin havaittujen lukemaksi tulikin 49 lajia. Päivän kokonaislajimääräksi tuli siten 61 lajia, mikä olisikin ollut aika hyvä määrä, jos se olisi ollut yhdeltä tornilta. Taiston päätyttyä muutamaa minuuttia yli yhden tornia kohden alkoi vyöryä mieletön määrä hanhia, joita vain tuli ja tuli pitkinä nauhoina. Varovaisesti arvioitunakin muutamia tuhansia hanhia lensi tornin ohitse, aika mieletöntä.

Maisemaa ilmeisestikkin Loimalammille

Salmistonmäen lintutorni olikin aika huteraa sorttia
Taiston jälkeen kävimme vielä seikkailemassa ja tutustumassa hieman Salmistonmäen lintutorniin sekä ympäröivään laidunalueeseen. Tällä kertaa sää pääsi hieman yllättämään lintuilijan. Kun kahtena edellisenä vuonna oli ollut sopivan lämmintä ja telttayöpymisetkin mahdollisia, niin tänä vuonna tuskin edes tuhdein makuupussini olisi riittänyt. Onneksi olin kuitenkin tajunnut ottaa paksuimman talviuntuvatakkini mukaan, joten olotila ei varpaita lukuunottamatta käynyt liian viileäksi. Kiitoksia koko lintupoppoolle jälleen kivasta reissusta ja taistosta!