Ensimmäinen kunnollinen hieman pidempi retki tulikin tehtyä vasta
toukokuussa. Perinteiseen tyyliin lähdettiin Helatorstaiviikon pidennettyä
viikonloppua viettämään luonnon helmaan. Koska tänä vuonna pääsiäinen oli
mennyt etelässä, päätettiin yksissä tuumin, että voitaisiin pitkästä aikaa
viettää äitienpäivää myös Pohjois-Karjalassa. Keskiviikkona oli tarkoitus
lähteä jo hyvissä ajoin iltapäivällä, koska matka Lieksaan on kohtuu pitkä
Helsingistä käsin. Työt kuitenkin venyivät. Onneksi samalle illalle ei ollut
tarkoituskaan lähteä enää rinkka selässä paarustamaan vaan jäädä vain
Patvinsuon Suomun telttailualueelle.
 |
Suomunjärvi vielä pitkälti jäässä
|
Kohdetta lähestyessä lämpötila vain tippui alaspäin. Onneksi oli tullut
vilkuiltua säätiedotteita ennen lähtöä ja mukaan oli pakattu ainakin tarpeeksi
lämmintä makuupussia sekä vaatetta. Patvinsuolla oltiinkin vasta joskus
lähempänä yhtätoista, kun oli jo lähes pimeää. Pakkastakin oli rapsakat neljä
astetta. Pakkailtiin tarpeelliset mukaan ja todettiin, että aamupala- sekä muut
eväät voitaisiin tulla kaivelemaan sitten aamulla autolta. Paikalla oli todella
hiljaista ja saatiinkin ähkiä ihan rauhassa pimeydessä.
Iltapalaa oltiin syöty jo matkalla, joten teltan pystytyksen ja
makuupaikkojen laiton jälkeen ei ollutkaan enää muuta kuin sukeltaa kohti
pehmeän makuupussin lämpöä. Kyllä väsyttikin työviikon ja päivän ajorupeaman
päälle. Aamulla heräiltiin joskus kahdeksan aikaan upeaan aamuun. Aurinko
paistoi eikä pidetty aamutoimien kanssa mitään kiirettä. Käytiin nautiskelemassa
hieman vilpakasta aamusta keittokatoksen edustan pöytäryhmällä ja kuunneltiin
samalla lintuja. Olin kuulevinani metsästä jopa metson, mutta taisipa tuo
oikeasti olla vain käpytikka.
 |
Ihana aurinkoinen aamu
|
 |
Sulaneet osiot olivat pakkasyön jäljiltä riitteessä
|
 |
Majavien temmellyskenttä
|
 |
Pitkospuilla ei onneksi ollut juuri lunta
|
Rinkat taidettiin nostaa selkään vasta puoli yhdentoista aikaan ja lähteä
etenemään Suomunkiertoa vastapäivään. Alkumatkasta oli jo ihmeteltävä majavien
tekosia. Polku oli mukavaa ja matka joutui kohtuullisesti. Suomunjärvi olikin
hieman yllätykseksi vielä pääosin jäässä. Metsässä oli myös paikoitellen lunta
jonkin verran, Suomulta Kurkilahdelle lumi tosin ei juuri haitannut etenemistä.
Kurkilahdessa pidettiin taukoa parkkipaikan pöytäryhmällä, koska piskuinen
keittokatos olikin jo vallattu ja rannan pöytäryhmälle kävi hieman turhan kylmä
tuuli. Kurkilahdessa vietettiinkin lounaan ja kahvin verran aikaa.
Kurkilahdesta eteenpäin saatiinkin kulkea hienoa polkua pitkälti aivan rannan
tuntumassa. Jossain välissä saatiin ihailla jopa sääksen lentoa järven yllä,
jossain siis oli oltava myös avointa vettä.
 |
Vedet olivat hieman korkealla, kuten muuallakin
|
 |
Välillä oli oikein oivaa polkua..
|
Välimatka Kurkilahdesta Virtaniemeen tuntui paljon matkaansa pidemmältä,
koska noin kolmasosa piti kahlata pehmeässä lumessa, jota oli vielä noin 10-15
cm. Virtaniemen puolelta löytyi myös sulaa vettä sekä kuikka sukeltelemassa
sulassa. Virtaniemi oli kaunis ja siellä pidettiin pieni hengähdystauko.
Virtaniemen jälkeen meinasi tulla pieni ongelma, kun Virtasalmen yli menevälle
sillalle ja sieltä pois päästäkseen täytyi ylittää vesieste. Vesiesteestä
selvittiin kuivin jaloin ja matka jatkui kohti Pokkaniemeä.
 |
..kun taas pitkät pätkät sai kahlailla tuolla lumessa
|
 |
Vesiestettäkin oli tarjolla
|
Alun perin oli ajatus, että jäätäisiin Pokkaniemeen yöksi ja paikka olisikin
ollut oikein hieno ja sopiva, mutta koska sinne oli jo jäämässä toinen
vaeltajakaksikko, päätettiin vain syödä ja lähteä eteenpäin. Päätös oli
siinäkin mielessä hyvä, että lumessakahlaamista oli vielä päivän viimeiselle
etapille aivan riittämiin. Sekä Lapinniemessä saatiin myös olla aivan
kahdestaan.
Lapinniemi olikin meille oikein sopiva leiripaikka. Maisemat eivät ehkä
olleet aivan niin hienoja kuin Pokka- tai Virtaniemestä, mutta tuulta oli
huomattavasti edellä mainittuja vähemmän. Lisäksi näkymä järvelle oli kuitenkin
ihan hyvä ja bongattiinkin sulassa sekä uivelo koiras että telkkäpariskunta.
Keiteltiin nuotiolla vettä ja paisteltiin iltapalaksi vielä vähän leipäjuustoa
hillahillolla höystettynä.
 |
Silta ihan vinksin vonksin, mutta ajaa asiansa
|
 |
Upeat heijastukset..
|
 |
..ja auringonlasku
|
Yöllä oli muutama aste pakkasta. Toisena aamuna herätys oli hyvissä ajoin
ihan jo luonnonkin puolesta. Läheisissä puissa touhusi käpytikka ja
herätyskellokin oli laitettu aikaiseen. Tarkoitus oli ehtiä aamupalalle vielä
Lieksan leipomoon. Viimeinen pätkä takaisin Suomulle oli pitkälti myös lumessa tarpomista,
mutta myös hienoja maisemia, joista ei ehkä ihan osannut nauttia niiden
ansaitsemalla tavalla.
 |
Loppumatkasta kuvia ei kauheasti kertynyt
|
 |
Hienoja heijastuksia
|
Ajomatkalla Lieksaanpäin olikin vielä aikamoista lintutykitystä. Matkalla
näkyi niin teeriä, tilhiä, haukkoja kuin metsojakin. Olipa linturikas aamu.
Matkalla Lieksaan tuli selväksi, ettei siellä yöpyminen ja äitienpäivänvietto
onnistuisikaan. Käytiin kuitenkin kääntymässä ja viemässä sentään
äitienpäiväkukat. Jouduttiin tyytymään siis hotellimajoitukseen Kolin puolella.
Käytiin kääntymässä ylähotellin ja luontokeskuksen tasolla ja ihastelemassa tällä
kertaa maisemia vain sieltä käsin.
 |
Kolilla jo toisen kerran vuoden sisään ja jälleen vain puhelinkuvia
|
Olikin kaiken kaikkiaan hieman erikoisempi kevätretki, kun vedet olivat
vielä jäässä sekä poluilla huomattavasti oletettua enemmän lunta. Reissu oli
kuitenkin jälleen kerran oikein hyvä. Suo-osuus Patvinsuolta jäi odottelemaan seuraavaa kertaa.
