Loppukesän ja alkusyksyn piipahduksia

Elokuun lopulla menikin kolmisen viikonloppua, kun joka viikonloppu tuli lähdettyä telttailemaan. Yhtenä tosin tuli nukuttua ensimmäistä kertaa autossa sekä viikon tauon jälkeen tuli vielä toinenkin autoyö heti perään.

Elokuun puolivälin iltojen jo pimetessä, päätettiin lähteä kokeilemaan onneamme tähdenlentojen tai oikeammin Perseidejen meteoriparven kanssa. Retkikohteeksi meille valikoitui aivan uusi Varlaxudden Porvoon Emäsalossa. Tarkoituksemme oli alunperin yöpyä teltassa, mutta kun ei päästy yhteisymmärrykseen telttapaikasta päätettiin kokeilla autossa yöpymistä. Osansa päätökseen oli ehkä myös suurella joukolla muita ihmisiä, jotka olivat sattuneet paikalle ja vallanneet jo parhaimmat telttapaikat.

Kuu nousee, Varlaxudden

Hieman pidempää putkea olisi kuukuvaukseen tarvinnut

Vietettiin iltaa kalliolla istuskellen ja kuunnousua ihaillen. Oltiin otettu makuualustat ja makuupussit kuitenkin kalliolle mukaan ja illan pimetessä sekä viiletessä olikin hyvä vetäytyä makuupussin alle tuijottelemaan tähtitaivasta. Vähän kyllä täysikuu haittasi tähdenlentojen havaitsemista, mutta nähtiin niitä silti.

Kuuma aamu

 

 

Ensimmäinen yöpyminen autossakin meni aika mukavasti ja olikin yllättävän helppoa, mitä nyt ehkä kahden liian leveän makuualustan kanssa tilat jäikin aika rajallisiksi. Aamulla meitä vastassa olikin rauhoittuneempi meri ja aivan upea sää. Käytiin nuotiopaikalla aamupalalla ja ihastelemassa merimaisemia. Helteiseksi muuttuvaa päivää jatkettiin vielä Porvoon keskustaan päin, jossa kävimme lintutornilla, syömässä, turisteilemassa sekä etsimässä aimo kasan geokätköjä. Ennen kotimatkalle lähtemistä käytiin toki myös Brunbergin herkkumyymälässä, joka olikin aivan uudessa rakennuksessa, myös pihaa oli laitettu sen verran, etten meinannut samaksi paikaksi enää tunnistaa.

 

Tässä jo ihan tunnistettava laji

Bongaa lintu ja laji

Herkullinen kattaus

 

Seuraavana lähes yhtä helteisenä viikonloppuna lähdettiinkin Porkkalaan koettamaan onneamme. Käytiin useammassa paikassa toteamassa väenpaljoutta, ennen kuin ajelimme lähes lannistuneina Porkkalan portin pysäköintialueelle, josta on jonkinmoinen tallustaminen kärjen tuntumaan. Olipa sielläkin useampia telttakuntia jo, mutta löydettiin kohtalaisen rauhallinen paikka vielä itsellemme. Iltaa istuttiin jälleen kalliolla upeaa auringonlaskua ihastellen. Tällä kertaa ei ollut kylmyydestä eikä kyllä tuulestakaan mitään tietoa ja ikäväkseni parvi hyttysiä löysi itseni luo. Yö oli jälleen tuskaisen kuuma, mutta ehkä kuitenkin viileämpi kuin mitä kotona olisi ollut.

Koko auringonlasku antoi taas aivan parastaan

Porkkala

 

Aamulla oltiinkin aikaisin lähtemässä takaisin kotiin, erinäisten sattumien johdosta ja ehdittiin jopa myöhäiselle aamupalle omaan keittiöön.

Kolmantena perättäisenä viikonloppuna olikin sitten vuorossa nuku yö ulkona. Jotenkin ajattelin, että Störsvikin Sandviken olisi oikein hyvä paikka sille. Eipä ollut. Paikka oli tupaten täynnä. Ei siinä sinänsä olisi ehkä mitään vikaa muuten ollut, kun lääniähän siellä riittää, mutta paikalla oli joku nuorisojoukkoe (jalkapallo/jääkiekko) oletettavasti valmentajansa kanssa, jotka viettivät iltaansa vähän turhan myöhään ja janojuomien voimalla liian kovaäänisesti.

Störsvik Sandviken

Kopparnäs, Bergudden uusia rakenteita katsastamassa

Yksi viikonloppu maltettiin pysyä kotonakin välissä, jonka jälkeen oli jälleen vuorossa retki uuteen paikkaan. Perjantaiksi suunniteltu lähtö venyi aikalailla ajatellusta ja kurvattiin Hangon Lappohjanrannan virkistysalueen parkkipaikalle jo auringon lähes laskettua. Parkkipaikalla oli muutama auto sekä yksi asuntoauto. Autojen omistajat tulivatkin meitä vastaan, kun käveltiin rantaa kohden iltapalatarpeidemme kanssa hämärtyvässä illassa. Kauhean selkeitä muistikuvia ei paikasta siten jäänyt. Pimenevässä illassa nautimme lämmintä kaakaota ja täytettyä patonkia iltapalaksi aika navakassa tuulessa sekä seurasimme merelle lentäviä lintuja.

Jälleen kuunnousua ihailemassa

 

Takaisin autolle saimmekin haparoida otsalamppujen valossa. Autoa yöpaikaksi laittaessa onneksi ei kauheasti valoa tarvitse ja kömmittiinkin autoon nukkumaan tietoisina siitä, ettei aamulla ollut kovin kummoista leirin purkamista edessä, ennen kuin matkaa pääsisi jatkamaan.

Aamulla heräiltiin hyvin nukutun yön jälkeen hienoon sumuun tien toisella puolella (ja auton laseissa). Pakkailtiin yöpymistarvikkeet väljästi ja lähdettiin ajelemaan kohti Täktomin lintutornia. Matkalla nähtiinkin useampia kauriita. Täktomin lintutornille olikin hieman hankalampi päästä, yritettiin ensin golfkentän suunnilta, mutta sieltä oli aivan turha yrittää pusikoiden lävitse. Käytiin tutkailemassa tilannetta lentokentän puolelta ja lopulta löydettiin sopivahko polku tornille asti. Ei tornista juuri mitään näkynyt syksypuolella, mutta ainakin sinne oli helppo kiivetä.

Vihdoin kello alkoi olla sen verran, että uskallettiin lähteä kohti aamupalapaikaksi valikoitunutta kahvilaa Hangon keskustassa. Olipa muuten harvinaisen hyvät eväät siellä, uskallan suositella muillekin pistäytymistä paikalla.

 

Suomen eteläisinkin piste (mantereella) saavutettu

Aamupalan jälkeen suunnattiin kohti Hangon satamaa ja Tulliniemen tai Uddskatanin luontopolkua. Matka yhteen suuntaan tuntuikin kestävän aika kauan. Mielenkiintoisia juttuja tosin mahtui matkan varrelle kuten venäläisten vanhoja kasarmeja sekä laivan hylky, joka oli kohdannut täyden loppunsa osuessaan merimiinaan. Lintujakin piti useampaan otteeseen jäädä ihmettelemään. Kärkeä lähestyessä meidät ylitti useampi oletettavasti varpushaukka, täyttä varmuutta ei ehditty saamaan. Muuttoa olimmekin tulleet katsastamaan suomen eteläisimpään kärkeen ja toisekseen sitä eteläisintä kärkeä itseäänkin geokätköineen päivineen. Matka takaisin päin olikin sitten hieman nopeampitempoinen, mutta ihan viimeisillä sadoilla metreillä meinasi vähän uuvuttaa. Hieno paikka silti, joskin ihan äkkiä ei varmaan tule uudelleen lähdettyä, vaikkakin lintuiluun paikka olisi varmasti mitä mainioin muulloinkin.

 

Uddskatan

Kiikareilla ei oikein näkynyt mitään

Hylyn rippeet

 

Kotimatkalla oli tarkoitus mennä Lohjan kautta, mutta koska kello oli jo aika pitkällä iltapäivässä kotiinpäin lähtiessä ajeltiin kuitenkin rannikkotietä suoraan kotiin. Sillä poikkeuksella, että käytiin Saltfjärdenillä lintutornissa. Tällä kertaa oli onni myötä ja onnistuin näkemään sinisuohaukan, jonka lentelyä saimmekin seurata pitkän tovin. Läheisellä pellolla oli myös saapuessa aivan älytön määrä kurkia, en edes yrittänyt laskea parvea. Kurkia oli kuitenkin helposti useampi sata.

Kesäpäivä Hangossa purkkikeikalla

Pientä hiljaiseloa on taas pitänyt kaikenmaailman asioiden takia ja uhkaavasti jälleen jutut kerääntyy odottamaan paluuta näppiksen ääreen. Tällä kertaa palaillaan vielä kesäisempiin tunnelmiin ja erääseen maanantaihin

Viimeisellä kesälomaviikolla elokuun alkupuolella lähdettiin Hankoon pikkuveljen ja puolison kanssa lähinnä geokätköilemaan, nauttimaan päivästä ja jotenkin syöminenkin onnistui itsensä siinä määrin reissuun hivuttautumaan, että siihenkin venähti hyvä tovi. Kaiken kaikkiaan päivän saldo oli parisenkymmentä löytynyttä kätköä ja yksi tavallaan löytymätön, taino paikka ja purkin sisältö osaltaan löytyi, purkki itsessään oli logeineen hukassa.

Aamulla lähtö oli kesälomalaisen mittapuulla aikaisin, yhdeksän aikoihin. Pikkuveli piti myös vielä poimia Lohjalta mukaan. Hangossa oltiin erinäisten mutkien kautta lopulta kuvien aikaleiman mukaan 11:18. Ensimmäinen pysähdys olikin sopivasti Hangon keksillä, talo itsessään oli aika hieno ja hyvin pidetty. Keskusvarasto sanoi kyltti oven pielessä, mutta mahtoiko enää keksejä siellä ollakaan.

Tämä ei ollutkaan omaottama vaan puolison

Olen aina silloin tällöin piipahtanut Hangossa muuten vaan hengailemassa ja kaupunkiseikkailemassa, mutta täytyy sanoa että tämä geokätköily tuo ihan uutta kulmaa ja syvyyttä paikkoihin ja esittelee sellaisiakin paikkoja, joita ei osaisi etsiä. Lisäksi kätköreissuilla tuntuu aina tulevan jotain sellaisia yllätyksiä vastaan, joita ei osaa odottaa.

Hangon keksin jälkeen suuntasimme syömään. Siitä olikin sitten mukava siirtyä kävellen vesitornille turistoimaan. Sisäänpääsymaksu on muutaman euron ja ainakin hyvällä säällä näkymät ovat mitä mainioimmat pitkälle ulapalle asti. Ylhäällä ei kovin kauaa viivytty sen verran tuuli kävi, että vähän alkoi jo hirvittää jos tuuli olisikin tempaissut puhelimen kädestä. Parempi siis sujauttaa puhelin takaisin laukkuun. Käveltiin takaisin autolle muutaman kätkön kautta ja lähdettiin jatkamaan rantabulevardia eteenpäin. Napattiin vielä matkalta aika vinkeä kätkö, jota saatiin kyllä hakemalla hakea, vaikka olihan tuo ihan naateissaankin.

Neljän Tuulen tuvalla käytiin luonnollisestikin kahvittelemassa, koska se oli auki. Muitakin kulkijoita riitti maanantaista huolimatta. Auto jätettiin parkkiin ja lähdettiin kiertämään muutamat lähikätköt kävellen, lämmintä riitti edelleen, mutta puuskainen tuuli hieman viilensi tunteita. Ihastelin upeaa rantamännikköä ja jäkälikköä, jotka olikin suojeltu herkkänä kulumiselle. Käytiin kolmella kätköllä, joista tulikin noin kolmen kilometrin mittainen kiepsahdus. Loppumatka tultiin hiekkarantaa pitkin. Aivan upea aurinkoinen lämmin ilma, aikamoinen tuuli ja auringonkajo laineilla. Aika mieletöntä!

Loppuaika ajeltiinkin hieman edestakaisin ja jalkauduttiin vielä muutamalle kierrokselle park and grabien lisäksi. Muutama hieno ranta tuli vielä kierrettyä, joista on pakko mainita. Tulliniemen uimarannan tuntumassa käytiin korkealla kalliolla ihastelemassa maisemia ja Slaktiksen uimarannalla alkoi jo tuntua todelliselta myrskyltä tuulta vasten kulkiessa sai todella tehdä töitä myös aallot näyttivät tekevän jo vaahtopäitä. Lopulta iltasella ajeltiin tyytyväisenä kotiinpäin, oli ollut hyvä Hangon reissu. Kätköjäkin päivälle oli kertynyt 21 kappaletta, ihan kivasti siis. Vähän erilaista retkeilyä tähän väliin.

Lähes autio hiekkaranta, eli meidän rantakelit vasta alkaa