Pallas-Ylläs 2025, helteinen Pirunkurun ponnistus

Viime vuoden kesäloma aloiteltiin Levin kieppeiltä heinäkuun kuumimpina päivinä. Kovin paljoa ei jaksanut yöunien ollessa aika pinnallisia kuumuudessa, mutta sentään yhtenä päivänä lähdettiin ihan kävelemäänkin.

Ihmisiäkin mittakaavaksi, laskeutuminen kurua alas oli pitkä.

 

Levin mökiltä suunnattiin yhtenä päivänä Ylläksen suuntaan. Aloitettiin käymällä ensimmäisenä luontokeskuksessa pyörähtämässä ja ihmettelemässä, mikä olisi hyvä reitti lähteä kävelemään.

Meidän kierrossuunnan alkumatkasta oli myös kiva suo

 

Tahkokurun kota

 

Päädyttiin Pirunkurun ponnistukseen. Lähdettiin kiertämään helteisessä ilmassa reittiä myötäpäivään, koska reitillä oli hieman tylsähkö osio tässä päässä. Muutenkin reitti nousee mukavan loivasti myötäpäivään kulkiessa. Juuri muita ei tullut vastaan kävellessä, mutta kuultiin taviokuurna, joka toki piti äänisovelluksella ensin varmistaa taviokuurnaksi. 

 

Maisemat paranee pikkuhiljaa

Kun päästiin Tahkokurun kodalle alkoi olla jo aika nälkä. Kota oli todella kuuma, joten jäätiin ulkopuolelle. Ulkona tosin kiusana olivat monet paarmat ja itsepintaiset mäkäräiset. Lounastauko kesti hyvän tovin, kun keiteltiin pastaa pidemmän kaavan kautta. Lounaan jälkeen jatkettiin matkaa vielä hieman ylemmäs, maisemat olivat kauniita sekä ylempänä tuuli sen verran, että mäkäräiset kaikkosivat. Etsittiin satulassa sijainnut geokätkö ja lähdettiin lähestymään itse kurua. 

Pari kiveä

Ensin laskeuduttiin loivasti hyvällä polulla..

..kunnes alkoi jyrkempi kivikkoinen osuus

Täytyy myöntää, että vähän alkoi jalat jo tutista. Alkumatka alas louhikkoa sujui kohtuullisesti, mutta tuli elävästi mieleen muutaman vuoden takainen seikkailu Pyhä-Luostolla juuri ennen rankkaa sadetta. Kivet vain liukui jalkojen alla ja vähän hirvitti, että olisi kaatunut pelkissä shortseissa. Lopulta päästiin louhikosta poiskin ja olin onnellinen, etten ollut liukastunut kuin kerran ja nirhannut hieman toista polveani. Tepasteltiin lammen rantaan ja laiturille uittamaan varpaita ja keräilemään vähän voimia.

Maisemat rannallakin olivat miellyttävät

 

Alhaalla olleella tulipaikalla ja kodalla oli ihmisiä, kun ensimmäisen kerran käveltiin siitä ohitse laiturille. Vietettiin hetki laiturilla, jonka jälkeen kotakin oli tyhjentynyt niin, että päästiin nappaamaan myös siellä sijainnut geokätkö.

Loppumatka oli tasaista ja oltiin autolla kohtalaisen pian, jälleen löytyneet hyttysetkin vauhdittivat kummasti matkaa. Palkinnoksi hikisestä huhkinnasta käytiin hakemassa Jounin kaupalta jäätelöt ennen kuin suunnattiin takaisin kohti Leviä auton suloisessa viileydessä.

Syysretki Pyhä-Häkki ja Salamajärvi

Viime vuonna ei lähdettykään syysvaellukselle vaan otettiin hieman lyhyempi pidennetty viikonloppu syyslomantapaiseksi. Kohteet valikoituivat hieman geokätköilyn perusteella. Geokätköilyssä, kun on sellainen kuntakartta, jota voi retkillään väritellä. Ei olla taidettu kovin montaa kertaa lähteä pelkästään kuntahyppelylle, mutta useampi kerta ollaan otettu johonkin mennessä tai tullessa joitain poikkeuksia tai ei sitä loogisinta reittiä.

Poika-ahon vuokratupa

 

Jotain upeanvärisiä maljakkaita ilmeisesti

Tällä kertaa lähdettiin ensin Pyhä-Häkin kansallispuistoon yhdeksi yöksi vuokratupaan Poika-aholle, joka toimii kesäisin lammaspaimenviikkojen tukikohtana. Nyt ei ollut enää lampaita laitumella, joten tupa oli kaikkien vuokrattavissa. Lähdettiin aamusta jo etelästä hyvissä ajoin ajelemaan ja perillä oltiin alkuiltapäivästä. Loppupäivä kuluikin verkkaisesti ensin puolukoita ja mustikoita poimien ja sitten tehden ruokaa ja lämmitellessä saunaa.

Vuokratupa oli siisti ja tilava

Poika-ahon pihapiiriä

Sauna olikin oikein tunnelmallinen ja aika pian kun oltiin päästy pukuhuoneeseen, alkoi sataa aivan kaatamalla. Eipä ollut mikään kiire pois. Ilta meni mukavasti ja illan pimeyteen oli hyvä nukahtaa. Aamulla ei pidetty mitään kiirettä, syötiin aamupala, pakattiin ja siivottiin. Ennen puolta päivää auton keula oli kohti Oulua, jokusen piston kautta tosin eikä ehkä sitä tavanomaisinta reittiä. Ehdittiin käymään myös Liminganlahdella, mutta lintulajisaldo ei karttunut yhdelläkään lajilla. Valon suuntakaan ei ollut kovin optimaalinen, joten kaukoputkesta huolimatta lintulajien tunnistus oli hieman hankalahkoa. Liminganlahdelta suunnattiin Oulun keskustaan hotelliin.

 

Sysilammen rantasauna, joka on vuokratupien vuokraajien käytössä

Hotelliyön jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Salamajärven jälleen hieman poikkeuksellista reittiä.  Salamajärvellä oltiin hyvissä ajoin ja Sysilammen harvoista telttapaikoista saatiin kelvollinen. Lounasta nautittiin nuotiopaikalla ja iltapalaa käytiin syömässä tyhjässä autiotuvassa, koska syksyinen ilta alkoi olla hieman viileä.

 

Sysilampi oli tyyni

 

Aamun herätys laitettiin todella aikaiseen koska ei huvittanut keräillä aamun rankkasateessa märkiä kamoja kasaan ja autoon. Herätys meni hyvin ja ehdittiin autolle hyvissä ajoin ennen sadetta. Kotimatka olikin hyvin sateinen, joten päätös aikaisesta aamusta ei ollut yhtään huono.

Taivaskeron kierros

Jälleen sarjassa väliinpudonneita retkiturinoita. 

Vuoden 2024 kesälomareissun ensimmäinen etappi suuntautui Muonioon vuokramökille. Mökki oli strategisesti valittu Pallaksen ja Ylläksen väliselle osuudelle retkeilyä silmällä pitäen. Heinäkuu oli helteinen myös pohjoisessa ja retkeilyt jäi vähempään kuin olisi toivonut. Mökiltä silti lähdettiin yhtenä päivänä jo aikaisin aamusta kohti Pallasta.

Porot ei kauheasti ihmisiä vältellyt Hotellin lähistöllä

Päivän tavoitteena oli helteestä huolimatta Taivaskeron kierros. Lähdettiin verkkaisesti kävelemään reittiä eteenpäin. Välillä piti toki pysähtyä ottamaan kuvia. Oikeastaan aika montakin kertaa ja tasaamaan hengitystä samalla. Lämpötila oli jotain +25°C tai ehkäpä enemmänkin joten hiki tuli varmasti. Onneksi mitä ylemmäs pääsi sitä mukavammin tuuli vilvoitti.

 

Taivaskeron ja Pyhäkeron satulassa pidettiin lounastauko. Siinä venähtikin tunnin verran ennen kuin lähdettiin etenemään viimeinen nousu. Käytiin laatan luona ottamassa pakolliset turistikuvat sekä yhteen geologisen kohteen kätköpohdintaan kuvat kivistä.

Turistikuva

Näitä maisemia kelpasi katsella lämpimänä kesäpäivänä

Pikkuhiljaa alettiin valumaan tunturia alaspäin. Päivän lämpötila oli ottanut veronsa ja todettiin, ettei enää kiivetä viimeisen tunturin päälle vaan otetaan toinen reitti, kun hyvännäköinen polku vei kuruun. Liekö jotain etiäisiä, kun pienen Tunturipuron kohdalla onnistuin näkemään elämäni ensimmäisen sinirinnan. Onneksi oli tullut kiikarit raahattua mukana.

Hiljaisempi reitti takaisin

 

Geokätköpysähdys matkalla takaisin

Viimeinen pätkä polusta kuluikin samaa reittiä, kuin mitä oltiin tultukin ja tuvan kohdalla päästiin sopivasti pysähtymään ja nappaamaan geokätkö piilostaan hetkeksi.

Aivan loppu menikin alaspäin lasketellen.

Maisemat ylöspäin olivat aika mukavat