Iltahetki pitkän päivän päätteeksi ja pieniä hetkiä (49-50/100)

Viimeisestä kirjoituksesta onkin ehtinyt vierähtää vähän turhan pitkä aika. En kuitenkaan ole toimeettomana ollut, joskaan juuri lisää retkeilyä en ole ehtinyt harrastamaan. Ehkä hieman poikkean aiheesta seuraavassa kirjoituksessa, mutta tässä vielä pysytään retkeilyn maailmassa.
Tein lomamatkan heinäkuun lopussa vähän ympäri Suomen painottuen tuonne Pohjois-Karjalan seutuville. Tällä kertaa lomamatkalaisia ei tosiaan ilmoilla hellitty. Lähes kaikkina päivinä taisi sataa, enemmän tai vähemmän. Hyvät suunnitelmat jäivät siis suurin osa torsoiksi. Muutamia pieniä retkiä ja hetkiä silti ehdittiin kokemaan.

Oltiin päätetty jo heti kesälomanalkajais perjantaina ajella Lieksaan. Pitkähän tuo matka on, eikä taaskaan päästy lähtemään niin aikaisin kuin oltaisiin tahdottu. Ajeltiin koko matka fiksusti itäkautta ihan rauhassa, välillä satoi ja välillä paistoi aurinko. Vaikka kello oli jo aika paljon Joensuuta ohittaessa, todettiin että auringonlasku osuisi sopivasti matkan varrelle. Tai melkein ainakin, päätettiin sitten vielä ottaa vähän pienempi tie Ahvenisen kautta.

Ahvenisen tielle kääntyessä osuikin aika äkkiä tienreunaan pari hirveä. Hirvistä olinkin hetkeä aiemmin maininnut. Ahvenisella pysähdyttiinkin ihailemaan auringonlaskun rippeitä sekä järven toiselle puolella usvaisina siintäviä Kolin vaaroja. Oli aika lumoavaa sekä hiljaista. Viivyttiin hyvä tovi. Minä lähinnä yritin saada jonkunmoisia kuvia aikaiseksi kun parempi puolisko venytteli.

Lopulta maltoimme jatkaa vielä viimeisen lyhyen etapin sukuloimaan. Matkalla oli vielä hienoja usvaisia peltoja, joita emme malttaneet pysähtyä kuvaamaan sen verran jo päivä silmissä painoi. Kesäyön kostea tuoksu tuli auton sisäpuolelle asti.

Majapaikastamme käsin kävimme seuraavana aamuna pienellä kävelyllä joen rantaa pitkin. Kameraa minulla ei tällä seikkailulla ollut mukana. Väen vängällä halusin hakea yhden geokätkön matkan varrelta, mutta ei se lopulta siihen jäänyt. Hieman lenkki venähti ja kävimme kävellen ihailemassa niin Lieksan vesitornia kuin uudehkoa frisbeegolf-rataakin.

Päivä ehätti jo iltapäivän puolelle, kun vihdoin sain seuralaiseni lähtemään Patvinsuota kohden. Hieman hitaanpuoleisesti matka tosin taittui, kun lähdimme ajelemaan Kontiovaarantietä. Syy matkan hitauteen ei niinkään ollut kapea ja mutkainen tie vaan usean pysähdyksen taktiikka matkan varrella. Keräsimme siis geokätköjä tälläkin matkalla. Tien varrella olisi ollut vaikka millä mitalla hienoja maisemia, mutta eipä niitä tullut kuvattua, kun en äkännyt kameraa laittaa kaulaan killumaan.

Vihdoin pääsimme Suomun luontotuvallekin asti ja koska kello oli jo vähän liian paljon päätimme käydä vain vähän Suomunjärven rannalla kävelemässä. Alkuperäisen suunnitelmaan mukaan olisi ollut tarkoitus kiertää koko Suomunjärvi ja yöpyä sillä välillä. Sääennusteet harmillisesti lupasivat meidän makuun vähän turhan paljon sadetta, joten tämä reissu peruuntui. Edes suolle en sitten päässyt kävelemään. Eipä sillä, jäipähän syy palata takaisin joskus paremmalla ilmalla sekä ajalla. Kävimme siis kävelemässä rannan saunalle asti ja takaisin. Telttailualueella näytti olevan koko joukko telttoja, jotka kuuluivat ilmeisesti joillekin ulkomaaneläville suunnatun retkeilykurssin osanottajille. Takaisin majapaikkaan ajelimmekin sitten hieman nopeampia teitä.

Sympaattinen Suomun luontotupa

Ihana hiekkaranta, ilma tosin ei houkuttanut uimaan eikä kahlaamaan

Vielä joskus, Karhunpolkukin kiinnostaisi

Kalastajatuvan salvokset olivat hieman totutusta poikkeavat

Illalla piipahdimme vielä iltakävelyllä katsomassa riippusiltaa ja hakemassa yhden multikätkön, juuri ennen kuin alkoi sataa. Pois tullessa parempi puoliskoni lähes astui siilin päälle (no oli siinä joku metri). Siili juoksi vikkelästi läheiselle pihalle. Olipas mukava kohtaaminen.

Kyllä näistä nyt uskaltaa pari hetkeä yhteensä lisätä 49-50 siis kasassa 100 hetkeä luonnossa haasteeseeni. Puoliväli, vihdoin! Ja pahalta vähän näyttää, mutta paras retkeilyaikahan tässä taitanee vasta olla käsillä, joten ei heitetä kirvestä kaivoon aivan vielä.