28. joulukuuta 2018

Ruskaretkellä bonus: Sisämajoitus ja kauniit Soljaset

Edellisestä osasta onkin kulunut vähän turhan pitkään, mutta pidemmittä puheitta vielä viimeinen osa syysvaelluksesta ennen sukellusta myöhempiin retkiin.

Viimeksi jäätiin vähän harmillisiin tunnelmiin, kun majoitus olikin hieman ankeampi kuin oltiin odotettu ja aivan liian suuri koleaan keliin. Kun oltiin todettu oma voimattomuutemme hellan suhteen ja takka kuitenkin lämpenemään lähdettiin toisen kaverin kanssa pumppailemaan kaivosta pesuvesiä, sytyttelemään saunaa (tai siis kiuasta) ja lämmittämään vesipataa. Toinen toveri jäi loihtimaan koko porukalle ruokaa.

Oman haasteensa saunan lämmitykseen toikin laskeutuva hämärä, kun piti huitoa otsalampun valossa. Edelliset yöpyjät olivat ilmeisesti olleet vain saunatuvassa, joka oli vielä kohtalaisen lämmin. Harmittelimme, kun emme kolmestaan sinne olisi mahtuneet. Se olisi ollut sillä hetkellä hieman viihtyisämpi ja puutaloudellisempi myös lämmittää.

Kun oltiin saatu sauna ja vedet lämpeämään, niin olikin aika siirtyä murkinoimaan. Että voikaan ruoka maistua hyvältä! Suuret kiitokset siis kokille vaivannäöstä ja todella herkullisesta nyhtiskäristyksestä vieläpä puolukoilla. Itse kun on korkeintaan kohtalainen ruuanlaittaja osaa kyllä arvostaa hyvää ruokaa.

Kirkas-Soljasen nuotiopaikan ympäristöä

Vedenalaisia
Ruokailun jälkeen oli jo ansaitun saunan aika. Saunassa olikin aika tunnelmallista kynttilän valossa. Pieni unohdus oli siinä mielessä pakatessa käynyt, ettei ollut saunomista ajatellut ollenkaan. Onneksi istuinalusta käy myös saunaan pyllynaluseksi. Olipa kiva päästä pesemään kolmen päivän hiet pois pinnasta ja pukea puhdasta vaatetta ylleen. Loppuilta menikin sitten lämpimämmän tuvan puolella vielä kaikenmoiste herkkua napostellen ja silloin tällöin muutaman puun takkaan lisäillen. Yläpedissä nukuttikin yllättävän hyvin, mitä nyt lähemmäs comfort nollan makuupussi jopa sulkematta oli vähän turhan lämmin sisälämpöihin. Sisälämpötilasta ei kyllä osaa muuta sanoa kuin oli se jotain kympin ja kahdenkymmenen välillä.


Saari-Soljasen baanaa
Aamulla syötiin aamupalaa, jonka jälkeen pakkailtiin kamat ja alettiin siivoamisoperaatio. Siivottiin nyt kuitenkin siistimmäksi kuin mitä oli tullessa, joskin jaksaessa olisi voinut paremminkin siivota. Itsellä tosin olotila ei ollut sieltä parhaimmasta päästä vaan nenä valui solkenaan. Aika perus poststressireaktio omalla kohdallani ja tiesin, että vaikka olo sinä päivänä olisi huono, niin kunnon yöunilla se menisi ohi ja seuraavana päivänä olisi vaikka työkunnossa. Uskalsin siis luvata, että voidaan vielä toteuttaa päivälle suunniteltu ohjelma eikä ajella vaan suorinta tietä kotiin.


Mukavan helppoa polkua

Siivoamisen ja pakkaamisen jälkeen siis sullouduttiin autoon ja ajeltiin Soljasille. Eipä sekään kyllä ihan putkeen mennyt kun ajoin lahjakkaasti risteyksen ohitse enkä alkanut epäilemään asiaa kun useamman kilometrin jälkeen. Lopulta löysimme itsemme yhdeltä Soljasten parkkipaikoista. Kello oli jo sen verran, että päätimme käydä kurkkaamassa nuotiopaikan sekä evästelemässä Kirkas-Soljasella.



Suota

Päivä oli ehkä hieman lämpimämpi kuin edelliset, mutta vilakka tuuli piti huolen siitä, ettei vaatetusta viitsinyt kauheasti vähentää. Itselläni tosin oli vuoroin kuuma vuoroin kylmä johtuen olotilasta. Lounaan jälkeen lähdettiin vielä kiertämään Saari-Soljasen luontopolku. Ensimmäisellä luonnontarkkailulavalla meni jo jonkin aikaa. Itse ongin retken toisen geokätkön esiin hyvästä piilostaan sekä tutkailin luontotauluja. Upea aurinkoinen keli oltiin viimeiselle päivälle saatu ja siitä osasi silti nauttia vaikka silmiä liika auringonvalo särkikin. Loppukierros meni verkkaisesti ja toisella luonnontarkkailulavalla pidettiin toinen tauko tällä lenkillä. Viimeiset silmäykset tällä retkellä tehtiin vielä Saari-Soljasen upeaan tulistelutupaan ennen kuin oltiin jälleen autolla. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu jäädä vielä yhdeksi päiväksi päiväretkeilemään. Sää ja maisemat olivat mieltä ja silmiä hiveleviä.




Ja lisää suota

Saari-Soljasen tulistelutupa


Suuri kiitos retkiseuralle, että lähditte retkeilemään! Toivottavasti muillekin jäi yhtä hyvä fiilis reissusta kuin itselle. Lisäksi olisi ilman tätä reissua jäänyt muuten aika tyngäksi oma yöretkeilyrupeamani tältä vuodelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on aina tervetullut!