14. elokuuta 2020

Päiväretki Pallaksella

Tässä se nyt oli Pallastunturit! Seisoin Pallastunturien juurella hotellin ja luontokeskuksen pihamaalla. Pihalla hotellin edessä käyskenteli poroja. Niin monta vuotta olin haaveillut pääseväni edes hieman käymään kansallispuiston alueella. Autojuna oli aamulla kuljettanut meidät Rovaniemen rautatieasemalle. Alkuperäisen kesälomasuunnitelman mukaan, samana päivänä olisi pitänyt ajaa vielä suoraan Norjan puolelle, mutta koska sääennusteet näyttivät mitä näyttivät, niin tein pienen muutoksen, jotta edes yhteen tunturikohteeseen pääsisi tutustumaan sateetta. Niinpä sitä sitten oltiin Pallastunturin luontokeskuksen pihalla ja pohdittiin, mikä reitti lähdettäisiin vielä iltapäivästä kiertämään.

Alkumatkasta paistoi aurinko

Suuruudenhulluuksissamme päätimme lähteä kiertämään Palkaskeron kierroksen, jolla mittaa oli noin 7 kilometriä. Päätimme myös kiertää polun myötäpäivään, kuten oli suositeltu. Luontokeskuksen pihan sateen jälkeinen koleus, muuttui pian nousun ja auringon myötä aika lämpöiseksi. Alkumatkasta sorastettu polku oli hankalaa kulkea, kun soraa oli ajettu polulle vastikään ja pehmeä sora-hiekkaseos painui jalan alla joka askeleella. Yritin myös saada selvää linnuista, joita kuului ympärillä. Linnut osoittautuivat kirvisiksi, sen tarkempaa määritystä ei pystynyt tekemään. Lisäksi havaitsimme jonkun jalohaukan nappaavan linnun lennosta. Tai lintu todennäköisesti oli muuttohaukka, sen verran tuntomerkkejä siitäkin saimme.

Lähtömaisemat luontokeskuksen viereltä

Uudet pehmeät sorat
 
Siellä se huippu odottaa
 
Poroaidan jälkeen polku muuttui kivikkoiseksi ja nousuvoittoiseksi. Noin puolessavälissä sadepilvet tuntuivat uhkaavasti lähestyvän Palkaskeroa ja pohdimme pitäisikö meidän vain kääntyä pois. Koska kuitenkin olimme tulleet jo tänne asti päätimme lähteä kapuamaan kivikkoista rinnettä ylöspäin. Pienestä tuulesta huolimatta mäkärät alkoivat olla todelliseksi harmiksi. Kivikossa sai tehdä oikeasti töitä ylöspäin päästäkseen eikä vähiten lyhyiden sääriensä takia. Tunkkausvoima reisistä loppui kyllä aivan alkuunsa ja jossain välissä vaihdettiin reppu toisen puolikkaan kannettavaksi. Selvästi pitäisi porrastreeniä lähteä tekemään pidempien lenkkien lisäksi.

Muut huiput jäivät odottamaan toista kertaa



Pallasjärvi

Tuolta sitä tultiin

Vihdoin saavutimme laen, jonka tasaisella rakalla oli yllättävän huojentavaa tallustaa kohti huippupistettä. Näköalat ympärille olivat myös vaivan arvoisia sekä näimme saderintaman menevän onneksemme ohitse. Huipulla pidimme pienen juoma ja napostelutauon sekä tasasimme hengitystä ja ennen kaikkea nautimme. Oli niin hiljaista ja maiseman tuijottelu oli mitä parhainta syventymistä. Kun eväät oli nautittu ja kuvia otettu tarpeeksi, venyttelimme ja lähdimme laskeutumaan selvästi helpompaa reittiä kuin mitä ylös olimme tulleet. Useimmat ihmiset, joita kohtasimme tulivatkin vastaan. Vähän ihmettelimme suositeltua kiertosuuntaa, koska toisesta suunnasta nousu olisi ollut huomattavasti mukavampaa.

Tästä se nousu vasta alkoikin

Maisemaa Hettaanpäin

Sadekuuro meni sopivasti sivuitse

Siinä se huippu nyt on

Jäimme myös kuuntelemaan piippausta rinteestä. Se vain jatkui ja jatkui ja lopulta puolisoni huomasi maassa kipittelevän lähestyvän linnun. Kun itse sain linnun kiikariin oli ilo suunnatonta. Kapustarinta piippasi ja kipitti kohti, piti taukoa ja jatkoi. Lopulta lintu oli hieman meistä syrjässä, mutta noin kymmenen metrin päässä, niin että sen liikkeet näki hyvin ilman kiikariakin. Olipa ilahduttava luontokohtaaminen jälleen.


Laskeutuminen olikin helpohkoa

Voiton puolella jo

Loppumatkasta polku vietti aina vain alaspäin ja maasto oli paikoin yllättävänkin märkää. Aivan kuin lumet olisivat vastottain sulaneet ja jääneet rinteeseen hidastelemaan. Hieman meinasi usko loppua, kun voimat tuntuivat ehtyvän ennen kuin matka loppui, tämä taisi johtua pääasiassa päivän kevyestä aterioinnista ja huonosti junassa nukutusta yöstä. Lopulta tupsahdimme pitkälle sorabaanalle kohti hotellia ja luontokeskusta. Kellon ollessa jo lähempänä kuutta päätimme kokeilla hotellin ravintelia. Päivän kala-annos oli oikein herkullinen.

Pallastunturilta ajoimme vielä Pallasjärven rantaan Punaisen hiekan luo. Alkuperäinen tarkoitus oli ollut yöpyä legendaarisen Punaisen hiekan autiotuvan lähistöllä mielettömissä maisemissa. Kun ajoimme paikalle suunnitelmani vaikutti erittäin huonolta. Autoja oli vaikka millä mitalla ja kun autosta nousi ylös oli samoin tein kauhea itikkaparvi kimpussa. Kävimme rannassa tiedustelemassa, jos kaikki olisivatkin olleet viettämässä vain rantapäivää, mutta telttapaikat olivat jo varattuina ja meidän täytyi vain niellä pettymyksemme. Punainen hiekka olisi ollut mitä upein kohde yhden yön pysähdykselle ja jäi näin ollen edelleen toivelistalleni. Pääsin sentään vierailemaan tuolla toisesta todellisuudesta olevalla paikalla ja sain näpsäistyä pari kuvaakin.
 
Pallastunturit
 
 
Upea Punainen hiekka

2 kommenttia:

  1. Aah, ihanat tunturimaisemat! <3 Hauska toi kuva, jossa paikallinen sadekuuro näkyy. Tunturimaisemissa sateiden liikkeitä pystyy kivasti seuraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, harmillisen lyhyen aikaa vain taas oltiin noissa ihanissa maisemissa ja liian sateiset oli ilmatkin. Seuraava reissu jo suunnitteilla. Noita saderintamia saatiinkin seurailla muutamaankin kertaan, onneksi kauempaa.

      Poista

Kommenttisi on aina tervetullut!