Repovesi kevättalvella puolikuntoista menoa

Paluu lähes vuodentakaiseen. Näillä pakkasilla on hyvä muistella hieman lauheampia talviretkiä. 
Todettiin joskus alkuvuodesta, ettei oltu käyty muutamaan vuoteen Repovedellä. Niinpä sitten varailtiin maaliskuulle parin yön talviloma. Tuttu ja turvallinen Kuutinkämppä oli sopivasti vapaana niinpä muutaman yön reissu kevättalvella oli sillä selvä.

Mustalamminvuoren näkötornilta on aina hienot näkymät

 

Juuri ennen reissua olin ollut kipeänä. Totesin, että en anna sen häiritä vaan lähdetään ja mennään rauhallisesti. Olin hieman tuunannut pulkan vetosysteemiä opettelemalla vähän solmuja. Lähtöpäivänä oli tosin hieman epävarmaan oliko Repovedellä edes enää lunta. Onneksi viimeisen vuorokauden aikana oli satanut viitisen senttiä puuterilunta. Ongelmana oli vain se, että lumen alla edellinen lumikerros oli sulanut ja jäätynyt uudelleen. Oli hieman kuumottavaa mennä rinkka selässä ja pulkka perässä ilman mitään nastoja lipsutellen eteenpäin.

Korkeuseroja on

 

Kämppä on aina niin kodikas ja siisti

Matkalla piti pysähdellä katselemaan niin eläinten jälkiä kuin ihastuttavaa pyrstötiaisparvea. Taisivat olla suurin piirtein samoilla kohdin kuin missä niitä jollain aiemmalla kerrallakin vuosia sitten olin tavannut. 

Selvittiin lopulta ihan kunnialla majapaikalle, joskin itse jouduin aika paljon puuskuttelemaan ja pysähtelemään sen verran oli vielä tautia päällä. Ensimmäisenä täytyi toki alkaa lämmittämään tupaa, jossa ei muutamiin päiviin ollut käynyt kukaan sekä tietysti räjäyttää kaikki kamat ympäri tupaa. Loppupäivä meni rattoisasti päivällistä tehdessä sekä saunaa lämmittäessä, saunoessa sekä vain oleskellessa tunnelmallisessa tuvassa.

Kaiken tuon lumen alla siloista jäätä

Välillä yksityiskohtiakin, naavaa

Lintujen jäljet eivät ole vahvinta lintualuetta, mutta arvelisin, että tässä on tepastellut teeri.

Seuraavana päivänä tehtiin pieni päiväretki, uhmattiin liukkautta ja kivuttiin Mustalamminvuorelle sekä näkötorniin. Näkötornilta lähdettiin sopivanoloista polkua eteenpäin, jolloin päästiin seuraaman käpytikan edesottamuksia. Autotielle päästyä tehtiin pieni kierros eteenpäin ja lompsittiin jäitä pitkin takaisin lähelle tupaa. Yhytettiin lammen rantapuista palokärki, joka antoi aika suureen ääneen huomionsa ohikulkijoille.

Aina yhtä ryhdikäs Mustalamminvuoren näkötorni

Maisemia jotakuinkin Kuutinkanavan suuntaan

 

Loppupäivä meni samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin. Kolmantena päivänä olikin aika pakata tavarat, siivota tupa ja lähteä raahustamaan takaisin autollepäin. Olo alkoi olla jo hieman parempi kuin tullessa, joten matkakin taittui helpommin. Vetonaru osoittautui oikein hyväksi, kiitos hyvien youtube ohjeiden. Sopiva irtiotto arkeen.

Taivaan tavoittelijan taival

Edellisellä kesälomareissulla tiputellessa etelään päin tehtiin pieni koukkaus sivuun ja pysähdyttiin Sallan kansallispuistossa. Alunperin oli tarkoitus mennä telttailemaan johonkin, mutta lähempänä kolmeakymmentä astetta ollut lämpötila ei kauheasti houkutellut telttailuun.

Utuisan kauniit maisemat

Tästä lähdettiin kipuamaan

Hieman jo maisemat avautuu

Auringonlaskun punaiset värit on aina kovin sykähdyttäviä

Varattiin matkalla majoitus kuitenkin kansallispuiston välittömästä läheisyydestä. Majoitus oli jännä laatikko järvelle päin. Illalla, kun pahin paahde oli ohitse päätettiin lähteä vielä kipuamaan Iso-Pyhätunturille.

 

Ystäviä löytyi sankoin joukoin parkkipaikan läheisistä puskista ja ylämäki otti todenteolla koville. Onneksi loppumatkasta alkoi olla jo tunturia sekä portaatkin helpotti kapuamista. Ylhäällä maisemat palkitsivat jälleen kerran. Ehdittiin sopivasti auringon laskiessa taivaanrantaan. Olipahan upeat värit.

Tässä vaiheessa oli hyvä lähteä hipsimään takaisin majoitukseen

 

Kavuttiin näkötorniin ja kuvailtiin ympärille. Lopulta vain istuttiin katselemassa laskeutuvaa aurinkoa. Iltalenkki kruunasi kyllä syntymäpäivän.

Retkivuosi 2025

Edellisen vuoden retkivuosi jäikin kokonaan summaamatta, tai oli se luonnoksen asteella koko ajan olemassa, mutta loppuun ei päässyt missään välissä. Nyt olisikin jo aika summailla menneen vuoden 2025 tapahtuneita ja tavoitteiden täyttymisiä. Aloitellaan helpoimmasta eli lintulajitavoitteesta. Lajimäärä jäi onnettomaan 167 lajiin (tavoite 180). Yritin muutamia harvinaisempia lajeja käydä bongailemassa ihan lähistöllä, mutta useimmiten ei onnistanut. Ainut selkeä bongaus taisi olla kuningaskalastaja reissulla Porissa, joka oli kyllä poikkeaman arvoinen. Tulevalle vuodelle pidetään tavoite samassa, se on mahdollinen, mutta jotain kyllä pitää tehdä sen eteen. Tornien taistossakin käytiin ihmettelemässä jälleen koko tutun joukkoeen voimin. Tällä kertaa torniksi valikoitui Kaarinan Kuusistonlahden eteläinen torni, josta ei kyllä näkynyt ihan niin hyvin lajeja, kuin lahden toiselle puolelle. Tälle vuodelle suunnitelmat on vielä vaiheessa, mutta varmastikin meidän joukkoeen löytää tornista tulevanakin taistopäivänä toukokuussa. 

Koskikaroja bongaamassa Vantaankoskella

Uusien kansallispuistojen tavoite ei ihan täyttynyt, uudeksi kansallispuistoksi tuli vain Syöte, jossa käytiin ainoastaan päiväretkeilemässä. Uusia yövyttyjä kansallispuistoja oli niitäkin vain kaksi, Etelä-Konnevesi ja Pyhä-Häkki. Uutena retkeilypaikkana kartalla tuli Pääkslahti Vihdissä, kesäkuisen yöretken seurauksena. Yöpymisen osalta tuli täyteen usemman vuoden mielessä ollut nuku yö ulkona joka kuukausi, josta edellisessä olikin jo juttua. Nukuttuja öitäkään ei kauheasti tullut, kun ei mitään pidempää reissua tullut tehtyä. 17 yötä teltassa tuli siltikin kasaan eli useampana kuukautena parikin yötä. Tupaöitä telttailujen lisäksi puolisen kymmentä.

Lyngenvuonon maisemia

 

Didnofossenilta toiseen suuntaan

 

Viime vuoden mieleenpainuvimmat retket taisivat olla tällä kertaa Pirunkurun ponnistus Ylläksen päässä, upeat aamut telttaretkillä, Luosto työreissulla sekä Etelä-Konneveden juhannusmelonta.

Vuodet -24 ja -25 on hellineet sienestäjää

Torronsuo ainakin jo toinen kerta peräkkäin

 

Tämä vuosi käynnistyikin ensin yhden yön jäätävällä piipahduksella Kolilla ja vielä perään pakkasnuotioretkellä Nuuksiossa. Tälle vuodelle onkin jo jotain retkiä tai retkiaihioita suunniteltuna, niistä tosin toivottavasti myöhemmin vuoden mittaan ihan retkikertomuksen muodossa, samoin kuin vielä muutama viime ja edellisvuodenkin reissu on vielä takataskussa odottelemassa. Tavoitteiksi voisin ottaa edelleen täyttymättömät 25 yötä ulkona. Lintulajitavoitetta voisin pitää hieman haasteellisemmassa 180 lajissa. Uusia yövyttyjä kansallispuistoja voisi olla se kolme kappaletta ja uusia kansallispuistoja kaksi. Todennäköisestihän nuo eivät välttämättä ole samoja keskenään. Näiden lisäksi voisi jälleen yrittää ihmettelemään muutamaa uutta retkeilypaikkaa tällekin vuodelle.

Pätkä korpipolkua menee hienen kosteikkopätkän lävitse

 

Mukavaa alkanutta vuotta! Kohta pääseekin yönselkään pöllöretkelle ja aivan pian alkaa jo kevätmuuttokin.