Loppukesän ja alkusyksyn piipahduksia

Elokuun lopulla menikin kolmisen viikonloppua, kun joka viikonloppu tuli lähdettyä telttailemaan. Yhtenä tosin tuli nukuttua ensimmäistä kertaa autossa sekä viikon tauon jälkeen tuli vielä toinenkin autoyö heti perään.

Elokuun puolivälin iltojen jo pimetessä, päätettiin lähteä kokeilemaan onneamme tähdenlentojen tai oikeammin Perseidejen meteoriparven kanssa. Retkikohteeksi meille valikoitui aivan uusi Varlaxudden Porvoon Emäsalossa. Tarkoituksemme oli alunperin yöpyä teltassa, mutta kun ei päästy yhteisymmärrykseen telttapaikasta päätettiin kokeilla autossa yöpymistä. Osansa päätökseen oli ehkä myös suurella joukolla muita ihmisiä, jotka olivat sattuneet paikalle ja vallanneet jo parhaimmat telttapaikat.

Kuu nousee, Varlaxudden

Hieman pidempää putkea olisi kuukuvaukseen tarvinnut

Vietettiin iltaa kalliolla istuskellen ja kuunnousua ihaillen. Oltiin otettu makuualustat ja makuupussit kuitenkin kalliolle mukaan ja illan pimetessä sekä viiletessä olikin hyvä vetäytyä makuupussin alle tuijottelemaan tähtitaivasta. Vähän kyllä täysikuu haittasi tähdenlentojen havaitsemista, mutta nähtiin niitä silti.

Kuuma aamu

 

 

Ensimmäinen yöpyminen autossakin meni aika mukavasti ja olikin yllättävän helppoa, mitä nyt ehkä kahden liian leveän makuualustan kanssa tilat jäikin aika rajallisiksi. Aamulla meitä vastassa olikin rauhoittuneempi meri ja aivan upea sää. Käytiin nuotiopaikalla aamupalalla ja ihastelemassa merimaisemia. Helteiseksi muuttuvaa päivää jatkettiin vielä Porvoon keskustaan päin, jossa kävimme lintutornilla, syömässä, turisteilemassa sekä etsimässä aimo kasan geokätköjä. Ennen kotimatkalle lähtemistä käytiin toki myös Brunbergin herkkumyymälässä, joka olikin aivan uudessa rakennuksessa, myös pihaa oli laitettu sen verran, etten meinannut samaksi paikaksi enää tunnistaa.

 

Tässä jo ihan tunnistettava laji

Bongaa lintu ja laji

Herkullinen kattaus

 

Seuraavana lähes yhtä helteisenä viikonloppuna lähdettiinkin Porkkalaan koettamaan onneamme. Käytiin useammassa paikassa toteamassa väenpaljoutta, ennen kuin ajelimme lähes lannistuneina Porkkalan portin pysäköintialueelle, josta on jonkinmoinen tallustaminen kärjen tuntumaan. Olipa sielläkin useampia telttakuntia jo, mutta löydettiin kohtalaisen rauhallinen paikka vielä itsellemme. Iltaa istuttiin jälleen kalliolla upeaa auringonlaskua ihastellen. Tällä kertaa ei ollut kylmyydestä eikä kyllä tuulestakaan mitään tietoa ja ikäväkseni parvi hyttysiä löysi itseni luo. Yö oli jälleen tuskaisen kuuma, mutta ehkä kuitenkin viileämpi kuin mitä kotona olisi ollut.

Koko auringonlasku antoi taas aivan parastaan

Porkkala

 

Aamulla oltiinkin aikaisin lähtemässä takaisin kotiin, erinäisten sattumien johdosta ja ehdittiin jopa myöhäiselle aamupalle omaan keittiöön.

Kolmantena perättäisenä viikonloppuna olikin sitten vuorossa nuku yö ulkona. Jotenkin ajattelin, että Störsvikin Sandviken olisi oikein hyvä paikka sille. Eipä ollut. Paikka oli tupaten täynnä. Ei siinä sinänsä olisi ehkä mitään vikaa muuten ollut, kun lääniähän siellä riittää, mutta paikalla oli joku nuorisojoukkoe (jalkapallo/jääkiekko) oletettavasti valmentajansa kanssa, jotka viettivät iltaansa vähän turhan myöhään ja janojuomien voimalla liian kovaäänisesti.

Störsvik Sandviken

Kopparnäs, Bergudden uusia rakenteita katsastamassa

Yksi viikonloppu maltettiin pysyä kotonakin välissä, jonka jälkeen oli jälleen vuorossa retki uuteen paikkaan. Perjantaiksi suunniteltu lähtö venyi aikalailla ajatellusta ja kurvattiin Hangon Lappohjanrannan virkistysalueen parkkipaikalle jo auringon lähes laskettua. Parkkipaikalla oli muutama auto sekä yksi asuntoauto. Autojen omistajat tulivatkin meitä vastaan, kun käveltiin rantaa kohden iltapalatarpeidemme kanssa hämärtyvässä illassa. Kauhean selkeitä muistikuvia ei paikasta siten jäänyt. Pimenevässä illassa nautimme lämmintä kaakaota ja täytettyä patonkia iltapalaksi aika navakassa tuulessa sekä seurasimme merelle lentäviä lintuja.

Jälleen kuunnousua ihailemassa

 

Takaisin autolle saimmekin haparoida otsalamppujen valossa. Autoa yöpaikaksi laittaessa onneksi ei kauheasti valoa tarvitse ja kömmittiinkin autoon nukkumaan tietoisina siitä, ettei aamulla ollut kovin kummoista leirin purkamista edessä, ennen kuin matkaa pääsisi jatkamaan.

Aamulla heräiltiin hyvin nukutun yön jälkeen hienoon sumuun tien toisella puolella (ja auton laseissa). Pakkailtiin yöpymistarvikkeet väljästi ja lähdettiin ajelemaan kohti Täktomin lintutornia. Matkalla nähtiinkin useampia kauriita. Täktomin lintutornille olikin hieman hankalampi päästä, yritettiin ensin golfkentän suunnilta, mutta sieltä oli aivan turha yrittää pusikoiden lävitse. Käytiin tutkailemassa tilannetta lentokentän puolelta ja lopulta löydettiin sopivahko polku tornille asti. Ei tornista juuri mitään näkynyt syksypuolella, mutta ainakin sinne oli helppo kiivetä.

Vihdoin kello alkoi olla sen verran, että uskallettiin lähteä kohti aamupalapaikaksi valikoitunutta kahvilaa Hangon keskustassa. Olipa muuten harvinaisen hyvät eväät siellä, uskallan suositella muillekin pistäytymistä paikalla.

 

Suomen eteläisinkin piste (mantereella) saavutettu

Aamupalan jälkeen suunnattiin kohti Hangon satamaa ja Tulliniemen tai Uddskatanin luontopolkua. Matka yhteen suuntaan tuntuikin kestävän aika kauan. Mielenkiintoisia juttuja tosin mahtui matkan varrelle kuten venäläisten vanhoja kasarmeja sekä laivan hylky, joka oli kohdannut täyden loppunsa osuessaan merimiinaan. Lintujakin piti useampaan otteeseen jäädä ihmettelemään. Kärkeä lähestyessä meidät ylitti useampi oletettavasti varpushaukka, täyttä varmuutta ei ehditty saamaan. Muuttoa olimmekin tulleet katsastamaan suomen eteläisimpään kärkeen ja toisekseen sitä eteläisintä kärkeä itseäänkin geokätköineen päivineen. Matka takaisin päin olikin sitten hieman nopeampitempoinen, mutta ihan viimeisillä sadoilla metreillä meinasi vähän uuvuttaa. Hieno paikka silti, joskin ihan äkkiä ei varmaan tule uudelleen lähdettyä, vaikkakin lintuiluun paikka olisi varmasti mitä mainioin muulloinkin.

 

Uddskatan

Kiikareilla ei oikein näkynyt mitään

Hylyn rippeet

 

Kotimatkalla oli tarkoitus mennä Lohjan kautta, mutta koska kello oli jo aika pitkällä iltapäivässä kotiinpäin lähtiessä ajeltiin kuitenkin rannikkotietä suoraan kotiin. Sillä poikkeuksella, että käytiin Saltfjärdenillä lintutornissa. Tällä kertaa oli onni myötä ja onnistuin näkemään sinisuohaukan, jonka lentelyä saimmekin seurata pitkän tovin. Läheisellä pellolla oli myös saapuessa aivan älytön määrä kurkia, en edes yrittänyt laskea parvea. Kurkia oli kuitenkin helposti useampi sata.