1. heinäkuuta 2024

Kesäloman -23 tuokiokuvia

Ennen tämän vuoden kesälomaa palaillaan vielä hetkeksi viime vuoden kesälomaan. Lyhyesti summattuna pidemmän kesälomareissun pienemmät piipahdukset. Enemmän kuvia vähemmän sanoja.

Heinäkuisen hellepäivän tunnelmaa
 

Kesälomalla ehdin muutakin kuin vain lyhyelle vaellukselle UKK puistoon. Vajaa viikko tuli vietettyä Saariselällä, jonka aikana ehti palautua hitaasti vaelluksesta pienillä kävelypiipahduksilla sekä jälleen maastopyöräillen. Vaelluksella ei ollut juuri tuntunut rasitus missään, mutta sen jälkeen olikin vähän vaikeampi motivoida itsensä kävelemään mitään kovin ihmeellistä. Kerittiin kuitenkin käydä vähän kokeilemassa Kultapolun sitä osiota, johon ei edellisenä vuonna päästy. Ei tosin tälläkään kertaa kuin vain pari kilometriä, koska ei vain jaksanut ja Urupäänkin lyhyt piipahdus otti jaloille. Käytiin myös Karhunpesäkivellä, joka vaikutti sopivan helpolta palautumisviikon aktiviteetilta.

 

Maisemia Palopäältä Moitakurulle päin

Urupään mariannekarkki

Moitakurun päivätupa oli tunnelmallinen

Luttotuvan viereinen oja oli hieno

Luttotupa

Maastopyöräily sähköavusteisilla pyörillä puolestaan oli mukavaa vaihtelua ja sähköavustusta käytettiinkin surutta hyväksi. Ei juuri annettu reitin loppupuolelle osuneen sateenkaan kauheasti haitata menemistä. Käytiin tällä erää kiertämässä hieman helpompi Moitakurun lenkki käymättä Kaunispäällä. 

Ehdittiin herkutellakin loman aikana

Vikaköngäs

Rokuan Pitkäjärvellä jälleen

Toivepolkutyyppiä: leveys sopiva ei paljon juuria eikä kiviä

Hitaalla matkalla takaisin kohti etelää ehdin tehdä piston kurkkaamaan Vikaköngästä ja Napapiirin retkeilyalueen karttoja. Suunniteltu Syötteen Ahmankierros jätettiin suosiolla välistä, koska lämpötilat edelleenkin huitelivat vähän turhan lämpiminä ja jalat eivät vieläkään olleet oikein ylämäkikävelytuulella. Niinpä tehtiin hieman suunnitelmamuutoksia ja suunnattiin ensin yhdeksi yöksi Rokuan Pitkäjärvelle telttailemaan ja siitä vielä Kolille jo päivää etukäteen. Toinen helteinen telttayö siis vietettiin maisemien ihailun jälkeen Rykiniemen hiekkarannalla aika monen muunkin kanssa. Paikan hienoutta hieman latisti aamulla armottomasti porottava aurinko, joka paahtoi teltan aivan pätsiksi, vaikka oltiin yritetty hieman puiden suojiin teltta pystyttääkin.

Huipuilla oli paljon muitakin ja omaa kuvausvuoroa sai odotella..

..paitsi kun valitsi paikan hieman muualta kuin Ukko-Kolin korkeimmalta huipulta


Rykiniemen rantaa
 

Viimeiset päivät Pohjois-Karjalassa toivatkin sateita aika rankasti ja jostain syystä ei lähdetty kuin tekemään piipahdus Ilomantsissa, jonka aikana käytiin katsastamassa Ala-Koitajoen retkeilyreitistöä muutaman sadan metrin verran Pamilonkoskella sekä toki kuvaamassa alueen karttaa tulevaisuutta varten.

Kolmas lomaviikko menikin sitten jonkinmoista tautia potiessa, itse vähän vähemmän tosin, mutta mitään perinteistä parin päivän seikkailua ei tullut tehtyä.


Tämä oli ilmeisesti täplätupsukas eikä olisi millään halunnut päästää irti teltasta

Pamilonkoski