2. huhtikuuta 2022

Vuoden ensimmäinen telttayö

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna polte oli viimein niin paha, että oli pakko lähteä testaamaan selviämistään teltassa. Oikeastaan oli ollut jo pidempään joku kummallinen mielihalu sukeltaa makuupussiin koteloitumaan yöksi. Kohteemme tuntuu kuin yölämpötilaksi lupailtiin jotain -6 astetta ja navakkaa tuulta. Olin siis päättänyt ottaa varman päälle ja olin ottamassa kaksi makuupussia mukaan. Jo pelkästään toinen olisi ollut lämpöarvoiltaan sopiva tuohon tuntuu kuin lämpötilaan, mutta syysvaelluksella oli tullut huomattua, ettei lämpöarvo ihan omalla kohdallani tainnut pitää paikkaansa. Perjantai-iltana suuntasimme siis auton keulan kohti Kopparnäsiä, vähän turhan myöhään omaan makuuni.

Normaalista poiketen ajelimme suoraan Kopparnäsin päädyn parkkipaikalle, jonka lähelle rannan tuntumaan pystytimme lopulta telttamme. Saapuessa oli jo aika hämärää ja telttapaikkaa saikin etsiä otsalampun valossa ja sekös pisti harmittamaan. Onnistuin vieläpä kastelemaan kenkäni ja varpaanikin siellä puolisokkona tallustellessa ja paikoin hankeen upotessa, rinkan samalla yrittäessä valua selästä. Tunnelmassani ei totisesti ollut hurraamista ja olin jo valmis luovuttamaan ja lähtemään takaisin kotiin.

Aamun tunnelmaa
 

Saatiin kuitenkin teltta pystyyn ja pedit kuntoon suuremmitta riidoitta. Sen jälkeen kello alkoikin olla iltapala-aika ja lähdettiin keittokatokseen koettamaan onneamme tulien suhteen. Yritimme tehdä pienet tulet, mutta puut taisivat olla hieman turhan kosteita, kun lähinnä savuttivat eivätkä meinanneet syttyä mukaani ottamista kuivista pienistä syttypuista huolimatta.

Jääkentät aiheuttivat hieman vaikeuksia
 

Onneksi hyvät iltapalaeväät ja lämmin kaakao paransivat mieltä ja iltapalan jälkeen olikin hyvä sukeltaa kahden makuupussin sisään. Koko iltana ei onneksi ehtinyt tulla kylmä ja makuupussivalinta takasi sen, ettei lantion alueellakaan ollut palelevia kohtia. Uni ei meinannut aluksi tulla ja olikin aika katkonaista, kun merenkäynti oli aika hurjaa sekä tuulikin hyvinkin puuskittaista. Sain kuitenkin nukuttua jotenkuten aamuun. Jotenkin oli tuntunut lonkan kohdalta aika kovalta yöllä. Aamulla syykin selvisi, olin illalla taas tyhjännyt vahingossa makuualustaa ensin väärästä venttiilistä ja venttiilin läpän väliin oli jäänyt makuualustan täytettä. Makuualusta tietysti vajui vähän turhan paljon yön aikana sen seurauksena.

Löytyi melko tasainen telttapaikka
 

Aamulla tunnelma olikin aika paljon viileämpi kuin illalla ja taivaalta sateli välin räntää ja lunta. Niinpä makuupussien tuuletus jäi tällä kertaa vain puolittaiseksi teltassa. Telttakin tietysti oli lopulta märkä ulkoa rännän sulaessa vedeksi teltan pinnalle. Ei siinä sitten muu auttanut kuin rauhallisen aamiaisen jälkeen pakata tavarat pussukoihinsa ja tunkea makuupussit tuulettamatta rinkkaan sekä teltta kosteana pusseihinsa. Onneksi kotona teltta pääsi kuivumaan väljästi ja makuupussitkin kylmälle kuistille tuulettumaan.

 

Aamuvirkkuja

Yllättävän aikaisin oli kyllä ihmisiä liikkeellä, koska jo seitsemän aikoihin ilmeistyivät ensimmäiset autokunnat parkkipaikalle. Pari retkeilypakettiautoa oli ollutkin koko yön parkkipaikoilla, mutta muita telttailijoita ei meidän lisäksi ainakaan tuossa osassa ollut. Lähtiessä käytiin vielä vähän ajelemassa Inkoon peltoja tuijottelemassa. Sieltä löytyikin mukava määrä erilaisia hanhia. Yritin epätoivoisesti yhden tien reunaan pysähtyä kaukoputkellakin katsomaan tarkemmin, mutta hädin tuskin sain kaukoputken asemiin kun olin jo aivan jäässä. Puuskittainen tuulikin nappasi pipon päästä ja lennätti tien toiselle puolelle. Mukavasti kuitenkin silti sai uusiakin lajeja listaansa. Tällä hetkellä lajeja tunnistettuna 66 kappaletta, ihan kivasti siis. Äänipuolella aikapaljon vähemmän, mutta onneksi sitä pääsee petraamaan, kun kevätlaulajat saapuvat.

14. maaliskuuta 2022

Nuku yö ulkona 2021, Västerby

Loppukesän tuokiokuvia muisteloissa.

Auringonlasku ja kuikkien huudot
 

Vuoden tauon jälkeen päätettiin osallistua jälleen puolison kanssa nukkumaan yön ulkona. Telttaöitä oli vuodelle ehtinyt kertyä poikkeuksellisen vähän vain kaksi yhteistä ja itsellenikin vain yksi enemmän kevään lintureissulta. Niinpä elokuun loppupuolen telttayö olisi vasta neljäs koko vuodelle.


Maisemat olivat kelvollisia
 
Tämä oli päivän sieniretkeltä Gunnarlan pöpeliköstä

 Päätettiin ottaa kohteeksi jokin uusi, mutta sopivan helppo. Auton keula suunnattiin siis kohti Tammisaarta ja Västerbyn ulkoilualuetta. Olin tehnyt ennakkotiedustelua ja suuntasimme itsellenikin uudelle paikalle. Västerbyssä on tullut muutamana edellisenä syksynä käytyä sienessä, mutta kummallakin kerralla retki on sijoittunut Peikkometsän kierroksen varrelle.

Ilta oli idyllinen

Normaalisti on tullut lähdettyä tuolta Ekenäs Portin suunnilta

 

Nyt suuntasimme Västerby Storträsketin rannalle. Matkaa parkkipaikalta ei tullut juuri nimeksikään ja pientä kallioista osuutta lukuunottamatta reitti oli helpohko. Ohitimme kalastajia kallioilla matkalla laavullepäin. Kävimme vilkaisemassa laavua, mutta sen ollessa kansoitettu etsimme toisen rauhaisamman paikan teltallemme.

Seesteinen aamu

Saimmekin teltan pykättyä kohtalaisen hyvään paikkaan miltein rantaan. Iloksemme havainnoimme joutsenperheen järvellä sekä kokonaisen kuikkalauman. Auringonlasku oli kohtalainen ja tuijottelimmekin sitä iltapalaa syöden ja kaakaota ryystäen.

Yö oli rauhallinen ja aika lämmin. Jossain vaiheessa asentoa vaihtaessa taisin kuulla kuikan lyhyen huudon järveltä. Aamulla keiteltiin aamukahvit ja syötiin aamupala. Jonka jälkeen pakkailtiin kaikessa rauhassa. Mukava helppo lyhyt irtiotto luontoon kotiin palasi jälleen hieman rauhoittuneempana.

13. tammikuuta 2022

Mennyttä ja tulevaa, eli vuoden 2022 tavoitteet

Hieman olen normaalia myöhemmässä tämän tavoitepostaukseni kanssa. Jotenkin vuodenvaihde tuli ja meni aika yllättäen. Pidin jopa muutaman lomapäivänkin välipäivinä, mutta silti ei tuntunut aika muka riittävän mihinkään. Nyt siis luvassa viime retkivuoden tavoitteiden summaus ja tämän vuoden tavoitteiden asetus. 

Voisin yrittää myös vähän kunnostautua näiden kirjoituksieni kanssa. Viime vuodelta en saanut juuri mitään muistiin, mikä ei tarkoita ettenkö olisi retkeillyt ahkerasti. Ainakin näin alkuvuodesta olisi niin sanottujen hiljaisempien kuukausien täytteeksi tarinoita. Nyt kuitenkin viime vuoteen kokonaisuudessaan. 

Pulmankijärventien viereltä maisemia Kaldoaiviin

Olin jälleen kunnianhimoisesti asettanut itselleni 15 ulkonayöpymistä tavoitteeksi. Eipä tuo toteutunut, jotenkin keväällä ensimmäinen varsinainen telttailu venyi ja venyi sekä jäi lopulta vain yhteen yöhön suunniteltujen kahden sijaan. Eikä syksylläkään syystä tai toisesta päässyt tai jaksanut lähteä mihinkään vaelluksen lisäksi. Ulkonayöpymiset jäivät siis viimekin vuonna vaivaiseen kymmeneen yöhön, joista kuusi kertyi syyskuun vaelluksella. Saman 15 yötä ulkona voisi edelleen (aina ja ikuisesti) pitää tavoitteena myös tänä vuonna. Myöskään muutaman yön retkiä ei tullut tehtyä yhtään. Pidempi vaellus sen sijaan toteutui viimein. Vaellus suuntautui ruskavaelluksena Urho Kekkosen kansallispuistoon ystäväporukan kanssa ja siitä varmasti tulen vielä kirjoittamaan oman juttunsa. Ilmat eivät varsinaisesti hellineet, mutta tavarat kastuivat pahimmin vasta viimeisenä iltana. 

Kiilopään rinteeltä kohti rajaa

Uusia retkikohteita kerääntyi sen sijaan useampia. Keväällä kävin kerryttämässä itselleni yön Leivonmäen kansallispuistosta ja samalla reissulla etsiydyimme myös Pyhä-Häkkiin ihmettelemään isoja puita ja todella koleaa toukokuun loppupuolta. Kesäkuussa oli vuorossa Savon reissu ystävien kanssa ja samalla sekä kulttuuria, syöminkejä että retkeilyä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Heinäkuun alussa tein retken niin ikään ystävieni kanssa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon Ulko-Tammioon sekä Valkmusaan. Ensimmäinen mainituista oli täysin uusi tuttavuus. Heinäkuun lopulla puolestaan piipahdin kesälomalla kovin itikkaisessa Pohjoisen Karjalan itäosassa Petkeljärvellä. Pääosan uusien vierailujen teemana oli helle ja itikat. Pidetään tämänkin vuoden tavoitteena kahta uutta retkikohdetta, olenkin jo aloittanut kesälomasta haaveilun. 

Iltapäiväkahvilla Kuikkalahdella

Linturetkeilyä ei tullut tehtyä todellakaan joka kuukausi vaikka se oli alunperin tavoitteena. Taisin unohtaa koko homman jossain välissä. Linturetkeilyä tilanteesta huolimatta tuli silti tehtyä erinäisillä porukoilla ilahduttavan paljon kevään ja alkukesän aikana. Vuoden lopuksi lintulajisaldo näytti summaksi 158, joka osui tavoitehaarukkani yläpäähän. Täksi vuodeksi voisin asettaa itselleni tavoitteeksi sen 160-165 lajia, vähän pitää aina petrata. Lisäksi voisin yrittää tänä vuonna linturetkeillä joka kuukausi, vaikka se loppuvuodesta aika hiljaista onkin. Tämä alkanut vuosi on käynnistynyt aika vilkkaasti lintujen havainnoinnin suhteen ja olen ehtinyt jo neljälle retkelle, jossa on havainnoitu lintuja. Lajeja tosin on vasta 26 täysin varmaa. Lisämausteena tälle vuodelle päätin laskea myös pelkästään äänestä tunnistamiani lintuja, jos siinä pääsen siihen sataan lajiin, niin olen hyvinkin tyytyväinen. 

Reposuon illassa

Haaveilen vihdoin toteuttavani talviyöpymisen jossain välissä. Pitäisi varmaan vain saada joku muukin mukaan, niin ei voisi jänistää kesken kaiken. Varusteita varmasti löytyy vähän kylmempäänkin yöpymiseen (vaikka jollekin muullekin), mutta aikaisin tuleva pimeä on varmaan se suurin haaste. Täytyy katsella, tätä on niin monta vuotta jo vatvottu, että eihän se ole kuin mennä. Onneksi on ainakin yksi ystävä, joka todennäköisesti lähtee mukaan, jos vaan pyytää. Näillä mennään tähän lupaavasti alkaneeseen vuoteen.

Kuvituksena muutama otos kesälomareissulta.