Pieni talviseikkailu, ensimmäinen talvinen telttayö

Joulukuun alkupuolella sai sopivasti tehtyä pidemmän viikonloppureissun, kun otti itsenäisyyspäivää edeltävän maanantain vapaaksi. Alustavasti varattiin hotelli Vaasasta. Tarkoitus oli joko lähteä jo perjantaina ja yöpyä jossain matkan varrella tai sitten vasta lauantaina ja ajella mahdollisimman monen ns kuntakartalta puuttuvan kunnan kautta. Perjantain työpäivä venyi pitkäksi ja lähtemään taidettiin päästä vasta viiden aikoihin. Ensimmäisenä piti tietysti pysähtyä syömään ja lopulta perillä Kauhanevan Salomaan parkkipaikalla oltiin vähän kymmenen jälkeen.

Kotia kohden Salamajärveltä

 

Siinä sitten kamat kasaan ja kohti telttapaikkaa. Metsä oli pimeä sekä hiljainen ja pieni pakkanen kipristeli nenänpäätä. Tehtiin poikkeus eikä menty samalle telttapaikalle, jossa aiempina kertoina ollaan oltu vaan laitettiin tällä kertaa teltta pystyyn puolikodan viereen. Heivattiin makuualusta sekä makuupussit kuohkeutumaan telttaan ja suunnattiin puolikodan penkeille iltapalalle. Lämmin kaakao lämmitti mukavasti ja pienen istumisen jälkeen olikin aika suunnata kohti unten maita.

Ensimmäisen illan ainut kuva, oli pimeää.

Oltiin kerrankin muistettu myös ottaa lämpötilamittari mukaan, jotta saataisiin yön lämpötilaa hieman tietoon. Oltiin varauduttu myös kahden makuupussin taktiikalla, ettei vilu yllättäisi. Päädyin sukeltamaan ohuempaan pussiin sisään ja heitin paksumman peitoksi päälle. Poikkeuksellisesti jätin myös villasukat kerrankin jalkaan. Yö menikin yllättävän lämpimissä merkeissä ja selvästi hieman viileämmässäkin olisi pärjännyt minun makuupussiyhdestelmälläni. Kasvoja kun paljasti hieman makuupussien uumenista niin huomasi selvästi yön viileyden. Aamulla mittari näytti kylmimmäksi lämpötilaksi -7,4 °C, mittari tosin ei ollut aivan ulkona ollut, vaan sisäteltan ulkopuolella, joten todellinen ulkolämpötila oli saattanut olla hieman vielä enemmänkin.

Hiljainen ja rauhallinen suo

Lämpöä kirpeään pakkasaamuun

 

Puolisokin pärjäsi kohtuu hyvin. Jossain vaiheessa aamuyöstä tosin oli tainnut hieman viileä tulla, eli jotain pitää keksiä, jos meinaa vielä viileämmässä nukkua. Aamu valkeni kuulaana ja muutamat linnutkin ilmoittelivat itsestään. Aamupalalle tehtiin pieni nuotio lämpöä tuomaan. Siinä aamupalaa tehdessä ihmettelin kun aivan kuin olisi joutsenia kuulunut jostain. Pian niitä lensikin aikamoinen aura suon ylitse tööttäillen, maagista. Telttaa ja tavaroita pakkaillessa ehti jo useampikin seurue kulkea meidän ohitsemme. Joku selvästi paikallinen koiransa kanssa kyseli, että oltiinko ihan yötä oltu ja totesi joidenkin olleen myös edellisenä viikonloppuna.

Matkaa taidettiin päästä jatkamaan vasta lähempänä yhtätoista. Siinä sitten ajeltiin hieman kiertoreittiä Vaasaa kohden ja Vaasaan saavuttiinkin sitten jo pimeän laskeuduttua. Ilta oli kipakan kylmä ja tuulinen, kun yritettiin etsiä ruokapaikkaa ja lähes joka ovella meille todettiin, ettei mahdu. Olisi pitänyt siis varailla jotain etukäteen.

Kyllähän joulukuun alun reissulle pitää rantalomaakin saada. Jossain Korsnäsissä

Napuen taistelun muistomerkki

Alajärvi fasaanien luvattu maa

 

Seuraavana aamuna hyvän aamupalan jälkeen lähdettiinkin jälleen ajelemaan seuraavaa kohdetta kohden. Tietysti useamman pysähdyksen taktiikalla. Käytiin muun muassa Napuen taistelun muistomerkillä, mielenkiintoinen kohde. Viimein pitkältä tuntuneen viimeisen pätkän jälkeen ajeltiinkin jo Salamajärvellä Sysilammen vuokratupaa kohden. Tupa oli onneksi edellisten jäljiltä vielä kohtalaisen lämmin, joten sitä ei tarvinnut heti alkaa lämmittämään. Sen sijaan käytiin tutkailemassa saunaa ja mietittiin missä iltaruoka valmistuisi. Saunaan toki kannettiin vedet aivan ensimmäisenä sekä käytiin hakemassa polttopuita. Jälleen pulkka osoitti kelpoisuutensa kaikenmoisessa liikuttelussa ja polttopuut puuvajalta kulkeutuivat jouhevasti saunalle.

Saunaa saikin hyvän tovin lämmitellä. Ehdittiin siinä välissä paistella makkaratkin nuotiolla illan pimeydessä. Sauna antoi pehmoiset löylyt ja siirtymä saunasta pukuhuoneen puolelle meni aika vikkelästi pakkasen ollessa varmaan kymmenen tuntumassa. Saunan ja tuvan väliä käyskennellessä ei edes tarvinnut otsalamppua sen verran lumi ja taivaalla mollottava kuu valaisivat. Illalla tupa alkoikin olla aika viileä, joten sitä sai vielä tovin lämmitellä ennen nukkumaanmenoa. Kerrankin onnistuttiin lämmittämisessä, niin ettei tuvasta tullut pätsiä. Ehkä osa syynsä oli myös siinä, että kaminan tulet sai aika helposti sammumaan, käyttäjävika varmastikin.

Illalla makuupussiin sukeltaessa sain jonkun ihme horkan ja täytyi vielä laittaa toinenkin makuupussi päälle, jotta lämpeni. Jossain vaiheessa yötä sitten heräsin tottakai aivan hikisenä. Samalla makuupussikombolla kun olin nukkunut vähän turhan lämpimästi jo siinä seitsemässä pakkasasteessa, niin jotenkin kummasti tuvan vajaa kymmenen ei ollut aivan optimaalisin.

Sysilammen autio- ja varaustupa

Sysilampea

Sauna oli sympaattinen joskin aika tovin sitä sai lämmittää

Sysilammen pysähtyneessä tunnelmassa olisi viipynyt pidempäänkin

Aamulla oli pakko laittaa hieman tulia vielä kamiinaan, jotta tarkeni paitasillaan tuvassa hääriä ja valmistella aamupalaa sekä pakkailla. Sitten olikin aika siivoilla tupa ja käydä tarkistamassa saunan siisteys sekä lähteä talsimaan takaisin autolle. Tupa taisikin jäädä hieman siistimpään kuntoon kuin tullessa, ainakin sen verran tuli kalasteltua villakoiria nurkista ja sänkyjen alta. Aamu oli kirpakan kylmä ja purevuutta lisäsi vielä jonkinmoinen viima varsinkin suo-osuudella. Onneksi autolle ei ollut pitkä matka ja pian ajeltiinkin useammankin oletettavasti hirvieläinpassissa olevan henkilön ohitse.

Kauniin pehmeät värit

Retkivuosi 2022 jonkinlaisina lukuina

Kelaillaampa takaisin alkuvuoteen ja tavoitteisiin, joita itselleni asetin.

Ensimmäiseksi ulkonayöpymiset. Tänä vuonna starttailtiinkin jo niin aikaisin kuin maaliskuun lopulla. Käytiin vielä aikamoisessa myrskysäässä Kopparnäsin kärjessä. Eipä kyllä oltu ainoat yöpyjät, mutta ainoat telttailijat ainakin niillä main. Telttaöitä kertyi tasaisesti lähes jokaisena kuukautena. Uutuutena tänä vuonna ulkonayöpymisiin tuli auto. Kaipa tuo menee lähes teltan kanssa samaan kastiin, ei siellä kuitenkaan lämmitystä ole, eikä juuri ulkoilmaa lämpimämpääkään. Ulkonayöpymisiä koko vuodelle kertyi 17 kappaletta, joista kaksi autossa sekä vielä yksi tupayökin. Eli periaatteessa muutama jopa yli tavoitteeni.

Tammikuun alku Pitkäkoski, koskikaraa etsimässä

Fiskarsinlahden ruovikkoa, päiväkahvilla lintutornissa

Vuoden ensimmäinen päivä oli kirpakka

Vuoden uusina kohteina olivat tänä vuonna Päijänteen, Lemmenjoen, Selkämeren sekä Salamajärven kansallispuistot sekä pienempinä kohteina Väransby, Linlo, Tremanskärr, Varlaxudden ja Lappohjanranta, eli aika monta enemmän kuin ajattelin. Päiväseikkailuita onkin tehty ilahduttavan paljon ympäri vuoden ja ollaan myös vähän menty mukavuusalueen ulkopuolelle iltaretkeilyjen osalta. Sienessäkin ehdittiin käydä useampi kerta, sato tosin jäi hieman laihahkoksi.

 

Valoa pimeyden keskellä

Helmikuun aluksi Nuuksiossa iltaretkellä, ilma -15 °C

Helmikuun linturetkellä Berguddenilla Kopparnäsissä

Vanhankaupunginlahti helmikuu

Viikin kesyhköt 'pullasorsat'

Aika monessa kansallispuistossakin ehdin piipahtaa vuoden aikana. Listalla oli tuttuja sekä turvallisia kuten Kauhaneva-Pohjankangas (x2), UK-puisto, Helvetinjärvi, Sipoonkorpi (x2), Nuuksio, Kurjenrahka sekä Rokua. 

Maaliskuussa käytiin ihailemassa Karkkilan koskireittiä (myös koskikaroja)

 

Maaliskuun lopulla Porkkalassa oli jo keväistä

Kun taas vielä pääsiäisenä Pohjois-Karjalassa oli ainakin puoli metriä lunta

Talviyöpyminenkin tuli varmasti kaikin kriteerein vihdoin suoritettua, jos ei maaliskuun räntäsateista myrsky-yötä voi laskea talviyöpymiseksi, niin viimeistään joulukuun alun Kauhanevan -6 °C telttayö riittänee, oli luntakin. Hieman myös jäi palo talvitelttailuun, hupsista vaan. Viimeisestä tullee todennäköisesti jonkinmoinen raportti, kunhan tässä saisi itsestään suollettua ulos. Hieman salainen maaliskuussa alkanut tavoite nukkua jokaisena kuukautena ulkona jäi vähän harmillisesti kesken, kun marraskuussa ei tullut yhtään ulkoyötä.

Toukokuun alussa oli tornien taisto, aamu oli kaunis, mutta jälleen kylmä

Kesäkuun alulla rhodopuistot olivat loistossaan

Nämä kuvat ovat Raision puistosta

Saariston rengastiellä kesäkuun alussa

Houtskarin Borgbergetille kiipeäminen palkittiin

Lintuilun osalta tämä vuosi olikin aika vilkas. Aivan vuoden viimeisinä kuukausina tosin ei ole ehtiminen ja ehkä kiinnostuskaan riittänyt varsinaiseen linturetkeen. Linturetkiä siis kertyi aika monta sekä havaittuja lajeja jopa 177! Tänä vuonna yritin tunnistaa lintuja pelkästään äänestäkin ja siinäkin sata meni hienosti rikki. Äänien merkkaaminen tosin vähän jäi, joten todellisuus saattoi olla jokunen enemmän kuin mitä itse edes muistan. Mieleenpainuvimpia lajeja tälle vuodelle olivat ehdottomasti valkoselkätikka tammikuun alussa, vesipääsky Suomenojalla (vasta toista kertaa ikinä), huikean suuri teeriparvi joulun alla Lieksassa, suuri määrä pilkkasiipiä saaristossa, kevään pikku-uikku, täysin spontaanit riekot sekä pikkutiirat Yyterissä syksyllä.

 

 

Rokua Pitkäjärvi

Koskelopesue, Kallahdenniemi

 

Rantaheinikkoa, Kallahdenniemi

 

Jälleen Vanhankaupunginlahdella

Hieman vielä tilastoja insinöörille soveltuvammassa muodossa vuodelta 2022

- telttaöitä                                                                15 kpl + 1 kpl tupayö
- autossa nukuttuja öitä                                           2 kpl
- erilaisia retkiä lyhyitä ja pitkiä                             82 kpl
- havaittuja lintulajeja                                             177
- ajettuja kilometrejä                                               liikaa
- vuoden aikana (kätköilyn ohella) käydyt kunnat 51 kpl
- vuoden aikana löydetyt kätköt                             164 kpl (30.12. mennessä)

Iltapalareissu Fiskträsk, Sipoonkorpi

Sieniretki Pirttimäkeen ja hienot iltasumut pelloilla

Vuodelle 2023 voisi jälleen ottaa hieman rohkeamman tavoitteen ulkonayöpymisissä, jos tavoitteen nostaisi jopa 25 yöhön. Jälleen hieman laveasti teltta, laavu, auto sekä kamiinalla/takalla lämpiävä tupa (syys-/talvikaudella) kuuluu laskentaan. Lisäksi tavoitteeseen yhdistettynä tulee nukkua vähintään 1 yö/kk ulkona. Vuodelle voisi ottaa myös tavoitteeksi 4 uutta kohdetta ja uusia yövyttyjä kansallispuistoja muutaman kappaleen (näitä vielä riittää jokunen). Haaveilen myös pääseväni jälleen vaellukselle (min 3 yötä maastossa) sekä 3-4 parin yön retkelle. Sekä yksi yöretki voisi suuntautua vesistöön kanootilla.

Pieni eväsretki Tremanskärrille

Syksyn värejä, Pitkäkoski

 

Linturetkeilyn osalta yritän pysyä vähintään joka kuukausi linturetkeilyä tahdissa ja tavoitelajimääräksi voisin ottaa maltillisen 170 lajia.

Jouluaaton aattona itäsemmässä Suomessa

Jouluaaton illanhämyssä hautuumaalla

 

Retkeilyn osalta voisin ottaa jonkun uuden taidon opettelun itselleni. Omistan tulukset, mutta niiden hallinta taitaa olla vähän niin ja näin, joten sitä voisi esimerkiksi opetella, niin että tulet saisi syttymään niillä.

Loppukesän ja alkusyksyn piipahduksia

Elokuun lopulla menikin kolmisen viikonloppua, kun joka viikonloppu tuli lähdettyä telttailemaan. Yhtenä tosin tuli nukuttua ensimmäistä kertaa autossa sekä viikon tauon jälkeen tuli vielä toinenkin autoyö heti perään.

Elokuun puolivälin iltojen jo pimetessä, päätettiin lähteä kokeilemaan onneamme tähdenlentojen tai oikeammin Perseidejen meteoriparven kanssa. Retkikohteeksi meille valikoitui aivan uusi Varlaxudden Porvoon Emäsalossa. Tarkoituksemme oli alunperin yöpyä teltassa, mutta kun ei päästy yhteisymmärrykseen telttapaikasta päätettiin kokeilla autossa yöpymistä. Osansa päätökseen oli ehkä myös suurella joukolla muita ihmisiä, jotka olivat sattuneet paikalle ja vallanneet jo parhaimmat telttapaikat.

Kuu nousee, Varlaxudden

Hieman pidempää putkea olisi kuukuvaukseen tarvinnut

Vietettiin iltaa kalliolla istuskellen ja kuunnousua ihaillen. Oltiin otettu makuualustat ja makuupussit kuitenkin kalliolle mukaan ja illan pimetessä sekä viiletessä olikin hyvä vetäytyä makuupussin alle tuijottelemaan tähtitaivasta. Vähän kyllä täysikuu haittasi tähdenlentojen havaitsemista, mutta nähtiin niitä silti.

Kuuma aamu

 

 

Ensimmäinen yöpyminen autossakin meni aika mukavasti ja olikin yllättävän helppoa, mitä nyt ehkä kahden liian leveän makuualustan kanssa tilat jäikin aika rajallisiksi. Aamulla meitä vastassa olikin rauhoittuneempi meri ja aivan upea sää. Käytiin nuotiopaikalla aamupalalla ja ihastelemassa merimaisemia. Helteiseksi muuttuvaa päivää jatkettiin vielä Porvoon keskustaan päin, jossa kävimme lintutornilla, syömässä, turisteilemassa sekä etsimässä aimo kasan geokätköjä. Ennen kotimatkalle lähtemistä käytiin toki myös Brunbergin herkkumyymälässä, joka olikin aivan uudessa rakennuksessa, myös pihaa oli laitettu sen verran, etten meinannut samaksi paikaksi enää tunnistaa.

 

Tässä jo ihan tunnistettava laji

Bongaa lintu ja laji

Herkullinen kattaus

 

Seuraavana lähes yhtä helteisenä viikonloppuna lähdettiinkin Porkkalaan koettamaan onneamme. Käytiin useammassa paikassa toteamassa väenpaljoutta, ennen kuin ajelimme lähes lannistuneina Porkkalan portin pysäköintialueelle, josta on jonkinmoinen tallustaminen kärjen tuntumaan. Olipa sielläkin useampia telttakuntia jo, mutta löydettiin kohtalaisen rauhallinen paikka vielä itsellemme. Iltaa istuttiin jälleen kalliolla upeaa auringonlaskua ihastellen. Tällä kertaa ei ollut kylmyydestä eikä kyllä tuulestakaan mitään tietoa ja ikäväkseni parvi hyttysiä löysi itseni luo. Yö oli jälleen tuskaisen kuuma, mutta ehkä kuitenkin viileämpi kuin mitä kotona olisi ollut.

Koko auringonlasku antoi taas aivan parastaan

Porkkala

 

Aamulla oltiinkin aikaisin lähtemässä takaisin kotiin, erinäisten sattumien johdosta ja ehdittiin jopa myöhäiselle aamupalle omaan keittiöön.

Kolmantena perättäisenä viikonloppuna olikin sitten vuorossa nuku yö ulkona. Jotenkin ajattelin, että Störsvikin Sandviken olisi oikein hyvä paikka sille. Eipä ollut. Paikka oli tupaten täynnä. Ei siinä sinänsä olisi ehkä mitään vikaa muuten ollut, kun lääniähän siellä riittää, mutta paikalla oli joku nuorisojoukkoe (jalkapallo/jääkiekko) oletettavasti valmentajansa kanssa, jotka viettivät iltaansa vähän turhan myöhään ja janojuomien voimalla liian kovaäänisesti.

Störsvik Sandviken

Kopparnäs, Bergudden uusia rakenteita katsastamassa

Yksi viikonloppu maltettiin pysyä kotonakin välissä, jonka jälkeen oli jälleen vuorossa retki uuteen paikkaan. Perjantaiksi suunniteltu lähtö venyi aikalailla ajatellusta ja kurvattiin Hangon Lappohjanrannan virkistysalueen parkkipaikalle jo auringon lähes laskettua. Parkkipaikalla oli muutama auto sekä yksi asuntoauto. Autojen omistajat tulivatkin meitä vastaan, kun käveltiin rantaa kohden iltapalatarpeidemme kanssa hämärtyvässä illassa. Kauhean selkeitä muistikuvia ei paikasta siten jäänyt. Pimenevässä illassa nautimme lämmintä kaakaota ja täytettyä patonkia iltapalaksi aika navakassa tuulessa sekä seurasimme merelle lentäviä lintuja.

Jälleen kuunnousua ihailemassa

 

Takaisin autolle saimmekin haparoida otsalamppujen valossa. Autoa yöpaikaksi laittaessa onneksi ei kauheasti valoa tarvitse ja kömmittiinkin autoon nukkumaan tietoisina siitä, ettei aamulla ollut kovin kummoista leirin purkamista edessä, ennen kuin matkaa pääsisi jatkamaan.

Aamulla heräiltiin hyvin nukutun yön jälkeen hienoon sumuun tien toisella puolella (ja auton laseissa). Pakkailtiin yöpymistarvikkeet väljästi ja lähdettiin ajelemaan kohti Täktomin lintutornia. Matkalla nähtiinkin useampia kauriita. Täktomin lintutornille olikin hieman hankalampi päästä, yritettiin ensin golfkentän suunnilta, mutta sieltä oli aivan turha yrittää pusikoiden lävitse. Käytiin tutkailemassa tilannetta lentokentän puolelta ja lopulta löydettiin sopivahko polku tornille asti. Ei tornista juuri mitään näkynyt syksypuolella, mutta ainakin sinne oli helppo kiivetä.

Vihdoin kello alkoi olla sen verran, että uskallettiin lähteä kohti aamupalapaikaksi valikoitunutta kahvilaa Hangon keskustassa. Olipa muuten harvinaisen hyvät eväät siellä, uskallan suositella muillekin pistäytymistä paikalla.

 

Suomen eteläisinkin piste (mantereella) saavutettu

Aamupalan jälkeen suunnattiin kohti Hangon satamaa ja Tulliniemen tai Uddskatanin luontopolkua. Matka yhteen suuntaan tuntuikin kestävän aika kauan. Mielenkiintoisia juttuja tosin mahtui matkan varrelle kuten venäläisten vanhoja kasarmeja sekä laivan hylky, joka oli kohdannut täyden loppunsa osuessaan merimiinaan. Lintujakin piti useampaan otteeseen jäädä ihmettelemään. Kärkeä lähestyessä meidät ylitti useampi oletettavasti varpushaukka, täyttä varmuutta ei ehditty saamaan. Muuttoa olimmekin tulleet katsastamaan suomen eteläisimpään kärkeen ja toisekseen sitä eteläisintä kärkeä itseäänkin geokätköineen päivineen. Matka takaisin päin olikin sitten hieman nopeampitempoinen, mutta ihan viimeisillä sadoilla metreillä meinasi vähän uuvuttaa. Hieno paikka silti, joskin ihan äkkiä ei varmaan tule uudelleen lähdettyä, vaikkakin lintuiluun paikka olisi varmasti mitä mainioin muulloinkin.

 

Uddskatan

Kiikareilla ei oikein näkynyt mitään

Hylyn rippeet

 

Kotimatkalla oli tarkoitus mennä Lohjan kautta, mutta koska kello oli jo aika pitkällä iltapäivässä kotiinpäin lähtiessä ajeltiin kuitenkin rannikkotietä suoraan kotiin. Sillä poikkeuksella, että käytiin Saltfjärdenillä lintutornissa. Tällä kertaa oli onni myötä ja onnistuin näkemään sinisuohaukan, jonka lentelyä saimmekin seurata pitkän tovin. Läheisellä pellolla oli myös saapuessa aivan älytön määrä kurkia, en edes yrittänyt laskea parvea. Kurkia oli kuitenkin helposti useampi sata.