Kaksi yötä Sandvikenissä, Kopparnäs-Störsvikin virkistysalueella

Illan rasvatyyni merenpinta

Ensimmäinen yö

Juuri ennen juhannusaattoa päätimme jatkaa puolisoni kanssa hyväksi havaitulla retkeilylinjalla, jota voisi pikkuhiljaa alkaa jo kutsua perinteeksi. Päätimme ottaa helpon lähestymisen telttailuun ja hurautimme tutulle Sandfjärdenin parkkipaikalle. Uusi parkkialue olikin jo yllätykseksemme valmistunut ja rannan vähän epäilyttävä keittokatos purettu ja uusi tulipaikka rakennettu. Muita autoja oli runsaasti ja jokunen matkailuajoneuvokin vielä viimeisiä kertoja. 

 

Olin onneksi ollut kaukokatseinen ja olimme juuri tulomatkalla poikenneet ostamassa thermacell hyttyskarkottimen testaukseen. Itsehän olen niitä tyyppejä, että muut voivat iloisin mielin ilmoittaa, että eihän täällä ole juuri hyttysiä, kun itse joudun massahyökkäyksen kohteeksi. Tämän lisäksi taidan olla jokseenkin hyttysille myös allerginen, koska alkukesän ihoreaktiot ovat aika usein sitä luokkaa, että paukamat ovat suuria ja punaiset jäljet yleensä myös jäävät muutamaksi viikoksi ihoa koristamaan.

Tällä kertaa hyttysiä tosiaan oli ja lyhyen polun itse halutulle telttapaikalle sai kyllä reippailla aika vauhdilla, ettei liian moni verenimijä pääsisi yllättämään. Muitakin telttailijoita oli reilusti lähtenyt viettämään juhannusaaton aattoa ulkona yöpyen. Taisi siellä noin kymmenkunta yksittäistä telttaa olla ja yksi 'telttakylä' jossa oli viisi kuusi telttaa lähetysten. Onneksi Sandviken on laaja ja hyviä telttapaikkoja on reilusti, eli omaa rauhaa sai jokseenkin ympärilleen. Hassua ajatella, että vain kaksi vuotta aiemmin noin samaan aikaan paikalla oli ollut meidän lisäksemme vain yksi toinen telttakunta. Viime vuonnakin saatiin kesä-heinäkuun vaihteen viikonloppuna olla lähes kaksistaan.

 

Sopivan telttapaikan löydyttyä laitettiin thermacell tositestiin. Ensin vaikutti siltä, ettei hyttyset mokomalle vekottimelle kärsäänsä lotkauttaneet, mutta kun laite lämpeni tarpeeksi hyttyset vähenivät muutamaan erityisen vastustuskykyiseen tai epähuomiossa paikalle sattuneeseen yksilöön. Ensi testi siis vaikutti lupaavalta. Saatiin näin ollen istuskella myös teltan ovi auki ihan rauhassa.

 

Muutamat telttakunnat aitiopaikoilla

Yöksi oli luvattu lämmintä, mutta onneksi sen verran viileää, että makuupussissa oli oikeastaan aika sopivanlämpöistä. Mitä nyt hölmöyksissäni olin laittanut pitkähihaisen merinopaidan yöksi päälle. Hieman oli rauhatonta aika myöhään, mutta kyllä lopulta hiljeni ja yöllä sain totutusti nukuttua useamman heräämisen taktiikalla. Jollain kerralla kuulin kehrääjän tasaisen surinan jostain kauempaa, laskin siitä itselleni vuodenpinnan ja jatkoin tyytyväisenä nukkumista.

 

Seuraavana aamuna syötiin rauhassa aamupala ja pakkailtiin kamat, minkä jälkeen ajeltiinkin vanhemmilleni lounaalle. Loppupäivä menikin maaseutumatkailun merkeissä geokätköjä poimien useammasta eri kunnasta.

Toinen yö

Edellisenä viikonloppuna päätettiin lähteä muutaman kaverin kanssa Sandvikeniin, koska halusin päästä testaamaan uutta kevyttä sooloretkille tarkoitettua telttaani. Uutta makuupussiakin olisin mielinyt testaamaan, mutta sääennusteen vähintään +15 astetta koko yöksi, ei oikein suosinut noin +5 asteeseen soveltuvan makuupussin testausta. Hieman toivoin, että tällä kertaa olisi ollut vähemmän ihmisiä. No se toive oli turha parkkipaikalle kurvatessa. Rannalle päästessä vieläkin epätoivoisempi. Telttoja saattoi olla jopa enemmän meidän paikalle lompsiessa kuin päivää ennen juhannusaattoa. Aamulla huomattiin vielä muutamia telttoja, joita ei ollut vielä illalla meidän saapuessa ollutkaan.

Laitettiin oma leirimme pystyyn hieman syrjempään: kaksi telttaa ja yksi riippumatto. Ei merinäköalaa tälläkään kertaa. Onnistuin kasaamaan oman telttani ihan näppärästi myös itsekseni ja pääliteltan rullasin puoliksi pois, niin että minulle jäi kattoikkuna ja että mahdollinen pieni tuulahdus pääsisi vilvoittamaan telttaa. Kun leiri oli koossa oli aika siirtyä kalliolle veden äärelle syömään päivällistä.

Päivällisnäkymät

Uusi teltta viriteltynä vähän normaalista poikkeavaan tyyliin

Hätätilanteessa majoittaa kaksikin, yhdelle luksusta

 

Iltakävelyksi käytiin kurkkaamassa Kvarnträskiä. Onneksi geokätköilyohjelmasta, johon on ladattu offline-kartat, on muutakin hyötyä kuin vain geokätköily. Sopivat polut löytyivät kartalta ja johdattelivat meidät upeasti auringonlaskussa kylpevälle rauhalliselle kauniille Kvarnträskin rannalle. Olipa unenomaista. Yksi uimari oli iltauinnilla järvessä, mutta muita ei näkynyt ja järven pinta oli peilityyni. Iltakävelyn jälkeen käytiin vielä hetki istuskelemassa rantakallioilla. Toiveissa oli ollut pimeyden laskettua katsella Perseidejen parven tähdenlentoja, mutta hyttyset karkottivat meidät ennen pimeän tuloa. Jälkiviisaana voi vaan todeta, että olisinpa ottanut sen hyttyskarkottimen mukaan.

Kanervat kukkivat upeasti!

 

Todella rauhallinen Kvarnträsk

Kuvauksellinen paikka ja uimaan olisi tehnyt mieli

 

Ei siinä auttanut muuta kuin linnoitautua jokainen omaan majoitteeseensa hyttysten ulottumattomiin. Tulipahan teltta testattua, muutenkin kuin vain nukkumalla. Itse tuijottelin puunlatvoja samalla kun kuuntelin äänikirjaa pimenevässä illassa. Pari tuntia vierähti mukavasti ennen nukkumaanmenoa. Hieman muiden ihmisten valokeilat häiritsivät nukahtamistani, mutta nukahdin silti jossain välissä. Heräilin muutaman kerran, mutta sain nukuttua yllättävän hyvin. Hieman turhan kuuma siltikin oli minun makuuni ja tyynynkorokkeena pitämäni untuvatakki yritti karata yön aikana muutamaan otteeseen. Joskus viiden jälkeen oli noustava vessaan, mutta sen jälkeen nukahdin vielä pariksi tunniksi, heräten oikeastaan jostain kantautuvaan palokärjen huutoon ja ylilentävien hanhien ääniin.

Niin hempeää ja rauhallista

Uuden teltan kattoikkuna oli positiivinen yllätys

Illan usvainen hämy

 

Aamulla laitettiin kamat kasaan ja mentiin jälleen maisemaravintolaan aamupalalle sekä ihmettelemään vieläkö mentäisi johonkin. Päätettiin käydä kurkkaamassa Kopparnäsin puolella ihmismäärä. Ajeltiin siis tutulle ja turvalliselle Berguddenille ja istuskeltiin hyvä tovi sileällä kalliolla ulapalle tuijotellen. Puolen päivän aikaan lähdettiin vihdoin suuntailemaan kotia kohti. Tultiin myös yksissä tuumin siihen tulokseen, että täytynee jatkossa yrittää tulla näille supersuosituille kohteille vähän aiemmin keväästä tai myöhemmin syksyllä, kun olisi hieman viileämpää ja toivottavasti vähän vähemmän ihmisiä.