Joulupäivän koskiseikkailu

Vietimme jälleen vuorojoulua Pohjois-Karjalan Lieksan suunnilla. Tällä kertaa olimme varanneet mökin kolmeksi päiväksi, joten vaikka jouluaatto kuluisikin perinteisesti sukuloidessa olisi muutama päivä aikaa vielä harrastaa sään salliessa myös ulkoilua.
Jo sunnuntain menomatkalla etelästä itään saatiin kokea vaikka minkälaista säätä. Aurinko paistoi Helsingin jäädessä taa ja hyvää säätä jatkui pitkälle. Hieman välillä tuli luntakin. Juvan kohdilla saatiin ihmetellä kummallista haloilmiötä, kun vastaantulevien autojen ja katulamppujen valot nousivat suoraan taivasta kohden samalla, kun pienen pientä pakkaslunta leijaili ilmassa. Pakkanenkin oli kiristynyt -20 asteeseen. Joensuussa puolestaan sateli hiljakseen suuria hiutaleita ja pakkasta oli vain kymmenisen astetta.

Lopulta Lieksan susirajalle päästessä pakkasta oli -16 astetta ja kuu kumotti hienosti lumiseen maisemaan johon ei juuri keinovaloa näkynyt. Viimeisellä pysähdyksellä Ruunaantien varrella Putaansalmen kohdalla, hyppäsin autosta ulos pakkasesta välittämättä, koska kuvia oli pakko saada. Harmillisesti en vain tajunnut napata kunnon kameraa vaan otin vain muutaman(kymmentä) räpsyä puhelimella. Ihan hienoja tunnelmia silläkin toki sai.

Jouluaatto tosiaan kului pitkälti sisätiloissa. Sen verran pistettiin nokkiamme ulos, että kävimme kurkkaamassa auringon viimesäteitä sekä hakemassa lisää maitoa lähisalesta sekä sytyttämässä hautuumaalle kynttilät. Pakkasta oli rapsakkaasti.

Joulupäivänä lähdimmekin lounaalle ulos. Alunperin suunnitelmamme oli ajella Haapavitjan lähimpään parkkiin ja mennä kurkkaamaan sekä Haapavitjan koskea ja siltaa että jollekin läheiselle laavulle lounastamaan. Neitikosken parkkialueelta lähdettiin toiveikkaana ajelemaan eteenpäin, mutta pian selvisi, että lunta oli melkoisesti ja eihän Haapavitjalle asti edes aurattu. Jokunen auto kuitenkin oli ajellut parkkipaikalle asti, mutta itse sinne asti päästessä todettiin, että on itse parempi kääntää vaan auto ympäri ja ajaa takaisin Neitikoskelle. Luntakin tuprutti siihen malliin, että Neitikoskeltakin voisi olla aika jännät paikat päästä pois. Totesimme kuitenkin, että mitään suurta väentungosta ei varmaan lähimmällä nuotiopaikallakaan olisi, joten suuntasimme sinne ruuanlaittoon.

Ruokana meillä oli niinkin vaikeaa kuin pussipastaa joulukinkulla höystettynä. Pieniä ongelmia ilmeni, kun lämpimän kattilan (suoraan repusta) laski lumelle ja lunta jäi kattilan pohjaan kiinni. Kun lunta ei tarpeeksi hyvin putsannut pois, niin se tippui kaasukeittimen päälle sammuttaen noin puolet keittimestä. Yritä siinä sitten toiselta puolelta saada uudelleen syttymään vielä hieman kosteana. Onnistuttiin lopulta saamaan poltin palamaan tasaisesti ja eikun pastat tulille. Pelkäsin aluksi, että vaikka talvikaasua meillä olikin, se olisi tehnyt tenän jossain välissä kymmenen minuutin keittoaikaa, kun pakkasta kuitenkin oli se kahdeksisen astetta. Hyvin toimi ja pastat saatiin kypsiksi. En tiedä oliko toimivuuteen vaikutusta sillä, että kaivoin kaasupatruunalle kuopan lumeen enkä vain putsannut tyhjää kohtaa penkille.

Nautimme tihentyvästä lumisateesta, nuotion tuoksusta ja todella 'erähenkisestä' lounaastamme kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Tavaroiden pakkauksen jälkeen lähdimme vielä katsomaan miltä Neitikoski näytti näin talvella. Kohisi suuresti, mutta odotuksista huolimatta koskikaroja ei näkynyt. Ei haitannut, muutenkin oli kyllä hienoa. Mietettiin myös mahtaako Neitikoski jäätyä koko talven aikana.

Jonkin aikaa ihasteltiin muuten hiljaista luontoa kosken pauhatessa vieressä. Pian oli kuitenkin aika tepastella takaisin autolle yltyvässä lumisateessa. Ajomatka takaisin mökillekin meni ihan mukavasti eikä meinattu jäädä mihinkään kiinni, vaikka lunta hieman yli auton mukavuuskynnyksen olikin. Tämän myötä taitaa ollakin käytynä tuolla Ruunaan alueella kaikkina vuodenaikoina, kauan siihen menikin.

Pookivaaralla ja vähän muuallakin

Kesälomareissu ei suunnitelmista huolimatta mennyt ihan niin kuin ajattelin. Vaikka suunnitelmia rukattiin usempaan kertaan ja taidettiin lopulta päästä jopa suunnitelmaversio D:hen asti. Viimeisinkin suunnitelmaversio vielä lyheni, kun lämpötilat sinnikkäästi pysyivät siellä kolmenkympin hujakoilla, jolloin ei suoraan sanoen itselläni eikä sen puoleen puolisollakaan riitä kärsivällisyys yhtään mihinkään. Vaikka pidän kesästä, niin minulle lämpöä alkaa olla liikaa, kun lämpötila näyttää yli +25 °C. Mennyt kesäloma oli itselleni siis aika pitkälti täyttä tuskaa ja mielummin olisinkin istunut kaksi ensimmäistä viikkoa viilennetyssä toimistossa.

Kesälomareissun ainoiksi metsäkeikoiksi jäivätkin syntymäpäivänäni tehty hyvin hyttys- ja paarmapitoinen geokätköilykierros Lieksan Pärnävaaran maastoissa ja pieni mäkikävely Rokuan kansallispuiston Pookivaaralle lounastamaan ja ihastelemaan palovartijan tornia sekä siirtymän jälkeen Kirvesjärven kodalla kahvittelu.

Ensimmäisenä mainitusta en taida sanoa sen enempää, kuin että oli hienoa vanhaa kuusimetsää ja ylä- ja alamäkeä eikä ihmisiä. Lähes kaikki etsimämme kätköt löytyivät ja juomaa olimme varanneet aivan liian vähän. Niin ja ne hyttyset... Koska olin hienosti unohtanut hyttysmyrkyt kotiin sain pärjätä ilman ja hyttysiähän riitti välillä vähemmän välillä aivan älyttömät määrät. Paarmojakin pörräsi vähän turhan kanssa ympärillä, mutta sen sijaan mäkäräisiä ei näkynyt sitten ollenkaan, ne nyt vielä olisivatkin puuttuneet.

Rokualla ollessamme lähdettiin jo hyvissä ajoin aamupäivällä liikenteeseen. Suurinpiirtein kun oltiin päästy autoon asti alkoi sataa, rankasti. Muutettiin hieman suunnitelmaa ja suunnattiin opastuskeskus Supalle keräämään karttavarantoa ja vilkaisemaan paikkaa muutenkin sisältä päin. Ilmaisia yleiskarttoja ja reittikuvauksia olikin taas kivasti saatavilla. Varsinkin nuo reittikuvaukset on siitä kivoja, että saa vähän lisätietoa siitä minkälaisia reittejä on tarjolla ja mitä ne sisältävät. Yritimme epätoivoisesti myös saada opastuskeskuksella olevan geokätkön logattua, mutta jotkut pyöräilijät olivat parkkeeranneet juuri purnukan välittömään läheisyyteen. Näköhavainto purkista kyllä saatiin. Ei auttanut kuin todeta tappionsa ja olettaa tulevansa vielä uudelleen.

Lähdimme siis suuntimaan kohti Pookivaaran lähintä parkkipaikkaa. Hieman meinasi usko loppua pientä hiekkatietä hienossa jäkäläpitoisessa maastossa ajellessa. Putkahdimme lopulta parkkipaikalle. Juuri mennyt sadekuuro ja lähes kolmenkympin lämpötila tekivätkin olosta aika nahkean lähes heti autolta lähdettyä. Nahkeaan oloon ei kyllä yhtään auttanut ylöspäin kipuava polku. Jossain vaiheessa piti pysähtyä vähän tasaamaan hengitystä. Ihailin silti ympärillä avautuvaa pääosin harvaa mäntymetsikköä, jonka mattona loisti lähes valkoisenaan jäkälä. Ihmettelin miten tällaista voi edes olla.

Pienen hetken päästä saavuimmekin Pookivaaran huipulle näkötornin juurelle. Kello olikin jo niin paljon, että istuimme kuivattelemaan selkiä ja keittelemään lounasta. Hyvän tovin saikin odotella padan hautumista, joten sillä aikaa kävin kiertämässä pihapiiriä ihastelemassa vuokratupaa sekä kurkkaamassa päivätupaan. En tiedä mikä mielenhäiriö oikein iski, koska emme syystä tai toisesta kuitenkaan kiivenneet itse näkötorniin. Sieltä varmasti olisi ollut huikeat näkymät. Jos ei muuta niin ainakin saa syyn tulla vielä uudelleen. Pohdimme hetken aikaa viitsimmekö enää juoda kahveja pihapiirissä vai etsisimmekö jonkun toisen paikan. Jälkimmäinen voitti. Kävimme vielä katsastamassa autiotuvan puolen ja lähdimme lampsimaan takaisin autollepäin. Koko aikana pihapiirissä näimme neljä ihmistä, kaksi yksittäistä retkeilijää ja kaksi pyöräilijää. Aika hiljaista.

Pienen siirtymän jälkeen löysimme itsemme läheltä Kirvesjärven kotaa. Mitään viittoja sinne emme nähneet, mutta suunnistimme sopivalta tuntuneen tien kautta ja kerrankin osuimme sinne minne pitikin. Kirvesjärven kodalla totesimme pieneksi harmiksi, ettei kodan pihassa ollut pöytä ja penkkiryhmää vaan vaihtoehdot jäivät kodan sisuksiin tai puuvajan takana olevalle penkille. Kaunista kesäpäivää ei tuntunut oikealta viettää pimeässä kodassa, joten tyydyimme penkkiin. Onneksi penkille sai kivasti leviteltyä kahvitarvikkeet ja siinä kahvit kiehautettua. Kuuntelimme kuikkia ja seurailimme rannassa pyrähtelevää rantasipiä. Muutama pyöräilijäseurue ohitti taukopaikan pienellä pysähdyksellä ulkoilureittiä myöden.

Kahvit juotua lähdimme takaisin pienen matkan päässä odottavalle autolle. Jäimme vielä hetkeksi tuijottelemaan pieniä ahvenia, jotka yrittivät sinnikkäästi uida puroa vastavirtaan ja säikäytimme sipin jälleen lentoon rantavedestä. Juuri sopivasti verkkaista retkeilyä kuumaakin kuumemmalle kesäpäivälle.

Paluu villasukka-aikaan

Eilen piti ensimmäistä kertaa sitten toukokuun kaivaa villasukat laatikosta esiin. Samalla kaivelin käsityölaatikosta yhden parin päättelemättömiä sukkia ja yhden villasukan poikasen, jota voisi taas jatkaa, kun nyt kerran virallisesti on syksy. Ei lämpötila oikeasti tainnut vielä olla niin paljon laskenut, mutta pienellä flunssanpoikasella saattoi olla palelevien varpaiden kanssa jotain tekemistä.

Lisäksi koska olen ollut laiska kirjoittamaan mitään vaikka aihetta olisi, niin päätin ilahduttaa blogia menneen kesän kuvilla. Minun kesäni tosin taisi alkaa jo huhti-toukokuun vaihteessa Budapestin reissulla, jonka jälkeen suomessakin alkoi olla aika kesäiset säät, ainakin minun mittapuullani. Olkoon tämä nyt neljän kuukauden mittainen kuukauden kuvat kollaasi.

Nää maastokuvioidut on aika vinkeitä

Budapestissa oli ihan täysi kesä jo huhtikuun lopulla

Ei olleet kovin hiljaiset yöt tässä hotellissa

Toukokuu alkoi yöreissulla Kurjenrahkalle

Vajosuo aamuhämärässä

Kolilla käytiin toukokuun alkupuolella hiljaista oli vielä

Luolahirmu

Jäätkin lähti Pieliseltä jo toukokuun kymmenes

Kesäkuun alun vuoden toinen telttayö

Kaunis makeasti tuoksuva jasmiini kuistinnurkalla

Juhannuksena Repovedellä

Kesäkuu huipentui ystäväporukan 180-vuotisjuhliin

Mustion linnankrouvi oli oikein viihtyisä

Heinäkuussa kärvisteltiin helteissä

Ja vuoden kolmas kerta jo Lieksassa Vaskiviikkojen aikaan

Urbaania taidetta

Kesäpäivä Hangossa geokätköilyn merkeissä

Elokuun puolessa välissä oli vihdoin sopivat kelit retkeilyyn

Suomen luonnonpäivää viettämässä

Tänä viikonloppuna taitaa ollakin väliviikonloppu retkeilystä. Ehkäpä huomenna silti johonkin uskaltautuu. Ensi viikonloppuna olisikin jälleen nuku yö ulkona ja tarkoitus olisi mennä ainakin yhdeksi yöksi ulos, ehkä jopa kahdeksi. Lisäksi pientä syysvaellustakin on suunnitelmissa, sekä koulukin alkaa. Hieman saattaa hitaalla tahdilla tulla nämä elokuun seikkailut sitten ulos, mutta kyllä niistäkin on juttua tulossa. Ensi kertaan, enemmän retkeilyllisiin aiheisiin jälleen.