Koli vuoden ensimmäisinä

Vuodenvaihde tuli vietettyä kerrankin Lieksan suunnilla. Hyvä mahdollisuus olisi ollut käydä ihmettelemässä tähtiä rajan tuntumassa tai muuten hiljaista talviluontoa, mutta reilun parinkympin pakkaset liennyttivät suurimman innon. Oltiin vuokrattu tupa Kolilta vuoden pariksi ensimmäiseksi päiväksi. 

 

Pihapiiri on pysynyt avoimena

 Kierrettiin hieman pidempää reittiä Lieksasta kohti Kolia, koska auto ilmoitteli 12 voltin akkuvikaa, joten ajateltiin latailla ajoakkua hieman täydemmäksi ennen kuin jätettäisiin auto pariksi päiväksi parinkympin pakkaseen. Myöhemmin saatiinkin kuulla, että akkuvalo onkin vain Volkkarin talvivalo, joka ilmestyy noin -10-15 asteen kohdalla, eikä kyllä haitannut ajamista ollenkaan. Valo on nyt myös palanut säännöllisesti tammikuun alusta asti.

Aavemainen kuutamo ja korkea kuuset

Lämpöä tupaan, varaava takka oli hyvä

 

Takaisin aiheeseen. Saavuttiin vuokratupaa lähimmälle parkkipaikalle jo pimeällä. Hieman vielä epäilytti jäätäisiinkö sittenkään paikalle vai huristeltaisiko vain kotiin. Käytiin tiedustelemassa reitti tuvalle. Eipä ollut mitkään helpoimmat 700 metriä, kun samalla matkalla noustiin välillä aika jyrkästikin ja kivikkoisella lumesta liukkaalla polulla. Käytiin toteamassa, että jäädään yöksi ja lähdettiin takaisin autolle hakemaan yöpymiskamppeita sekä ruokia. Eipä tullut kylmä vaikka pakkasta taisi olla -20 paremmalla puolin. Onneksi ilta ei ollut kovin pitkällä kahden kierroksen jälkeen, joten aikaa oli lämmitellä tupaa, käydä sahaamassa sekä pilkkomassa puita ja tehdä syttyjä.

Maaginen tunnelma

Aamulla ikkuna sekä lattialista olivat kuurassa

Ihasteltiin ylös ja alas rampatessa upeaa kuutamoa sekä illalla ulkona asioilla käydessä myös maagisen tunnelmallista maisemaa, joka oli oikeastaan aika epätodellinen.

Iltapala-aikaan alkoikin jo väsyttää aikalailla. Onneksi lämpötila tuvassa oli myös noussut reilummin plussan puolelle, niin uskalsi ottaa jo hanskat pois. Yöllä tuvan lämpötila taisi käydä myös yli kymmenen plusasteen, koska makuupussi oli aivan liian lämmin ja oli pakko yrittää saada jotain raajoja pussin alta ulos viilentyäkseen. Lämpö tuvassa myös pysyi kivasti varaavan takan ansiosta ja aamullakin oli edelleen kymmenen asteen pinnassa. Ei tarvinnut edes uusia tulia tehdä vaan sai rauhassa syödä aamupalaa ja pakkailla.

Puhelimen kameralla ei saanut hyvin haloja tallennettua

Käytiin tekemässä vähän kaikenkokoista puuta, jotta seuraavakin saisi takan syttymään hyvin. Siivottiin kämppä ja laitettiin kaikki paikalleen. Jäätiin ihastelemaan vielä upeaa pakkaspäivää ennen kuin valuttiin kaikkine tavaroinemme alas autolle. Jäi siis tämä talviseikkailu yhden yön mittaiseksi aiotusta kahdesta. Autokin lähti hyvin liikenteeseen ilman mitään, vaikka sisäpuolella melkein joka pinta oli kuuran peittämä.

Matkalla nähtiin heti upeaa pakkasusvaa Kolin ja kantatien välillä, ohiajaessa puissa aivan kauhea määrä teeriä ja huikaisevia halovaloja.

Patvinsuon Suomunkierto talviset tunnelmat kevätretkellä ja bonussektori Kolilla

Ensimmäinen kunnollinen hieman pidempi retki tulikin tehtyä vasta toukokuussa. Perinteiseen tyyliin lähdettiin Helatorstaiviikon pidennettyä viikonloppua viettämään luonnon helmaan. Koska tänä vuonna pääsiäinen oli mennyt etelässä, päätettiin yksissä tuumin, että voitaisiin pitkästä aikaa viettää äitienpäivää myös Pohjois-Karjalassa. Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä jo hyvissä ajoin iltapäivällä, koska matka Lieksaan on kohtuu pitkä Helsingistä käsin. Työt kuitenkin venyivät. Onneksi samalle illalle ei ollut tarkoituskaan lähteä enää rinkka selässä paarustamaan vaan jäädä vain Patvinsuon Suomun telttailualueelle.

 

Suomunjärvi vielä pitkälti jäässä

Kohdetta lähestyessä lämpötila vain tippui alaspäin. Onneksi oli tullut vilkuiltua säätiedotteita ennen lähtöä ja mukaan oli pakattu ainakin tarpeeksi lämmintä makuupussia sekä vaatetta. Patvinsuolla oltiinkin vasta joskus lähempänä yhtätoista, kun oli jo lähes pimeää. Pakkastakin oli rapsakat neljä astetta. Pakkailtiin tarpeelliset mukaan ja todettiin, että aamupala- sekä muut eväät voitaisiin tulla kaivelemaan sitten aamulla autolta. Paikalla oli todella hiljaista ja saatiinkin ähkiä ihan rauhassa pimeydessä.

Iltapalaa oltiin syöty jo matkalla, joten teltan pystytyksen ja makuupaikkojen laiton jälkeen ei ollutkaan enää muuta kuin sukeltaa kohti pehmeän makuupussin lämpöä. Kyllä väsyttikin työviikon ja päivän ajorupeaman päälle. Aamulla heräiltiin joskus kahdeksan aikaan upeaan aamuun. Aurinko paistoi eikä pidetty aamutoimien kanssa mitään kiirettä. Käytiin nautiskelemassa hieman vilpakasta aamusta keittokatoksen edustan pöytäryhmällä ja kuunneltiin samalla lintuja. Olin kuulevinani metsästä jopa metson, mutta taisipa tuo oikeasti olla vain käpytikka.

Ihana aurinkoinen aamu

Sulaneet osiot olivat pakkasyön jäljiltä riitteessä

Majavien temmellyskenttä

Pitkospuilla ei onneksi ollut juuri lunta

Rinkat taidettiin nostaa selkään vasta puoli yhdentoista aikaan ja lähteä etenemään Suomunkiertoa vastapäivään. Alkumatkasta oli jo ihmeteltävä majavien tekosia. Polku oli mukavaa ja matka joutui kohtuullisesti. Suomunjärvi olikin hieman yllätykseksi vielä pääosin jäässä. Metsässä oli myös paikoitellen lunta jonkin verran, Suomulta Kurkilahdelle lumi tosin ei juuri haitannut etenemistä. Kurkilahdessa pidettiin taukoa parkkipaikan pöytäryhmällä, koska piskuinen keittokatos olikin jo vallattu ja rannan pöytäryhmälle kävi hieman turhan kylmä tuuli. Kurkilahdessa vietettiinkin lounaan ja kahvin verran aikaa. Kurkilahdesta eteenpäin saatiinkin kulkea hienoa polkua pitkälti aivan rannan tuntumassa. Jossain välissä saatiin ihailla jopa sääksen lentoa järven yllä, jossain siis oli oltava myös avointa vettä.

Vedet olivat hieman korkealla, kuten muuallakin

Välillä oli oikein oivaa polkua..

Välimatka Kurkilahdesta Virtaniemeen tuntui paljon matkaansa pidemmältä, koska noin kolmasosa piti kahlata pehmeässä lumessa, jota oli vielä noin 10-15 cm. Virtaniemen puolelta löytyi myös sulaa vettä sekä kuikka sukeltelemassa sulassa. Virtaniemi oli kaunis ja siellä pidettiin pieni hengähdystauko. Virtaniemen jälkeen meinasi tulla pieni ongelma, kun Virtasalmen yli menevälle sillalle ja sieltä pois päästäkseen täytyi ylittää vesieste. Vesiesteestä selvittiin kuivin jaloin ja matka jatkui kohti Pokkaniemeä.

..kun taas pitkät pätkät sai kahlailla tuolla lumessa

Vesiestettäkin oli tarjolla

Alun perin oli ajatus, että jäätäisiin Pokkaniemeen yöksi ja paikka olisikin ollut oikein hieno ja sopiva, mutta koska sinne oli jo jäämässä toinen vaeltajakaksikko, päätettiin vain syödä ja lähteä eteenpäin. Päätös oli siinäkin mielessä hyvä, että lumessakahlaamista oli vielä päivän viimeiselle etapille aivan riittämiin. Sekä Lapinniemessä saatiin myös olla aivan kahdestaan.

Lapinniemi olikin meille oikein sopiva leiripaikka. Maisemat eivät ehkä olleet aivan niin hienoja kuin Pokka- tai Virtaniemestä, mutta tuulta oli huomattavasti edellä mainittuja vähemmän. Lisäksi näkymä järvelle oli kuitenkin ihan hyvä ja bongattiinkin sulassa sekä uivelo koiras että telkkäpariskunta. Keiteltiin nuotiolla vettä ja paisteltiin iltapalaksi vielä vähän leipäjuustoa hillahillolla höystettynä.

 

Silta ihan vinksin vonksin, mutta ajaa asiansa

Upeat heijastukset..

..ja auringonlasku

Yöllä oli muutama aste pakkasta. Toisena aamuna herätys oli hyvissä ajoin ihan jo luonnonkin puolesta. Läheisissä puissa touhusi käpytikka ja herätyskellokin oli laitettu aikaiseen. Tarkoitus oli ehtiä aamupalalle vielä Lieksan leipomoon. Viimeinen pätkä takaisin Suomulle oli pitkälti myös lumessa tarpomista, mutta myös hienoja maisemia, joista ei ehkä ihan osannut nauttia niiden ansaitsemalla tavalla.

 

Loppumatkasta kuvia ei kauheasti kertynyt

Hienoja heijastuksia

Ajomatkalla Lieksaanpäin olikin vielä aikamoista lintutykitystä. Matkalla näkyi niin teeriä, tilhiä, haukkoja kuin metsojakin. Olipa linturikas aamu. Matkalla Lieksaan tuli selväksi, ettei siellä yöpyminen ja äitienpäivänvietto onnistuisikaan. Käytiin kuitenkin kääntymässä ja viemässä sentään äitienpäiväkukat. Jouduttiin tyytymään siis hotellimajoitukseen Kolin puolella. Käytiin kääntymässä ylähotellin ja luontokeskuksen tasolla ja ihastelemassa tällä kertaa maisemia vain sieltä käsin. 

Kolilla jo toisen kerran vuoden sisään ja jälleen vain puhelinkuvia

 

Olikin kaiken kaikkiaan hieman erikoisempi kevätretki, kun vedet olivat vielä jäässä sekä poluilla huomattavasti oletettua enemmän lunta. Reissu oli kuitenkin jälleen kerran oikein hyvä. Suo-osuus Patvinsuolta jäi odottelemaan seuraavaa kertaa.

Sumuinen Koli

Itsenäisyyspäivän tienoilla suuntasimme pidennetyn viikonlopun lomalle Lieksaan. Tarkemmin sanottuna Kolille oikeaa talvea etsimään. Olimme vuokranneet edelliseltä talviselta Kolin reissulta tutun mökin nyt uudempaan kertaan. Tälläkin kerralla oli jo pimeää, kun lähestyimme mökkiä ja saimme jälleen arpoa mikä olikaan se oikea piha. Pihaa ei oltu aurattu, mistä aika suuri miinus heti alkuunsa, kun ei millään meinattu päästä liukkaassa tiiviksi tamppautuvassa lumessa edes mökin viereen. Lopulta auto kuitenkin onnistui saada sopivan lähelle ja pääsimme sisällekin. Sisällä tosin lämpötila taisi olla jotain 16 asteen luokkaa, joten ensitöiksemme saimme väännellä termostaatteja suuremmalle. Harmiksemme huomasimme myös ilmanvaihtokoneen pitävän aika metakkaa jopa pienimmällä teholla. Ammatillinen näkökulma asiaan olisi tarkistaa puhaltimet.

Onneksi sentään ensimmäinen yö meni nukkuessa kuin tukki ja aamulla ei enää harmittanutkaan niin paljoa. Aamu meni leppoisasti suunnitelmaa seuraaville parille päivälle tehden ja päivän retkisuuntimaa pohtien. Edellisestä makkararetkestä olikin kulunut jo sen verran aikaa, että lähdimme nuotioteemalla syömään lounasta ulos. Sää tosin ei houkutellut sen pidempään kävelyyn ja sopivasti jälleen sairastelusta edelleen puolikuntoisina ei kovin kummoisia retkiä oltaisi tehtykään.

Sää ei aina osu kohdilleen, mutta olipahan sentään lunta

Tyydyttiin siis ajelemaan rantatietä vähän eteenpäin ja käymään Likolahden nuotiopaikalla lounastamassa. Tämä olikin oikein hyvä vaihtoehto, puita löytyi vajasta mukavasti ja maisemassakaan ei ollut valittamista. Aurinkokin melkein paistoi hetken. Kävin rannassa kuuntelemassa jään jutustelua. Istuttiin vain hiljaa ja kuunneltiin hiljaisuutta ja nuotion napsahduksia. Jossain välissä kuulostelin hömötiaisia, jotka sainkin houkuteltua lähemmäs näköetäisyydelle äänitteen avulla.

Kivestä näkee hyvin vedenkorkeuden vaihtelut

Nuotiolla istuskellessa tulikin huomattua, että seuraavalla etapilla eli Ukko-Kolin huipulla tuskin olisi mitenkään kummoiset maisemat. Sen verran tuntui sumua olevan vaarojen huippujen kohdilla. Lounaan jälkeen ajeltiin kuitenkin ylös kahvittelemaan hotellille. Luontokeskus oli valitettavasti suljettu vierailumme aikaan. Harmillista, mutta ehkä luontokeskukseen vielä joskus tulee päästyä ihan sisäänkin asti. Lopulta liukasteltiin kuitenkin Ukko-Kolille katsomaan sumuisia 'maisemia'. Tunnelma oli hyvin pysähtynyt, mutta olipahan sentään lunta.

Näkymät ei olleet kummoiset

Ei viitsitty kiertää sen pidemmälle vaan talsittiin hotellille ja maisemahissillä parkkitasolle, josta takaisin mökille. Käytiin vielä vilkaisemassa vielä vapaana lainehtivaa Pielistä ennen kuin hipsittiin sisälle takkaa lämmittämään ja vaan oleilemaan. Hämäräkin alkoi tulla pian mökillepääsyn jälkeen.

Seuraavana päivänä käytiin kiertämässä Kasken kierrosta aamulenkkinä. Ainut vaan, että kun jätettiin auto Ollilan parkkipaikalle, niin sai kyllä kulkea jyrkkää mäkeä aivan tienpiennarta. Koko tie oli ihan peilijäässä ja tuskin autolla olisi edes ylös päässytkään. Kierroksen varsinaisessa alussa oltiin jo ihan naatteja. Onneksi valokuvauksen varjolla voi aina vetää henkeä tovin jos toisenkin. Polku oli kapeaa ja kulki syvässä lumessa. Arvuuteltiin mitä elikoita aitauksessa kesällä olisi ja nautittiin hiljaisesta pysähtyneestä tunnelmasta. Käytiin vilkaisemassa tulipaikkaa, mutta se ei vielä houkutellut mehuhetkeen. Jatkettiin kierrosta joka nousi ylöspäin.

Kierrettiin likimain punaisella piirrelty reitti

Sumuisaa myös tänä päivänä

Yhden tiukemman nousun jälkeen pysähdyin ja vilkaisin sivulleni. Metsäjänis oli jähmettynyt ihan puolentoista metrin päähän verkkoaidan toiselle puolelle. Sain siitä huonon kuvan ja menin liikahtamaan, jolloin jänö hilpaisi karkuun. Jatkettiin matkaa vielä tovin verran ylöspäin ennen kuin kulku tasaantui. Pian tupsahdimmekin jopa talvella aika idyllisenoloiselle Vaaralanahon tulipaikalle. Päätimme pitää taukoa siinä kaiken sen lumessa kahlaamisen päälle. Ihastelin vastapäisen rinteen koivuja ja totesin, ettei Kolin kansallispuiston tunnuksessa turhaan niitä koivunrunkoja ollutkaan.

Kuvatodisteita muistakin eläväisistä kerrankin

Lähtiessa Vaaralanaholta alkoi tuntua, ettei taidettaisi koko kierrosta jaksaa, joten tehtiin oikaisemissuunnitelma. No meidän reitit ei tunnetusti aina ole siitä helpoimmasta päästä, kun lähdetään soveltamaan, joten päädyttiin kahlaamaan hyvä tovi, varmaan kesällä ihan hyväkuntoista polkua. Nyt siitä oli mennyt ehkä joku tai jokin joskus 10-15 senttiä vähemmällä lumella. Tupsahdettiin kuitenkin aikanamme ihan kuljetullekin polulle ja sitä kautta vielä Mattilan pihapiiriin, jossa oli kovin hiljaista. Käytiin kaivelemassa kaikessa rauhassa geokätkö esiin ja jatkettiin vielä liukasta tietä pitkin takaisin autolle. Kaiken tämän jälkeen olikin hyvä päätyä lounastamaan Kolin Ryynäseen, jossa saikin nauttia rauhallisesta ja tunnelmallistesta miljööstä sekä hyvästä ruuasta.

Mattilan päärakennus, hiljaiselta näytti

Paluu villasukka-aikaan

Eilen piti ensimmäistä kertaa sitten toukokuun kaivaa villasukat laatikosta esiin. Samalla kaivelin käsityölaatikosta yhden parin päättelemättömiä sukkia ja yhden villasukan poikasen, jota voisi taas jatkaa, kun nyt kerran virallisesti on syksy. Ei lämpötila oikeasti tainnut vielä olla niin paljon laskenut, mutta pienellä flunssanpoikasella saattoi olla palelevien varpaiden kanssa jotain tekemistä.

Lisäksi koska olen ollut laiska kirjoittamaan mitään vaikka aihetta olisi, niin päätin ilahduttaa blogia menneen kesän kuvilla. Minun kesäni tosin taisi alkaa jo huhti-toukokuun vaihteessa Budapestin reissulla, jonka jälkeen suomessakin alkoi olla aika kesäiset säät, ainakin minun mittapuullani. Olkoon tämä nyt neljän kuukauden mittainen kuukauden kuvat kollaasi.

Nää maastokuvioidut on aika vinkeitä

Budapestissa oli ihan täysi kesä jo huhtikuun lopulla

Ei olleet kovin hiljaiset yöt tässä hotellissa

Toukokuu alkoi yöreissulla Kurjenrahkalle

Vajosuo aamuhämärässä

Kolilla käytiin toukokuun alkupuolella hiljaista oli vielä

Luolahirmu

Jäätkin lähti Pieliseltä jo toukokuun kymmenes

Kesäkuun alun vuoden toinen telttayö

Kaunis makeasti tuoksuva jasmiini kuistinnurkalla

Juhannuksena Repovedellä

Kesäkuu huipentui ystäväporukan 180-vuotisjuhliin

Mustion linnankrouvi oli oikein viihtyisä

Heinäkuussa kärvisteltiin helteissä

Ja vuoden kolmas kerta jo Lieksassa Vaskiviikkojen aikaan

Urbaania taidetta

Kesäpäivä Hangossa geokätköilyn merkeissä

Elokuun puolessa välissä oli vihdoin sopivat kelit retkeilyyn

Suomen luonnonpäivää viettämässä

Tänä viikonloppuna taitaa ollakin väliviikonloppu retkeilystä. Ehkäpä huomenna silti johonkin uskaltautuu. Ensi viikonloppuna olisikin jälleen nuku yö ulkona ja tarkoitus olisi mennä ainakin yhdeksi yöksi ulos, ehkä jopa kahdeksi. Lisäksi pientä syysvaellustakin on suunnitelmissa, sekä koulukin alkaa. Hieman saattaa hitaalla tahdilla tulla nämä elokuun seikkailut sitten ulos, mutta kyllä niistäkin on juttua tulossa. Ensi kertaan, enemmän retkeilyllisiin aiheisiin jälleen.